SUKUTUTKIJANA ESIÄIDIN JALANJÄLJILLÄ
Eräs sukututkija otti minuun muutama viikko sitten yhteyttä, kun oli päätellyt kotisivuni tekstistä, että minulla oli juuria Halikossa. Tiesin toki, että minulla oli 1400-luvulla elänyt esiäiti Brita Majala (Maijala), mutta en tiennyt, että hän oli lähtöisin Halikosta. Olin jo tutustunut syksyllä Halikkoon, kun ukrainalaiset ystäväni olivat joutuneet muuttamaan kesällä Forssasta sinne. Olimme jo sopineet tapaamisesta myös pyhäinpäivänä ja päätin yhdistää siihen "juurimatkailua". Kuvassa olen Halikon keskiaikaisen kirkon vieressä ajattelemassa esivanhempia, joiden elämänratkaisut ovat vaikuttaneet siihen, että minunlaiseni minä on olemassa. Brita oli ehtinyt nähdä elämässään jo tämän saman kirkon. Silloin kirkko oli katolinen ja siinä ei vielä ollut sivulaivoja.
Pyhäinpäivän jälkeen aloin etsiä netistä kaikkea mahdollista Britaan liittyvää tietoa. Vasta silloin sain tietää hänen syntymäkotinsa sijainnin. Genistä löytyi jonkin verran tietoa perheestä ja retki Majalan mäelle sisältyy sitten seuraavaan Halikon matkaan.
1400-luvulla Suomi oli osa Ruotsia. Maa oli harvaan asuttu ja maanviljelys oli pääelinkeino. Halikko sijaitsi lähellä Halikonjoen suuta nykyisen Salon alueella. Hallinnollinen keskus oli Turussa, koska Halikko kuului Turun hiippakuntaan. Kirkko oli keskeinen toimija ja Turun piispanistuimella oli merkittävä rooli hallinnossa ja asiakirja-aineistoista suurin osa syntyi kirkollisissa yhteyksissä.
Halikossa vaikutti kaksi aatelissukua: Hornit ja Armfeltit, joiden lahjoitukset vaikuttivat merkittävästi siihen, että sinne saatiin kirkko jo 1400-luvulla.
1400-luvulla eläneistä esiäideistä ei tiedetä juuri mitään - ei edes nimeä elleivät he olleet aatelisia tai osallisina oikeusjuttuihin tai perinnönjakoon tai ostaneet tai myyneet maaomaisuutta.
Britan isästä Mikko Majalasta ei tiedetä juuri mitään. Hän kuitenkin omisti Majalan tilan Halikossa (Salossa) ja hänen sisarensa, jonka nimeä ei tiedetä, oli naimisissa Niilo Kylliäisen kanssa ja siihen perustuukin Britan tunnettavuus. Niilo Kylliäisellä oli Pietari-niminen poika, joka oli siis Britan serkku. Pietari kohosi rahvaasta Olavinlinnan linnanherraksi.
Alla olevassa kaaviossa näkyy Pietarin ja Britan sukulaisuussuhde ja sen alapuolella Britan Margareta-tyttären jälkeläiset, jota kautta minulla on sukujuonto Britaan. Sukututkijoiden ilmaisun mukaan Brita on minun ääääääiääääiiä (äidinäidin jne) ja esivanhempiluettelossa on merkitty vinokirjaimin ne esivanhemmat, joiden kautta sukujuontoni Britaan kulkee.
(Margaretan poika Johan avioitui Carin Teitin kanssa jne)
Carin Larsdotter Teit ja pappi Johan Matsson Iivanainen Bartholdi >
Agneta Larsintytär ja pappi Olavus Johannis Iivanainen Bartholdi >
Agneta Iivanainen ja pappi Georgius Andreae Kyander >
Emerentia Klöfverskiöld ja pappi Anders Kyander >
Emerentia Andersdotter Kyander ja pappi Josef Biörnburger >
Emerentia Josefintytär Björnburger ja suntio Henrik Pålinpoika Lyra >
Liisa Vilhunen ja haudankaivaja Josef Lyra >
Kaisa Närhi ja haudankaivaja Aatami Lyra >
Kaisa Aatamintytär Lyra ja pappilan torppari Heikki Janhunen >
Kaisa Janhunen ja pappilan torppari Aatami Korpelainen >
Maria Lovisa Korpelainen ja talonpoika Lauri Niilonpoika Karjalainen >
Adolfina Karjalainen ja talonpoika Niiles Hämäläinen >
Maria Hotti os. Hämäläinen ja mv., suntio Aapeli Hotti >
Äitini Lyyli Peltoniemi os. Hotti > minä
PERHE, JOHON BRITA SYNTYI
Brita syntyi noin vuonna 1440. Äiti Cecilia kuului Lindelöfin aatelissukuun ja hänen isänsä toimi pitäjäntuomarina Liedossa. Cecilian ensimmäinen aviomies oli ollut räätäli Henrik Turusta ja hänen kuolemansa jälkeen toinen aviomies oli Henrik Fläsk. Hänestäkin Cecilia jäi leskeksi ja kolmas aviomies oli Britan isä Mikko Majala (Maijala). Britalla oli kolme itseään vanhempaa velipuolta. Äidin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt velipuoli Konrad Henrikinpoika koulutettiin Pariisissa papiksi ja hän oli Tenholan kirkkoherra ja myöhemmin kaniikki eli katolisen kirkon virassa oleva, tuomiokirkon alueella asuva pappi. Toisesta avioliitosta syntyivät Henrik Fläsk, joka oli jonkin kirkollisen viran haltija ja Måns Fläsk, joka oli pappi ja ainakin 1440-luvulla Karjaan kirkkoherra. Britalla oli täysveli Olavi, mutta ei muita sisaruksia.
Britan lapsuudessa Halikon keskuspaikkoihin kuului Rikalanmäen asutuskeskittymä ja kauppapaikka, jossa oli ollut asutusta jo rautakaudella. Kiersimme ystävieni kanssa sen muinaispolun, jossa oli selostettu opastauluin entisajan ihmisten elämää. Rikalan alueella oli myös polttohautausmaa. Ajattelin, että Majaloiden esipolvia on saattanut hyvinkin olla haudattuna siellä. Kuvissa on kaksi näkymää muinaispolun varrelta.
Majala sijaitsi muutaman kilometrin päässä Rikalasta metsäisellä mäellä nykyisessä Salossa Meriniityn ulkoilualueella, Nakolinnan luontopolun varrella.
BRITAN PERHE
Britan puoliso oli Savilahdella syntynyt Matts Jönssin poika Skalm, joka kuului alun perin Euroopasta Paraisille tulleeseen varakkaaseen kauppiassukuun. Perheen asuinpaikasta en ole löytänyt tietoja. Oletan kuitenkin, että he asuivat Savilahdella, sillä vaimo siirtyi yleensä miehen suvun luo. Savilahti oli 1400-luvulla seurakunta, johon kuului laajoja alueita nykyisestä Etelä-Savosta – myös Mikkeli. Se toimi kirkollisena ja hallinnollisena keskuksena. Mikkelin keskustan läheisyydessä sijaitsi Savilahden kirkko, joka oli seurakunnan keskus ja toimi alueen hengellisenä ja yhteiskunnallisena ytimenä.
Perheeseen syntyi kolme lasta Brita, Margareta ja Jöns.
Brita Majalan ulkonäöstä ei ole tietoa, mutta pukeutumista voi aavistella. 1400-luvulla naisilla oli pitkät mekot, joissa oli pitkät hihat. Mekon päällä oli yleensä esiliina ja naimisissa olevien naisten hiukset olivat peitetyt.
PIETARI KYLLIÄINEN - BRITAN SERKKU
Kuvassa on vanha piirros Olavinlinnasta.
V. Makkonen kirjoitti vuonna 1935 Olavinlinnan alkuvaiheista historiallisen romaanin Savon kupias Pietari Kylliäinen. Kylliäisestä on kaunokirjallinen kuvaus myös Santeri Ivalon ja Kyösti Vilkunan kirjassa Suomalaisia sankareita. Sen kuvauksen luin.
Pietari Kylliäinen oli kasvanut Savon ja Karjalan rajamailla ja oli tottunut puolustamaan asuinalueitaan aseellisesti. Hän oli nuorena Viipurinlinnan sotilasjoukoissa huovi eli haarniskoitunut ratsumies. Kun pyhälle Olaville omistettua rajalinnaa alettiin rakentaa, kuului Kylliäinen joukkoihin, jotka suojelivat rakentajia idästä tulleita hyökkääjiä vastaan. Hän jäi sitten valmiiseen linnaan ensin alivoudiksi, sitten voudiksi ja lopulta hänestä tuli linnanherra, vaikka hän ei ollut aatelista alkuperää. Venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja Olavinlinnaan 1945 ja uudestaan 1946. Kylliäinen sai kuitenkin hyökkääjät häädetyksi ja Venäjän ja Ruotsin välinen rauha solmittiin vuonna 1947.
Sten Sture vanhempi oli Ruotsin valtionhoitaja ja kävi Suomessa ainakin kuusitoista kertaa. Kylliäinen oli hänen suosiossaan uskollisen alamaisuutensa ja urheutensa vuoksi. Hyvät suhteet kuninkaaseen ja Sten Stureen olivat voineet vaikuttaa siihen, että Kylliäiselle oli kertynyt suuri omaisuus. Todellisuudessa sen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Hänen kuolemansa jälkeen Perinnönjakotilaisuus oli Halikossa. Pääperijähän oli Britan veli Olavi Majala, joka nähtävästi asui naimattomana edelleen Majalassa. Luultavasti Brita matkusti synnyinseudulleen Halikkoon kolmen lapsensa kanssa.
PERINNÖNJAKO
Genissä kerrotaan: "Kukaan meistä ei tarkalleen tiedä, milloin rälssimies Pietari Kylliäinen tarkalleen ottaen kuoli, mutta hänen perintönsä jako suoritettiin torstaina 21 helmikuuta 1510 Etelä-Suomen laamannin Klaus Henrikinpoika Hornin toimesta. Tilaisuus pidettiin nähtävästi Halikossa ja kenties se tapahtui kirkkoherran kartanossa, sillä todistamassa tapahtumaa olivat herra Olavi, Halikon kirkkoherra, herra Lauri kappalainen ibidem, Mattis i Tawela, Simon i Nummis, Olef Rijs ja Nils Puijo.
Läsnä olivat ainakin vainajan lähimmät perijät Olavi Mikonpoika Maijalasta ja hänen rakas siskonsa Brita Mikontytär, Matti Jönninpojan vaimo. Todennäköisesti mukana oli muitakin, jotka kärkkyivät tätä suurta rälssiomaisuutta.
Vainajan omaisuus
Vainajan omaisuudesta tiedämme, että se käsitti Viipurin alueella nykykäsityksen mukaan useiden tuhansien hehtaarien alueen ja jakokirjan perusteella voimme päätellä, että vainajalla oli Varsinais-Suomessa vieläkin suurempi omaisuus, koska se jaettiin veljenosana ja oli näin ollen 2-osaa perinnöstä, Viipurin perinnön ollessa 1-osan eli sisarenosan verran.
Kastelholmassa 25 tammikuuta1491 kirjatun rälssikirjeen mukaan Kylliäisen rälssimaat Viipurissa olivat seuraavat:
- Perojoensuu i Öllevesi = Perojoensuu joka oli kuulunut aiemmin Juustilan kyläläisille
- Leipemaa = Tali
- Weselenmaa = Jutila
- Riihikallio = ? = oletettavasti Kärstilä - Konkkalan alue ollen kuulunut jaettavaan omaisuuteen."
Perinnön saatuaan Britasta tuli rikas. Sitten veli Olavi kuoli pian perinnönjaon jälkeen ja Brita peri veljen valtavan omaisuuden. Esiäitini Brita Mikontytär Majalan sanottiin olleen valtakunnan rikkain nainen ja hänen jälkeläisensä, esiäitini Kaisa Janhunen kuoli 1800-luvulla rutiköyhänä (riksfattig). Siitä miten Kaisasta tuli ruotumummon voi lukea täältä https://www.naistenaani.fi/kaisa-janhunen-esiaiti-parinsadan-vuoden-takaa/
HOPEA-AARRE
Majalan nimi liitetään myös Suomen suurimpaan hopea – aarteeseen, vaikka aarre ei suvulle kuulunutkaan, vaan oli luultavasti ollut jonkun piispan omaisuutta.
Wikipedia kertoo: "Aarteen löysi halikkolainen torppari syksyllä 1887 maatöiden yhteydessä Majalan keskiaikaisen krouvin lähettyviltä. Hopeaesineet olivat saviastiassa noin 60 cm:n syvyydessä. Saviastian sisällä oli kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, 2 hopeista papinristiä ja 36:n filigraanikoristeisen helmen kaulaketju. Aarre painoi noin 1,8 kg. Kullattu risti on ilmeisesti keskieurooppalaista alkuperää. Siinä ovat kuvattuna ristiinnaulittu Jeesus sekä ristin juurella Neitsyt Maria ja apostoli Johannes. Ristin taakse on kaiverrettu latinankielinen teksti In cruce morte sva sibi vindicat omnia Christus (Ristillä Kristus kuolemallaan lunasti kaiken itselleen.)"
Valok. Esa Suominen, Museovirasto, Finna
SUKUPOLVIEN TURVAN LÄHDE
Halikon kirkon seinustalla olevassa muistomerkissä, jota katselen, lukee: "Kaikkien vainajien muistolle". Sen äärellä kunnioitan Majalan Britan ja hänen Halikkolaisten esivanhempiensa muistoa. Patsaassa on myös lause: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala". Lause jäi pyörimään mieleeni, siitä tuli voimalause, joka auttaa asettamaan vaikeudet oikeaan mittakaavaan. Lause lupaa, että turvamme ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Sama turva oli muinaisilla sukupolvilla ja se sama turva on meillä. Britan jälkeläisissä oli pappeja ja pappien kanssa avioituneita naisia monessa sukupolvessa ja esipolviini kuului Pieksämäellä vielä kirkon palveluksessa olleita haudankaivajia ja suntioita. On minulla sellainenkin pieksämäkeläinen esi-isä, jonka ammatti oli kerjäläinen Jeesuksen nimessä. Kerjääminen oli kiellettyä, mutta kirkko saattoi antaa kerjäämislupia. Esi-isäni sai luvan ja ihanan ammattinimikkeen.
Muistomerkissä olleeseen lauseeseen on jatko (5.Moos. 33:27) "sinua kantavat ikuiset käsivarret."
Jumalan turva ei tarkoita, ettei vaikeuksia olisi, vaan että niiden keskellä on Jumala, joka kantaa käsivarsillaan niin kuin hyvä isä lastaan. Nekin, joilla ei ole kokemusta hyvästä isästä ja joiden turvallisuudentunne on sen takia heikentynyt, voivat vedota tuohon raamatunlauseeseen toistuvasti, kunnes aivot uskovat sen todeksi.
Jumalan antamasta turvasta kertoo virsikirjamme vanhin virsi, Lutherin kirjoittama "Jumala ompi linnamme", jota laulettiin kirkoissa viime sunnuntaina Reformaation muistopyhänä. Britan aikana virttä ei vielä ollut, mutta hänen Margareta tyttärelleen se tuli varmasti papin vaimona hyvinkin tutuksi.
Yksi tunnetuimmista virsistä, jossa lauletaan turvasta, on "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan". Se on Dietrich Bonhoefferin vankilassa vuonna 1944 kirjoittamaan runoon perustuva virsi, joka kertoo Jumalan hyvyyden tuomasta turvasta ja suojasta vaikeuksien keskellä. Sen viesti on, että Jumalan hyvyys ympäröi ja kantaa, vaikka elämässä olisi ahdistusta.
1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
Oheisella videolla se lauletaan saksaksi. Virttä on laulettu Saksassa usealla sävelellä ja tässä on niistä yksi.
