TULKINTA SEKSUAALISESTA HÄIRINNÄSTÄ
Minuakin on nuoruudessa syytetty seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla - jos nyt seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan minihameen aiheuttamaa hämmennystä. Sellaisen hämmennyksen valtaan oli joutunut lähiaikoina eräs eduskuntatalon kahvilassa vieraillut henkilö, joka kertoi twitterissään kokeneensa "aikamoista seksuaalista häirintää."
Tasa-arvovaltuutetun nettisivulla on määritelmä: "Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri."
THL: tietojen mukaan tasa-arvobarometrin 2017 mukaan seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana oli kokenut 39 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä.
Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti alle 35-vuotiaisiin naisiin, joista häirintää oli kokenut yli puolet.
Yleisimpiä naisten kokemia seksuaalisen häirinnän muotoja olivat
- kaksimieliset vitsit ja härskit puheet 28 %
- asiattomat vartaloon tai seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset 24 %
- fyysinen lähentely 15 %
- seksin ehdottaminen epäasiallisessa yhteydessä 11 %.
Asetelmassa on uhri ja rikollinen, vaikka rikoslaki tuntee vain fyysisen lähentelyn ellei sitten liikuta kunnianloukkauksen alueella.
Minihamemuoti on tuonut julkiseen ja vähemmän julkiseen keskusteluun naisten reidet. Se tapahtui ensin 60-luvulla ja nyt näköjään uudestaan. Aikoinaan eräs pankinjohtaja kertoi, että pankkivirkailijoita ohjeistettiin antamaan allekirjoitettava paperi pankkitiskin etureunalle, ettei allekirjoittavan naisen minihame tämän kurottautuessa tiskin yllä nousisi takaa liian ylös ja aiheuttaisi hämmennystä takana jonottavissa miehissä. Tämän kertoi eräs pankinjohtaja totena, mutta saattoi se olla vitsikin jossain pankin takahuoneen kahvipöydässä, ja aiheen käsittely olisi voinut ahdistaa osaa naisista ja naurattanut osaa - tulkinnasta riippuen.
OMIA HÄIRINTÄTULKINTOJA
Muistelen itse kokeneeni ahdistusta, kun keski-ikäiset miehet ovat tulkintani mukaan tarkoituksellisesti tuijottaneet minua häpeämättömästi. - Olen joutunut vakavampiinkin tilanteisiin, joita käsittelen ensi viikolla. - Koska monella naisella on tunne-elämänsä pohjakerroksissa tuijotusuhrina olemisen muisto, käsittelen asiaa laajemminkin.
Seksuaalisen häiritsemisen raja
Näyttämö: Julkinen tila 60-luvun alkupuolella odotushuone, liikenneväline, kahvila ym. Istun yksin tuolillani. Olen pukeutunut muodikkaasti, siihen aikaan puserot olivat löysiä ja kaula-aukot tiukkoja ja hameet ulottuivat pohkeeseen. Tilaan tulee keski-ikäinen mies ja katselee ympärilleen, valitakseen paikkansa. Tilassa on monia mahdollisuuksia. Hän valitsee minua vastapäätä olevan istuimen. Oleellista on tilanteessa se, että koen miehen valitsevan tarkoituksella paikkansa. Ärsyynnyn, koska tiedän, mitä on tulossa. Mies alkaa tuijottaa minua tunkeilevasti. Tilassa voi olla vaikka kuinka monta muuta miestä, joiden katseet eivät millään lailla tunnu tunkeilevilta. Oleellista on, että tulkitsen miehen tietoisesti valitsevan paikan minua vastapäätä voidakseen tuijottaa. Hän ei puhu mitään. Hän ei voi ottaa katsekontaktia, koska välttelen sitä. Hän voi vaikka lukea lehteään, mutta välillä nostaa katseensa ja tuijottaa. Istun kuin liimattuna, voisin toki vaihtaa istuinpaikkaa, mutta en koskaan tee niin. En kehtaa paljastaa, että koen tilanteen epämiellyttäväksi, että mies on saanut minut reagoimaan, häpeän miehen puolesta, enkä halua näyttää hänelle, että tulkitsin hänen käyttäytymisensä naiseuteni kunnioittamista rikkovaksi häiriköimiseksi. Silloin syntyisi miehisen valta-aseman molemminpuolinen tiedostaminen. Siitä tulee vuorovaikutustilanne. Olen katseriistaa.
KAKSI POIKKEUSTA SÄÄNTÖÖN
Kohtaus yksi: Istun junassa. Vastapäätä olevalle tyhjälle paikalle istuu keski-ikäinen mies, jolla on ruskea liituraitapuku, jonka prässit eivät ole täysin terävät. Hän olisi voinut valita istuinpaikan käytävän toiselta puolelta, mutta istuutuu minua vastapäätä. Ärsyynnyn. Mies ei ala kuitenkaan tuijottaa minua. Hämmästyn. Hetken kuluttua hän ottaa salkustaan esiin kirjan ja alkaa lukea. Huomaan että kirja on Raamattu. Tarkastelen miestä uudelleen. Hänellä on pieni risti vasemmalla puolella takin kauluksessa. Olen helpottunut ja vapautunut. Voiko tuollaisiakin miehiä olla olemassa. Paikan valinta olikin vain sattuma. Loppumatka on turvattu, nyt minua vastapäätä ei voi istua kukaan muu aloittaakseen tuijottelua.
Kohtaus kaksi: istun yksin Hakaniemen Colombian kahvilassa. Tilaan astuu sanomalehti kädessään keski-ikäinen mies. Kahvilassa on melkein tyhjää. Mies valitsee pöydän minua vastapäätä ja istuutuu niin että näkee minut. Hänhän olisi voinut istuutua myös selkä minuun päin. Ärsyynnyn. Mies aloittaa lehden lukemisen. Lukee ja lukee, nostaa välillä katseensa, mutta ei ala tuijottaa minua. Erikoinen tilanne. Lähden pois ja ohi mennessäni vilkaisen, mitä lehteä mies luki. Se oli uskovaisten lehti: Kotimaa.
En niihin aikoihin ollut uskossa ja ajattelin, että hienoa sentään uskovaiset miehet ovat tällä alueella poikkeus. Nyt olen uskossa ja tiedän, että vain osa heistä on.
MINIHAMEET KESKI-IKÄISTEN MIESTEN "HARMINA"?!
60-luvulla anorektiselta vaikuttava englantilainen Twiggy oli ensirivissä marssimassa minihameessa julkisuuteen ja me kauhistelimme ja toivoimme, että muoti ei olisi tullut Suomeen. Mutta tulihan se. Siihen aikaan hameen pituus nousi polvia piilottelevasta helmasta reisien puoliväliin tai vieläkin ylemmäksi.
Oli kesä -70. En ollut vuosikausiin kiinnittänyt huomiota siihen, miten keski-ikäiset miehet valitsevat paikkojaan, tai tuijottavatko he minua vai eivätkö tuijota. Vapaa-ajalla en juuri liikkunutkaan yksin vaan pienen tyttäreni kanssa.
Kohtaus kolme: Olen töissä psykologina mielisairaalassa. Istun hoitokokouksessa papereineni. Kokouksessa käsitellään jotain potilastapausta ja mietitään, miten häntä voitaisiin auttaa. Mukana on myös sairaalan arvostettu johtava ylilääkäri. En ollut huomannut, että hän olisi koskaan kiinnittänyt minuun minkäänlaista huomiota naisena ja hän puhuttelikin minua aina maisteri Laurilaksi. On kuuma kesäpäivä. Paksu valkoinen työtakkini oli avoinna. Alla oli minihame. Asiallinen ja ammatillinen puhe keskeytyy, kun ylilääkäri (rauha hänen muistolleen) toteaa, että hänen on vaikea keskittyä potilastapaukseen, kun joutuu keski-ikäisenä prostata hyperplasiaa potevana miehenä katselemaan psykologin reisiä. - En ymmärrä diagnoosia enkä sen yhteyttä reisieni katselemisen seurauksiin. Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen. Miespuolinen psykologi tokeni ensimmäisenä puhumaan: "Ohoh, loukkaannuitko Anja?" Ylilääkäri totesi, ettei minun pitäisi loukkaantua, sillä "tahallaanhan hän noita kiinteitä reisiään näyttelee". Kaikki tuijottavat reisiäni. Vedän vaistomaisesti valkoisen takin liepeet reisieni suojaksi. En voi ruveta napittamaan takkia, se herättäisi liikaa huomiota. Ensimmäinen tunne, joka täyttää mieleni, ei ole häpeä eikä syyllisyys eikä edes suuttumus ehkä se oli hämmästys. Seuraavaksi tunsin oloni imarrelluksi, sen aiheutti sana "kiinteät". Sitten hämmennyn. Huijarisyndrooma ajattelussani ilmoittaa: sinua kehutaan nyt väärästä asiasta, tiedäthän itse, että todellisuudessa reitesi eivät ole kiinteät. - En muista miten tarina jatkui, mutta kaipa välikohtaukselle vain naureskeltiin. Oltiinhan Savossa, jossa huumori kukki myös hoitokokouksissa. Ylilääkärin ja minun savolaiset geenit vaikuttivat kohdallamme tilanteen tulkintaan. Hämäläinen miespuolinen kollegani tulkitsi tilanteen naiseuttani loukkaavaksi ja nuhteettomana ritarina riensi "henkiseksi" tuekseni.
SANAN "HUORA" MERKITYS
Kuinkahan moni nainen on Suomenmaassa kuullut itsestään käytettävän tuota loukkaavaa määrittelyä. Luin Koko Hubaran esseekokoelman "Ruskeat tytöt" ja kauhistuin tajutessani, miten usein maahanmuuttajatytöt joutuvat kokemaan seksuaalista häirintää ja vihapuhetta ja kuulevat käytettävän itsestään huora-nimitystä.
90-luvulla yliopistossa tehty tutkimus kertoi, että huoraksi nimittely aiheutti psyykeen nuorilla tytöillä pitkät, ahdistavat jäljet. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa havaitaan, että sanan merkitys on osittain muuttunut. Silti se koetaan omalla kohdalla kielteiseksi, mutta sitä käytetään myös "läpällä". Tilanne ja kohteen tulkinta ratkaisee mistä on kysymys. Monelle nuorelle tytölle se on yhä määritelmä, joka loukkaa syvältä.
Kognitiivisen terapian parissa on kehitetty monia menetelmiä seksuaalisen häirinnän aiheuttaman ahdistuksen hoitamiseen. Tässä on eräs, jota voi soveltaa myös tilanteisiin, joissa on koettu huora-sana seksuaalisena häirintänä.
Menetelmä on yksinkertainen, mutta sillä on tutkitusti saatu pysyviä tuloksia:
· Muistele menneisyytesi ahdistavaa tilannetta, jossa huora-nimitys kohdistui ahdistavalla tavalla sinuun.
· Kirjoita (mieluummin käsin) selostus tapahtumasta hetki hetkeltä kuin toimittaja tekisi - mitä kärpänen katossa näki. Mitään tunteita ei mainita. Häiritsijän ulkonäköä kuvataan, mutta ei persoonallisuutta.
· Kirjoita toinen tarina, johon lisäät tunteet, joita tunsit tilanteessa ja sen jälkeen.
· Kirjoita perustelu sille, että huora-nimitys on kohdallasi täysin väärä.
· Kirjoita mielipiteesi häiritsijän käyttäytymisestä. - Voit kohdistaa häneen vihaa ja etsiä joskus myöhemmin ymmärrystä toista kohtaan ja onnellista olisi voida antaa lopulta hänelle anteeksi.
Jos olet kokenut monta kertaa vastaavan tilanteen. Tee jokaisesta erikseen oma raportti. Menetelmää voi käyttää myös muiden ikävien yksittäisten muistojen käsittelyyn.
Esimerkki: "Saara" sai tehtäväksi muistella jokaista tilannetta, jolloin hän itse oli kokenut, että sukulaismies oli ylittänyt hänen intiimiytensä rajat ja hän itse oli tuntenut sen takia olonsa epämukavaksi. Ylitystä oli tapahtunut 1. katsein 2. puhein suoraan tai vihjailevasti 3. koskettelemalla. Saara muisteli kahden viikon ajan tapahtumia ja kirjoitti. Sen jälkeen hän tunsi täysin vapautuneensa painolastista.
SEURAKUNTA TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ
En ole koskaan kokenut, että joku olisi seurakunnassa ylittänyt psyykkisen tai fyysisen koskemattomuuteni rajat. Tiedän kuitenkin viiltävän syvältä sielunhoitajana ja terapeuttina, että monelle on niin käynyt kristillisissä yhteisöissä.
Uskoviltaa odotetaan korrektiuta. Eräs työtoverini, joka ei ollut seurakunta-aktiivi, kertoi minulle tuohtuneena osallistuttuaan seurakuntatalolla kokoukseen, että häntä oli ahdistanut, kun pappi oli tullut huoneeseen ja ilmoitti flirttailevalla äänellä (tulkinta) että "Istunkin Maijan viereen". Tulkintaan vaikutti naisen historia ja odotus seurakuntatalosta seksuaalineutraalina alueena.
Työtoverini toki toipui tilanteesta nopeasti, mutta kohtasin vuosikymmeniä sitten tapauksen, jolla oli pitkät jäljet. Miespuolinen maallikkosielunhoitaja oli käyttänyt sielunhoidossa kohtaamastaan naisesta huora-nimitystä. Naisen historia ja elämäntilanne vaikuttivat hänen tulkintaansa ja hänen mielensä murtui. Hän haki apua kirkon organisaatiossa. Tilanne otettiin onneksi vakavasti ja häntä yritettiin auttaa.
Ihmisellä on myös luontaisia taipumuksia etsiä ja löytää keinoja, joilla hoitaa itseään. Ensi viikolla kerron enemmän aikuisen Tuulan selviytymiskeinoista. Seuraava virsi oli ollut hänelle lapsena avuksi.
Tuulan muistiin palautui myös tarkasti se, miten hänellä oli tapana miehen lähdön jälkeen mennä viereiseen metsään. Siellä oli tietty kuusi, jonka oksat ulottuivat maahan asti, hän piiloutui kuusen suojaan. Hän repi tukkaansa ja lauloi tuttua pyhäkoululaulun säkeistöä:
Käyköön myöten taikka vastaan
eipä Isä hylkää lastaan.
Tärkein on, se mielees paina,
hälle lapsen onni aina.
En tiedä, miten "Tuula" olisi selvinnyt ilman turvallisuutta tuovaa laulua, eräänlaista voimalauluaan. Hän kuitenkin pystyi iloitsemaan naiseudestaan aikuisena. Haavoittuneisuus uinui jossain syvissä tunne-elämän kerroksissa. Kun keski-ikäisenä muistikuvat palasivat mieleen ja niiden mukana ahdistuneisuus, hän haki tarmokkaasti apua ja myös sai sitä. Myös hänen tarinansa otettiin hänen hengellisessä yhteisössään vakavasti.
Pienellä Tuulalla oli terapialaulu. Virsikirjassa on monta terapialaulua. Isämeidän-rukous tuo lähelle Jumalan parantavan rakkauden ja voiman. Lutherin rukouksesta tekemä virsi (208) on harvalle tuttu. Siinä on kuitenkin syvyyttä parantaa myös mielemme murtumia. Säkeistön kuusi sanoissa ilmenee kristinuskon ydin: Tarvitsemme itse anteeksiantoa ja Jumala on se, joka voi tehdä meidät anteeksiantoon valmiiksi.
1.
Oi taivaallinen Isämme!
Me lapsinasi tulemme
taas kasvojasi etsimään
ja tarpeitamme pyytämään.
Nyt kuule rukouksemme
ja heikot huokauksemme.
2.
Nimesi pyhitettäköön,
sanaasi selitettäköön,
niin että oikein elämme
ja liitossasi pysymme.
Varjele meitä synnistä
ja estä eksytyksistä.
3.
Niin tulkoon valtakuntasi
luoksemme nyt ja iäti.
Henkesi meitä varjelkoon
ja lohduttakoon, auttakoon,
uskossa että säilymme
ja autuaina elämme.
4.
Tahtosi hyvän, Jumala,
maan päällä niin kuin taivaassa
esteettä anna täyttyä.
Lahjoita meille nöyryyttä,
sydämet käännä kiitokseen,
suostuta kuuliaisuuteen.
5.
Leipämme jokapäiväinen,
ajallinen ja iäinen,
taas tänään anna armosta
ja meitä aina opeta
myös omastamme antamaan,
elämän lahjat jakamaan.
6.
Anteeksi anna velkamme,
syntimme, laiminlyöntimme.
Tee meidät armahtaviksi,
anteeksiantoon valmiiksi.
Näin omiesi joukossa
suo rakkauden vallita.
7.
Kun meitä kohtaa kiusaus,
lahjoita voima, uskallus,
niin että sinuun luotamme,
taistella aina jaksamme.
Suo meille toivo, rohkeus
ja Hengen sotavarustus.
8.
Kaikesta pahan vallasta,
oi Herra, meidät pelasta
nyt vielä täällä ollessa
ja lähtöhetken tullessa.
Sinulle yksin kuulumme,
jos elämme tai kuolemme.
9.
Nyt siihen, mitä anomme,
uskossa aamen sanomme
luottaen, että kuulet sen
nimessä Herran Jeesuksen.
Ylistys, kiitos, kunnia
sinulle, Isä taivaassa!