TARINAA TUNTEISTA

Nykypsykologia on kiinnostunut tunteista. Tutkimus tuo lisää uutta tietoa ja korjaa vanhaa. Keskiarvot kertovat tunneprosesseista, mutta yksityisen ihmisen kunkin hetkinen tunnetilan selitys ja historia on edelleen liian monimutkainen, että se antautuisi psykologisen mikroskoopin alla täydellisesti analysoitavaksi. Joudumme oletusten varaan, kun pohdimme, miksi kaksi eri ihmistä tuntee eri tavoin samassa tilanteessa tai miksi kaksi ihmistä kokee samalla tavoin, vaikka tilanne on täysin erilainen.

Otetaan esimerkiksi lähes kaikille suomalaisille tuttu pikkukakkosen tunnusmusiikki. Jos sen kuulee aikuisena yllättäen, joku voi tuntea haikeutta, toinen iloista odotusta, joku ahdistuu jne. Tunnusmusiikki laukaisee vanhan tunteen, mutta miksi toiselle positiivisen, toiselle negatiivisen? Miksi suvivirsi herättää jossain ikäihmisessä epämääräistä pelkoa, jossain haikeutta ja jossain iloista odotuksentunnetta. Helppo selitys on se, että ensimmäinen pelkäsi useimmiten kevätjuhlassa tulevia ehtoja tai luokalle jäämistä. Itse tunsin aikaisemmin haikeutta, koska kesä tarkoitti kolmen kuukauden tylsää ja ajoittain työlästä aikaa kesämökillä ja eroa kavereista. Useimmat kai iloitsivat tulevasta lomasta ja heille suvivirsi on rakas ja siihen suhtaudutaan tunteella. Sukututkijana suvivirsi herättää nykyään kiitollisuuden tunteita, kun tiedän, mitä sen kirjoittamista edeltänyt aika oli tehnyt Suomen kansalle. Meillä oli ollut kolme katovuotta peräkkäin vuosina 1695-1697. Kahden vuoden aikana 25% - yli 30% väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Voin vain aavistella miten paljon surua, pelkoa, vihaa, katkeruutta, kaipausta jne. Suomessa koettiin, kun sadon vei toistamiseen halla ja miten suuri ilo oli, kun saatettiin laulaa: "Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa."

Elämäni biisi -ohjelman suosio liittyy myös tunteisiin. Televisio tuo eteemme ihmisiä tunteineen, ja jos sama biisi on aikoinaan synnyttänyt meissä omia tunteita, tunteilemme uudestaan television äärellä.

TUTKIMUSTA JA TULOKSIA

• Tunteita voidaan arvioida niiden voimakkuuden ja kielteisyys-myönteisyys ulottuvuuden pohjalta
• Tunteiden yhteys aivoihin on selvä, mutta koettu tunne on yleensä yhteydessä useampaan aivojen alueeseen. Aivojen sähköisellä ärsytyksellä voidaan synnyttää tunne, joka ei liity mitenkään ihmisen ympäröivään todellisuuteen - samoin kuin kemiallisilla aineilla kuten esimerkiksi päihteillä. Vamma aivoissa voi vaikuttaa tunne-elämään, samoin kuin aivoperäiset sairaudet kuten esimerkiksi Alzheimerin tauti.
• Liikunnalla voidaan vaikuttaa hyvänolon hormonin endorfiinin tuotantoon ja sen myötä muuttaa mielialaa myönteisemmäksi.
• Tunteita voidaan tarkastella eri tasojen näkökulmasta. Psyykkinen taso sisältää sisäiset kokemukset, biologinen taso tunteisiin liittyvät aivojen ja hermoston toiminnot, sosiaalinen taso sisältää vuorovaikutuksen yhteyden tunteiden syntyyn ja niiden aiheuttamaan toimintaan.
• Joidenkin ihmisten tunteet näkyvät ulospäin, joidenkin kohdalla tunteet ovat "piilossa".
• Jotkut ihmiset ovat herkempiä vaistomaan toisten tunteita kuin toiset.
• Pelko on suojeleva tunne, mutta sen kohdistuminen tiettyyn kohteeseen ylivoimakkaasti on psyykkinen häiriö, puhutaan fobioista (hämähäkit, aukealla paikalla käveleminen, suljetussa paikassa tai korkealla oleminen jne.)
• Väkivaltaa kokeneet lapset tunnistavat muita herkemmin vihan tunteita toisten ihmisten ilmeistä.
• Voimakkaana koettu tunne jättää mieleen tunnemuiston. Muisto voi tuntua myös fyysisesti.
• Tunne voi herättää vuorovaikutustilanteissa vastatunteita.
• Tunteet "tarttuvat" paitsi toisesta ihmisestä myös screeniltä tai kuvista.
• Puolustusmekanismien avulla voidaan tiedostamattomasti säädellä, ettei negatiivinen tunne muutu ylivoimaiseksi kestää.
• Terapiaan hakeutumisen syynä on yleensä voimakkaat, hankalat tunteet.
• Tunteiden biologinen vaikutus kestää laukaisevan tekijän jälkeen noin 90 sekuntia ja sen jälkeen niitä ylläpidetään tai torjutaan ajatuksin.

Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari työryhmineen tutki yksinäisyyden tunnetta ja samalla tuli tietoa myös muiden tunteiden esiintymisestä. Tutkittavilta kysyttiin, olivatko he tunteet seitsemää eri tunnetta melko usein tai jatkuvasti edellisen 12 kuukauden aikana. Yli puolet oli tuntenut yksinäisyyttä (57%). Itsensä oli tuntenut masentuneeksi 45%, epäonnistuneeksi 50%, onnelliseksi 43%, ystävien ympäröimäksi 19%, rakastuneeksi 24% ja ihmiseksi, jota rakastetaan 35%.

TUNTEIDEN KANSSA VOI OLLA MONENLAISIA ONGELMIA:

• Jotkut kokevat, että tunteet puuttuvat.
• Jotkut ovat yliherkkiä kokemaan tunteita.
• Joidenkin tunnetilat vaihtuvat jatkuvasti ilman tiedostettua syytä.
• Joskus hankala tunne jää piinallisesti päälle pitemmäksi aikaa.
• Jotkut eivät osaa nimetä tunteitaan, eli tunnistaa niitä. He erottavat pahanolon ja hyvänolon, mutta ei niihin liittyviä tunteita.
• Jotkut kärsivät toistuvista hankalista tunteista, tietämättä miksi.
• Joskus ihminen tietää tarkkaan, miksi joku tunne on syntynyt, esimerkiksi sen, että hän pelkää jotain. Mutta pelkkä tieto ei auta vapautumaan siitä.
• Joskus hankalat tunteet käyvät niin ylivoimaisiksi, että niiden kanssa ei jaksaisi elää.

Olen jaotellut tunteita neljään eri ryhmään sen mukaan, perustuvatko ne tosiasioihin vai ei ja tuntuvatko ne mukavilta vai hankalilta. Kognitiivinen terapia keskittyy niihin tunteisiin, jotka ovat hankalia ja huijaavat, koska taustalla on virheellisiä uskomuksia elämästä, muista ihmisistä tai itsestä, Uskomukset värittävät ajatusmaailmaa, joka ylläpitää hankalia tunteita.

Esimerkkejä erilaisista tunteista

Yksi kognitiivisen terapian keskeisistä näkökulmista on se, ettemme voi päätellä tunteista tosiasioita. Kun tunnemme häpeää, emme välttämättä ole sitä ansainneet toiminnallamme – se on vain jäänne kaukaa. Mutta myöskään positiivisista tunteista ei pidä tehdä vääriä päätelmiä. Ihmisen sisäistä rauhaa on joskus virheellisesti pidetty merkkinä siitä, että hän on tehnyt oikeita ratkaisuja.

TUNTEIDEN TAUSTOJA

Kun analysoin itseäni, tajuan monessa tilanteessa, miksi tunnen niin kuin tunnen. Mutta edelleen elän arvoitusten kanssa. Yllättäen sielun kellaria kaivaessa esiin pulpahtaa tunteita, joiden selitys on vielä arvoitus. Yksittäiseen tunnetilaan vaikuttavat senhetkiset tapahtumat, mutta niiden taustalla on monia tekijöitä. Osa niistä on geenien aiheuttamia osa ympäristön.

Ensimmäinen ympäristö, jonka alkio kohtaa on äidin kohtu ja synnytystapahtuma on ihmisen ensimmäinen suuri haaste. Molemmissa voi tapahtua jotain, joka vaikeuttaa myöhemmin selviytymistä. Kun puhumme psykologiassa ympäristöstä, tarkoitamme perhettä ja yleensä olosuhteita. Geenien määräämät ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten kohtaamme ympäristömme ja miten ympäristö muovaa meitä. Älykkyyden pohja ja erikoislahjakkuuksien pohja on geeneissä, mutta ympäristön virikkeellisyys ja kannustavuus vaikuttavat siihen, mikä on älyllinen suoritustaso aikuisena. Psykologi Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan ihminen kohtaa erilaisine tarpeineen kehityksellisiä haasteita, joissa muovautuu tunne-elämä ja monet piirteet ja käyttäytymistavat.

Tarve tunteiden säätelyyn on synnynnäistä. Siihen voimme käyttää eri puolustusmekanismeja, jotka muovautuvat ympäristössä. Niillä yritetään estää hankalan tunteen ilmaantumista. Tarve käsitellä hankalaa tunnetta, niin että vapautuu siitä, on myös synnynnäinen, mutta keinot muovautuvat ympäristön vaikutuksesta.

OVATKO PERSOONALLISUUDEN PIIRTEET PERINNÖLLISIÄ?

50-luvulla tehtiin pitkittäistutkimus, joka ensimmäisen kerran yritettiin kartoittaa perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutuksia ja seurattiin tutkimusjoukkoa synnytyslaitokselta kohti aikuisuutta. Tutkimuksen tuloksena saatiin yhdeksän ominaisuutta, jotka näyttivät säilyvän. Niitä nimitetään nykyään yksilölliseksi temperamentiksi. Tutkimuksen mukaan me eroamme liikkeidemme nopeudessa, tunneilmaisujen voimakkuudessa, taipumuksessa kielteisiin tai myönteisiin mielialoihin ja siinä miten valoisana näemme tulevaisuuden. Myös helppous tai vaikeus kohdata uusia tilanteita on synnynnäinen ja ujous tarkoittaa jännittämistä uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että aistiherkkyys, sisukkuus, keskittymiskyky ja mukautuminen uusiin tilanteisiin ovat synnynnäisiä piirteitä.

Persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä siihen, minkälaisia tunteita tunnemme. Optimistin ja pessimistin samanlainen päivä tuottaa kummassakin erilaisia tunteita, koska he tulkitsevat asioita eri tavoin kuten se mainoksen "jätskilöitä" syövä optimisti ja hänen pessimistinen kaverinsa.

Viime vuosikymmeninä on paljon tutkittu sitä, miten ihmisen persoonallisuuden piirteet voidaan jaotella ja on saatu viisi eri piirrettä, tai piirreryhmää. Ne tulevat esiin mittauksissa eri puolella maailmaa ja erilaisten kulttuurien parissa. Selvimmin me eroamme toisistamme introversio-ekstroversio ulottuvuudella. Suurin osa ihmisistä sijoittuu tällä ulottuvuudella keskipaikkeille. Heissä on molempia ominaisuuksia. Vain pieni osa ihmisistä on selviä introverttejä tai selviä ekstroverttejä. Samoin on muiden neljän piirreulottuvuuden kohdalla. Ne ovat: avoimuus (älyllisyys), järjestelmällisyys (tunnollisuus), tasapainoinen tunne-elämä, sopuisuus. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, ovatko niissä oleva erot jo geeneissämme vai ovatko ne ympäristön muovaamia. Ne ovat kuitenkin erittäin pysyviä, mikä viittaisi siihen, että ne ovat temperamenttipiirteiden tavoin synnynnäisiä.

AJATUKSET, TUNTEET JA TOIMINTA

MIKSI TUNNEN NIIN KUIN TUNNEN

Mitä enemmän olen ihmisen psyykeä tutkinut, sitä monimutkaisemmalta sen rakenne tuntuu. Me liikumme vielä paljon oletusten maailmassa. Tutkimus tarkentaa oletuksia. Numeroiden valossa voimme päätellä monia asioita, kunnes joidenkin kohdalla huomataan, että näkökulmaa vaihtamalla saadaankin erilainen tulos, joka sitten on lähempänä totuutta – kunnes taas toisin todistetaan. Monimutkaisten asioiden ymmärtämistä auttavat joskus yksinkertaiset kaaviot. Yllä olevassa taulukossa oleva kolmio pyrkii kuvaamaan sitä, miten ajatuksemme ovat yhteydessä tunteisiimme ja vaikuttavat toinen toisiinsa ja molemmat vaikuttavat siihen, miten toimimme ja tunnemme. Toiminta voi myös vaikuttaa tunteisiimme ja muuttaa ajatuksia.

Skeematerapian kehys auttaa, jos pohdin, miksi minä käyttäydyn joskus poikkeavasti tai tunnen hankalia tunteita. Sama kehys auttaa minua pohtiessani, miksi joku toinen käyttäytyy poikkeavasti tavalla, joka aiheuttaa hänelle tai hänen läheisilleen kärsimystä. Samalla pohdin hänen mahdollisia synnynnäisiä piirteitään ja elämänhistoriaansa: Miten eri vaiheissa hänen keskeisiin tarpeisiinsa on vastattu ja miten hän itse on selviytynyt kunkin ikäkauden kehityshaasteista.

Yllä olevaan taulukkoon on kuvattu ne monet eri tekijät, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme, kun reagoimme joko ulkoiseen (esim. toisen ihmisen käytös, aistihavainto jne) tai sisäiseen tapahtumaan (esim. muisto, uusi ajatus). Synnynnäiset tekijät vaikuttavat suoraan (kapeat nuolet) ja ympäristön muokkaamina (leveät nuolet).

Voisit pohtia seuraavan taulukon avulla, millaisia tunteita olet itse tuntenut viime kesän aikana. 

Hankalien tunteiden muisteleminen saa tutkitusti ihmisen mielialan laskemaan. Siksi kannattaa tehtävän tehtyään muistella kesän aikana tuntemiasi positiivisia tunteita ja tapahtumia, joista olet kiitollinen.

SYNNINTUNTO JA SYYLLISYYS

Opin aikoinaan sosiologian luennoilla, että katolisissa maissa on sentähden vähemmän itsemurhia, kuin protestanttisissa maissa, koska heillä on käytössä rippi.

On ihmisiä, joita rippi ei auta, ei katumus eikä tunnustaminen. Syyllisyyden tunne jatkuu edelleen. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan tieto syyllisenä olemisen jatkumisesta, vaan väärä viesti menneisyydestä, tunneansa, joka laukeaa herkästi. Se on psykologinen ilmiö ja siksi ihminen tulee autetuksi terapian avulla. Syyllisyydentunne voi seurata ihmistä koko loppuelämän ajan, vaikka hän on armahdettu syntinen. 

Koska oma lapsuuteni oli syyllistämisen värittämä, luulin että en pääse eroon syyllisyydentunteesta koskaan. Ymmärsin toki, että olin armahdettu, enkä yleensä epäillyt sitä, että olin pelastettu. Ymmärsin, että psyykeni antoi väärän signaalin. Omatuntoni oli yliherkkä. Kognitiivinen terapia tuli apuun siinä ongelmassa. Aloin puhua itselleni järkeä ja vahtia kaikkia itseäni syyllistäviä ajatuksia, jotka nousivat tiedostamattomasta.

Syyllisyyden tunneansa voi laueta toisen ihmisen moitteista tai pelkästä katseesta, mikäli tuolle ihmiselle on avautunut syyllistäjän polku, jonka varhaiset ihmissuhteemme ovat tallanneet. He ovat saaneet tunnemaailmassa syyllistäjän roolin, koska omaavat riittävästi samanlaisuutta lapsuutemme syyttämisvaltaa käyttäneeseen aikuiseen. Syyllisyys voi velloa mielessämme tunteja tai jopa päiviä. Vaikka järki kuinka selittäisi tunteemme virheelliseksi, tunne kestää aikansa. Vähitellen itseä puolustavat lauseet muokkaavaat aivoihimme uusia ajatusväyliä, jotka kerovat totuuden mukaisesti, milloin olemme langenneet syntiin, milloin väärä syyllisyys kiusaa meitä.

Halusin etsiä tähän loppuun oikein iloa herättävän laulun. Mieleeni tuli laulu, jota lauloin lasten kanssa pitäessäni pyhäkoulua. Siihen kuului vielä leikkikin. Sanat jo sinänsä tuovat iloa: KUUNTELE>>>