SUKUTARINOITA

18.11.2026

Olen poiminut Teittisten suvusta kaksi hyvin erilaista naista, joiden elämää olen tarkastellut käyttämällä lähteinä kirkonkirjoja, Geni-sukututkimusohjelmaa ja Teittisten kotsivuja. Runsas kaksi vuotta sitten sukukokous pidettiin Juvalla. Valitsin silloin tarkastelun kohteeksi Maria Tuomaksentytär Teittisen, josta kerroin suvulle sanoin ja kuvin. 


Maria oli sotilaan tytär ja syntyi Juvan Karkiamaalla sotilastorpassa 1729 perheen kolmanneksi tyttäreksi. Karkiamaalta oli kirkolle noin seitsemän kilometriä. Ruotujärjestelmässä tavallisesti 2-4 taloa muodosti yhden ruodun, joka ylläpiti yhtä sotilasta ja tämän sotilastorppaa. Isä-Tuomas oli liittynyt armeijan palvelukseen viisi vuotta aikaisemmin, jolloin kotiin jäi vaimo ja kaksi vanhinta tytärtä.

Sotilastorppien kooksi oli määritelty 8×4 m eli 32 neliötä. Korkeudeksi oli määrätty seitsemän hirsipuun mittaa. Käytännössä tämä oli noin kaksi metriä. Torppia katsastettiin aika-ajoin kruunun ohjeistuksen mukaisesti. Sotilaat elelivät rauhan aikana suurimman osan ajasta kotonaan torppansa maita viljellen. 


Perheeseen syntyi Marian jälkeen vielä kuusi lasta, joista kaksi kuoli varhain. Lapsista kaksi oli poikaa. Maria meni rippikouluun ja konfirmoitiin Juvan kirkossa 17-vuotiaana. Tavallisesti tytär lähti torpasta siinä vaiheessa  piiaksi johonkin lähitaloon, mutta Maria jäi kotiin.

Marian avioitumisaika ei ole tiedossa. Hän löysi puolison naapurikylästä Wehmaisista. Puoliso Olli Martikainen oli Wehmaisten kartanon emännöitsijän Anna Muttulaisen poika, joka toimi itsekin kartanon palveluksessa kiinteistönhoitajana kuten myös Ollin Silja-sisaren aviomies. He kaikki asuivat samassa taloudessa. Silja oli huomattavasti Mariaa vanhempi. Hänellä oli kuusi lasta siinä vaiheessa, kun Maria tuli miniäksi. Kaksi lasta oli kuollut aikaisemmin.


Maria osallistui ehtoolliselle miehensä kanssa ensimmäisen kerran 21-vuotiaana ja samana vuonna heille syntyi esikoispoika Jaakko. Maria synnytti vielä kolme poikaa ja tyttären, joka sai anopin mukaan nimekseen Anna. (Sukupuu) alla. L-kirjain tarkoittaa lapsena kuollut.

Sitten seurasi Marian elämän surullisin vaihe. Esikoispoika Jaakko kuoli yhdeksänvuotiaana. Maria jäi leskeksi viisi vuotta sen jälkeen 35-vuotiaana. Mies kuoli 42-vuotiaana yllättäen pistokseen. Ainoa tytär kuoli vuotta myöhemmin. Maria eleli leskenä omassa mökissään, eikä avioitunut uudelleen. Hän kuoli hinkuyskään Wehmaisissa 56-vuotiaana.


Marian lapsista kolme poikaa elivät aikuisiksi ja heillä oli paljon jälkeläisiä. Vanhin eloon jäänyt poika Tuomas oli isoisänsä kaima ja myös ruotusotilas. Savon syämessä kasvanut Maria ei varmastikaan tiennyt, että hänellä oli sukujuuria Skotlannissa.


PERNAJAN TEITIT

Runsas vuosi sitten kokoonnuimme televisiosta tutuksi tulleeseen Creutzien Malmgårdin kartanoon. Alla on vanha sukutaulu, jossa näkyy, että Tetomin kylässä asunut Matti Jooninpoika Teit (kolmas sukupolvi) on avioitunut naapurissa asuneen Riitta Laurintytär Creutzin kanssa, joten suuri osa Teittien jälkeläisistä polveutuu myös Creutzeista. 

Tutkimusten mukaan Skotlannista Suomeen olivat tulleet ensimmäiset esi-isät jo 1200-luvulla. Genin tietojen mukaan Skotlannista Suomeen lähti Hemming-niminen mies.

Hemming saattaa olla juuri seuraavassa mainittu Teitt Pernossa:

Pernajan kirkon arkistossa säilytetään tarinaa, jonka on laatinut ja vahvistanut armovuoden saarnaaja Georg Lagus v. 1756, myöhemmin kadonneen dokumentin mukaan: "Malmgårdissa (Pernajassa) oleva oikeaksi vahvistettu kirjallinen dokumentti: Eräs aatelismies Skotlannista, nimeltään Teitt Pernossa, palveli Birger-jaarlia sodassa, kun tämä valloitti Hämeenlinnan ja Uudenmaan Ruotsin kruunulle vuonna 1250. Tämän takia hänestä tuli arvostettu mies Suomessa ja hän antoi rakentaa Pernajan kirkon Uudellamaalla ja nimetä pitäjän ja kirkon isiensä Skotlannissa olevan kotipaikan mukaan, Pärnå (= Pirn).

Alla on kuva Teittien alkulähteiltä Pirnin kylästä, jossa on Skotlannissa löytyneiden tietojen mukaan eniten haudattu Teit, Teet tai Tait -nimisiä henkilöitä. Minulla on FTdna testin mukaan Skotlannissa useita (mitokondrio) mtDna-matchiä, joten tiedän, että siellä on asunut joskus kauan sitten esiäiti, jonka tytär tuli Suomeen.

Vasta 1500-luvulta on saatavissa suvusta paremmin tietoja. Vanhassa sukutaulussa oleva Lars Mattsson Teit (sukutaulussa Lauri Matinpoia Teit) oli pernajalainen rälssimies, vouti ja huovilippueen päällikkö, sekä Tetomin kartanon omistaja. Olen koonnut hänen lapsistaan ja heidän puolisoistaan hieman selkeämmän taulukon. Neljän vanhimman äiti oli tiettävästi Kaarina Eerikintytär (Bjelke?), ja seitsemän nuorimman Margareta Hansdotter.




Mielenkiintoni on suuntautunut arviolta 1547 syntyneen Larsin nuorimman lapsen, esiäitini Carinin elämänvaiheisiin ja hänen lukuisiin jälkeläisiinsä. Larsin lapsista tunnetuin oli Jaakko Teitti, jota sanottiin aateliston juorusedäksi, koska hän kanteli kuninkaalle Suomen aateliston väärinkäytöksistä mm. seuraavanlaisesti: "Ja tämä on suomalainen maan tapa: vaieta totuudesta, eikä auttaa köyhiä/poloisia saamaan oikeutta. Väärennettyjä/valheellisia kirjeitä/asiakirjoja käyttävät maanmieheni yleisesti. Vääriä valoja käytetään yleisesti Suomessa, varsinkin ylimpien keskuudessa." (Anu Lahtinen, kotisivu)

Jaakko Teitti valitti kuninkaalle aateliston moraalista, mutta ei hänen oma kilpensäkään ollut täysin puhdas: Vuodesta 1577 eteenpäin Jaakko Teitti ja hänen vaimonsa asuivat erillään miehen uskottomuuden vuoksi, mutta he eivät kuitenkaan hakeneet avioeroa tuomiokapitulilta. Jaakko Teitti kuoli todennäköisesti vuonna 1588 Turussa. Kuolinsyy oli rutto.

CARIN LARSDOTTER, ESIÄITINI

Aateluus ei taannut sitä, että elämä olisi ollut helppoa. Carin kohtasi monia vaikeuksia. Tiettävästi hän säästyi kokemasta omien pienten lasten kuolemaa. Niihin aikoihin lapsikuolleisuus oli todella yleistä ja aiheutti paljon surua perheissä. Carin menetti äitinsä jo varhain ja Larsin kolmannesta vaimosta tuli äitipuoli, joka ei saanut omia lapsia. Carin oli alle 20-vuotias, kun Tukholmassa kuninkaan kansliassa työskennellyt Bengt-veli hirtettiin, syynä oli epärehellisyys. Se oli varmasti suuri suru ja häpeä koko perheelle ja trauma nuorelle tytölle.

Carin solmi 1560-luvulla avioliiton itseään huomattavasti vanhemman Sysmän kirkkoherran Johan Mattsson Iivanainen-Bartholdin kanssa. Puolison suku oli lähtöisin Säkkijärveltä Iivanalan tilalta. Miehen isä oli pappi ja liitti Iivanainen sukunimeen luultavasti sveitsiläistä alkuperää olevaa Bartholdi-nimen. Avioliitosta ei tullut pitkäikäistä, sillä Johan-puoliso kuoli luultavasti vuonna 1578, koska silloin hänen viranhoitonsa päättyi. Avioliiton vuosiin sattui myös Carinin isän kuolema ja lapsuuskodin tuhoutuminen 1571, kun Venäläiset hyökkäsivät yllättäen maaliskuussa Porvoon ja Loviisan seudulle ja tekivät tuhojaan.

Carinin avioliittovuosiin mahtui myös paljon onnea, koska perheeseen syntyi viisi tervettä poikaa, jotka kaikki elivät aikuisiksi asti. Tytöistä ei ole tietoa. Carin eli monet vuodet yksinhuoltajana ja sai seurata poikiensa opiskeluja ja menestystä. Jotain surullista leskeysvuosiin liittyy, sillä Carin luopui miehensä kuoleman jälkeen nuorimmasta pojastaan. Siihen aikaan ei ollut kovin harvinaista, että sukulaiset luovuttivat lapsen kasvatettavaksi ja perijäksi suvussa olleelle lapsettomalle pariskunnalle. Carin antoi nuorimman poikansa miesvainajansa sisaren perheeseen. Luopuessaan pojasta, hän ei voinut tietää, että kälyn toinen aviomies, joka oli katolinen, houkuttelisi myöhemmin poikaa vaihtamaan luterilaisen uskon katoliseen ja että sitä kautta poika joutuisi suuriin ongelmiin. Lars-poika eli vuosia maanpaossa Puolassa, eikä äidillä ollut häneen yhteyttä, eikä hänen kohtalostaan ole tietoa. Se tiedetään, että hän eli 1610-luvulla Danzikissa.

1600-luvulla pystyttiin pappien perheissä kouluttamaan yleensä vain yksi poika ulkomailla. Vaikka Carin oli neljän pojan yksinhuoltaja, hän pystyi kouluttamaan kolme poikaa papiksi ulkomailla ja yhden virkamieheksi kotimaassa. Carinin varallisuuteen vaikutti se, että hänen puolisonsa isoäiti oli Suomen siihen aikaan rikkaimpana naisena pidetty Brita Majala. Brita oli perinyt ensin veljensä kanssa lapsettoman serkkunsa, kuninkaan suosiossa olleen Olavinlinnan voudin Pietari Niilonpoika Kylliäisen. Kun Britan veli kuoli lapsettomana, hän sai itselleen myös veljen saaman perintöosan. Nähtävästi Kylliäisen perinnöstä oli vielä iso siivu jäljellä yksinhuoltajaäidin tarpeisiin.

Vanhin poika Olavus toimi Ruokolahdella pappina vuosina 1593 – 1625. Hänellä oli kuusi lasta.

Seuraava poika Paulus toimi kirkkoherrana Muolaassa ja Mikkelissä. On oletettu, että Hemminki Maskulaisen virsikirjassa suomentajana esiintyvä nimimerkki P.J.C. tarkoittaisi Paulus Johannis Careliusta (karjalainen). Kyseinen sapfolaisella runomitalla laaditun virren suomennos oli taidokas ja tavumäärältään virheetön.

Kolmas poika Simon oli teologi ja lähti 1605 jatkamaan opintojaan Saksaan Rostockin yliopistoon ja julkaisi siellä väitöskirjat vuosina 1605 ja 1607. Simon nimitettiin vuonna 1607 Viipurin kouluun perustettuun teologian lehtorin virkaan. Hän ehti hoitaa sitä vain muutaman vuoden, sillä hän kuoli vuonna 1610. Carinin elämään tuli taas suru. Simonin perunkirjoituksen yhteydessä Carinin nimi mainitaan asiakirjoissa viimeisen kerran. Hänen kuolinvuodestaan ei ole tietoa.

Neljäs poika Henrik oli virkamies ja toimi Viipurissa monissa erilaisissa valtion virkatehtävissä. Hän joutui nuorimman veljensä Larsin kanssa vankilaan vuonna 1599 Kaarle-herttuan ja Sigismundin uskonnollisten (katolisuus – luterilaisuus) ristiriitojen seurauksena. Hänet kuitenkin armahdettiin pian. Myös Lars-veli vapautui ja pakeni kasvatti-isänsä kanssa Puolaan. Henrikistä tuli vuonna 1607 Viipurin linnansihteeri, ja hän sai ansioistaan palkkioksi rälssioikeuksia moniin tiloihin Viipurin ympäristössä. Henrik oli naimisissa kahdesti, ensin Ille-sukuun kuuluneen naisen kanssa ja sen jälkeen Turun pormestarin tyttären Barbara Plagmanin kanssa. Henrik kuoli vuonna 1628. Hänellä oli viisi lasta, joista ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Johan Henrikinpoika aateloitiin 1652 nimellä Teetgreen.

Mainittakoon, että Carinin Mårten-veljen Henrik-niminen poika aateloitiin vuonna 1652 Teet-nimellä ja Mårtenin Matts-pojan Johan-poika aateloitiin 1648 Stierncreutz-nimellä. Teetgren ja Teet -suvut ovat myöhemmin sammuneet, koska miespuolisia perillisiä ei ole ollut, mutta Stierncreutzin suomalainen haara on elossa ja se on Ritarihuoneen suku numero 35.

Carin eli leskenä Sysmässä vuosikymmenet, poikien perheetkin asuivat kaukana, mutta Sysmässä oli hänen miehensä hauta. Pyysin tekoälyä piirtämään leskiruustinnan kuvan hänen mennessään virsikirja kainalossa kirkkoon. Sama Pyhän Olavin kirkko on edelleen Sysmässä, mutta nyt siihen on lisätty sivulaivat.


ANDERS KYANDER

Carinin lapsenlapsen lapsi, esi-isäni Anders Kyander (1635 – 1692), oli Savon papiston koulutetuinta eliittiä, ja hänen jälkeläisissään on paljon tunnettuja henkilöitä. Aluksi hän toimi rykmentinpastorina Viipurissa, jossa avioitui, ja myöhemmin hän oli pitkään Rantasalmen kirkkoherra. 1. vaimo oli Viipurin linnanpäällikkö Aron Klöfverskiöldin Emerentia-tytär. 2. vaimo oli Rundeelin sukuun kuuluvan papin tytär Helena. Perheessä oli yhteensä kaksitoista lasta. Kyanderin haaran jälkeläisissä on huomattava määrä Suomen historian vaikuttajia.

Järeänä kirkonmiehenä tunnettu Kyander kerrytti maaomaisuuttaan Rantasalmen Kolkontaipaleella. Hän piti puoliaan ja valitti oikeuteen, kun veroina maksetut palkkasaatavat viipyivät huonoina satovuosina. Kyander piti myös yllä järjestystä seurakunnassaan ja ratkoi taitavasti kirkollisia riitoja.

Kyanderin kansainvälisesti tunnettuja jälkeläisiä olivat Jean Sibelius ja Eliel Saarinen. Kotimaisia suuruuksia olivat mm. presidentit Ståhlberg, Relander ja Svinhufvud. Kirkonmiehiä edusti tunnettu piispa Elis Gulin, upseereita kenraali Aarne Sihvo, tieteitä akateemikko Georg Henrik von Wright - oli "Suomen viisain mies" - ja hyväntekeväisyyttä harjoittava Mathilda Wrede - oli luultavasti Suomen hyväsydämisin nainen. Huomattava edustus on myös taiteilla. "Taistelevat metsot" maalannut Ferdinand w Wright, Eero Järnefelt ja Olga Gummerus polveutuivat Kyanderista, kuten myös kirjailijat Arvid Järnefelt, Aino Kallas ja Maila Talvio.

Kaikilla Kyanderin jälkeläisillä ei mennyt hyvin. Siitä on esimerkkinä vuonna 1787 syntynyt isisoäitini isoäiti torpparin tytär Kaisa Janhunen Pieksämäeltä. Hänestä ruotumummona olen kirjoittanut blogin aikaisemmin. KATSO>>>

Vanhasta sukupuusta puuttuu Larsin toinen veli, jonka merkitys luterilaiselle kirkolle on ollut huomattava. En päässyt lukemaan maksumuurin takana olevaa Heinisen artikkelia Martinus Teitistä, mutta tekoäly pääsi ja seuraavana on sen kirjoittama essee:

"Martinus Matthiae Teit – Suomen uskonpuhdistuksen hiljainen vaikuttaja

Suomen uskonpuhdistuksen historiassa tunnetuin nimi on yleensä Mikael Agricola. Hänen rinnallaan työskenteli kuitenkin useita muita oppineita, jotka vaikuttivat ratkaisevasti uuden evankelisen kirkon syntymiseen. Yksi merkittävimmistä heistä oli Martinus Matthiae Teit (suomeksi Martti Teitti), joka osallistui Uuden testamentin suomentamiseen, toimi pappina ja kasvatti myöhempiä Ruotsin kuninkaita.wikipedia+1

Martinus Matthiae Teit syntyi noin vuonna 1510 Pernajassa itäisellä Uudellamaalla. Hän kuului paikalliseen säätyläissukuun ja sai hyvän koulutuksen. Teitin opintie kulki mahdollisesti Viipurin kautta Turkuun, jossa hän liittyi siihen nuorten oppineiden joukkoon, jonka tehtävänä oli uudistaa Suomen kirkkoa uskonpuhdistuksen hengessä.kansallisbiografia+1

Vuonna 1536 Teit lähetettiin yhdessä Mikael Agricolan kanssa opiskelemaan Saksan Wittenbergiin. Wittenberg oli Euroopan uskonpuhdistuksen keskus, jossa vaikuttivat Martti Luther ja Philipp Melanchthon. Siellä Teit syventyi reformaation oppeihin ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1539 samaan aikaan Agricolan kanssa. Opiskeluvuosien aikana suomalaiset opiskelijat aloittivat myös Uuden testamentin kääntämisen suomen kielelle. Teit osallistui tähän tärkeään hankkeeseen Agricolan ja Simon Henrici Wiburgensisin rinnalla.wikipedia+1

Palattuaan Turkuun Teit ryhtyi kirkollisiin tehtäviin. Hän toimi Turun tuomiokapitulin kaniikkina ja myöhemmin Maarian kirkkoherrana. Samalla hän jatkoi osallistumistaan Agricolan johtamaan raamatunkäännöstyöhön. Suomen kirjakielen kehitys oli tuohon aikaan vasta alkuvaiheissaan, joten jokainen käännöstyöhön osallistunut oppinut vaikutti merkittävästi sekä suomen kielen että suomalaisen kulttuurin historiaan.wikipedia+1

Teitin kyvyt huomattiin myös Ruotsin valtakunnan johdossa. Vuonna 1542 hänet kutsuttiin Tukholmaan opettamaan Kustaa Vaasan poikia, kruununperillisiä Eerikiä ja Juhanaa. Myöhemmin heistä tuli Ruotsin kuninkaat Eerik XIV ja Juhana III. Teit sai näin poikkeuksellisen vaikutusvaltaisen tehtävän: hän osallistui tulevien hallitsijoiden kasvatukseen aikana, jolloin koko valtakunnan uskonnollinen ja poliittinen suunta oli muutoksessa.wikipedia+1

Teitin elämä jäi kuitenkin lyhyeksi. Hän kuoli Tukholmassa vuonna 1544 vain noin 34-vuotiaana. Vaikka hänen tuotantonsa ei ole säilynyt yhtä näkyvänä kuin Agricolan, hänen työnsä merkitys oli huomattava. Hän kuului siihen pieneen oppineiden joukkoon, joka toi reformaation aatteet Suomeen, osallistui ensimmäisten suomenkielisten raamatuntekstien valmisteluun ja vaikutti jopa Ruotsin tulevien kuninkaiden kasvatukseen.wikipedia+1

Martinus Matthiae Teit voidaan siksi nähdä suomalaisen uskonpuhdistuksen hiljaisena vaikuttajana. Hänen elämäntyönsä osoittaa, että suuret historialliset muutokset eivät synny vain yhden kuuluisan henkilön ansiosta, vaan myös niiden oppineiden ja työntekijöiden panoksesta, joiden nimet jäävät usein historian varjoon. Teit oli yksi näistä henkilöistä, ja hänen osuutensa Suomen kirkon, koulutuksen ja kirjakielen kehityksessä oli merkittävä.

Lähteet

  • Kansallisbiografia: Teit, Martinus Matthiae (Simo Heininen).kansallisbiografia
  • Wikipedia: Martinus Matthiae Teit.wikipedia
  • Wikipedia (sv): Mårten Matsson Teit.wikipedia
  • Helsingin yliopiston tutkimusportaali: Teit, Martinus Matthiae (K 1544): reformaattori, Maarian kirkkoherra, kruununperillisen opettaja."

Ahkerana kirkossakävijänä minua miellyttää se, että on olemassa Kirkkokalenteri, jonka mukaan jumalanpalveluksen sisältö rakentuu. Kristillinen kirkkovuosi alkoi muotoutua jo 300-luvulla, jolloin kirkon keskeisille juhlapäiville, kuten pääsiäiselle ja joululle, vakiintuivat omat ajankohtansa, Raamatun tekstit ja rukoukset. Luterilainen kirkko peri kirkkovuoden rakenteen keskiaikaiselta läntiseltä kirkolta. Uskonpuhdistaja Martti Luther ei luonut uutta kirkkovuotta, vaan säilytti suurimman osan vanhasta kirkkovuoden järjestelmästä. Hän kuitenkin korosti sitä, että pyhäpäivien sisältö perustuu Raamattuun eikä pyhimysten kunnioittamiseen.

Ensi sunnuntai on Tuomiosunnuntai. Edesmennyt kirkkoherramme Risto Heikkilä korosti aina sitä, että Tuomiosunntaihin liittyy armo ja armosta saatu vapauttava tuomio.

Sukututukijana tiedän, että edellä mainitsemani Teitin sukuun kuuluva Kaisa Janhunen koki elämänsä suurimman murheen Tuomiosunnuntaina ollessaan  pienen pojan äiti ja pitkällä raskaana. Olen kirjoittanut Kaisan tarinasta biofiktiota: "Kun Katariina oli päässyt virren loppuun, kuului ulkoa jalasten äänet ja miesten puhetta. Katariina kuulosteli ja ihmetteli: Miten se Kaapro, toiko se Heikin mukaansa. Mutta ihan kuin isänkin ääni. Hän nousi vuoteesta, kietoi röijyn ympärilleen ja syöksyi ulko-ovelle. Kuun valossa hän näki, että Isä ja Heikki katsoivat häneen kauhuissaan ja Kaapro makasi reessä. Hyvä Jumala, mikä sille oli tullut. Oliko satuttanut itsensä. Miehet eivät sanoneet mitään. Katariina ryntäsi paljain jaloin lumelle ja Kaapron kaulaan. Mutta tämä oli valkoinen ja kylmä. Kaapro oli kuollut."

Kuolema tuomiosunnuntaina ei ollut fiktiota-Kaapro kuoli 20.11.1808 ja Kaisa oli 21-vuotias leski.

Virsi, jota Katariina oli laulanut oli laulanut (fiktio)

1. Sun haltuus, rakas Isäni, / Mä annan aina itseni, /Mun sielun', ruumiin', tavaran', / Ne ota, Herra, vastahan.

2. Mun sielun', ruumiin' omas on, / Its' Herra armas tiedät tuon; /Siis omas ota huomahas, / En joukkoo julman pelkää taas.

3. Sinuun tyytyy mun sydämen', / Siin' ilon, levon löytänen, /Mun hädäsän' ja tuskasan' / Sä olet ainoo auttajan'.

4. Sen uskon, ja sult' pyydän viel', / Ett's heikkouttan' tujet tääll', /Sun lapses tykön' asu ain', / niin ilon taivaas' saavutan. / 

Virsi on nykyisessä virsikirjassa numero 377. KUUNTELE>>>



Share