TUNTEIDEN TARKASTELUA

                                        Kuva: Taide-elämyksiä Salon taidemuseossa

Aikoinaan lukion psykologian kirjoissa ei puhuttu mitään tunteista. Professori Tapio Nummenmaa kertoi, kuinka hän sitten korjasi puutteen kirjoittaessaan 60-luvulla tekemäänsä lukion oppikirjaan viiden senttimetrin pituisen kappaleen tunteista. 

Nykypsykologia on kovinkin kiinnostunut tunteista. Tutkimus tuo lisää uutta tietoa ja korjaa vanhaa. Keskiarvot kertovat tunneprosesseista, mutta yksityisen ihmisen kunkin hetkinen tunnetilan selitys ja historia on edelleen liian monimutkainen, että se antautuisi psykologisen mikroskoopin alla täydellisesti analysoitavaksi. Joudumme oletusten varaan, kun pohdimme, miksi kaksi eri ihmistä tuntee eri tavoin samassa tilanteessa ja miksi kaksi ihmistä tuntee samalla tavoin, vaikka tilanne on täysin erilainen.

Otetaan esimerkiksi lähes kaikille suomalaisille tuttu pikkukakkosen tunnusmusiikki. Jos sen kuulee aikuisena yllättäen, joku voi tuntea haikeutta, toinen iloista odotusta, joku ahdistuu jne. Tunnusmusiikki laukaisee vanhan tunteen, mutta miksi juuri toiselle positiivisen, toiselle negatiivisen. Miksi suvivirsi tarkoitta toiselle kauhua ja pelkoa, toiselle iloista odotusta.

Tunteet ja taiteet liitetään usein yhteen. Runot syntyvät usein tunteiden vallassa ja ne aiheuttavat ihmisille tunteita. Olen kirjoittanut kiitosrunon heille, joiden runojen kanssa olen käsitellyt omia tunteitani.

KIITOS RUNOISTA

Runo, olet ollut uskollinen kumppani,

niin myötä- kuin vastamäessä.

Olen iloinnut runoilijan rinnalla

riemuhetkestä toiseen.

Hei tätä ihanaa elämää

sinä sielunkumppani.

Yhteinen on ilo ja ymmärrys.

Olen rakastanut runon sanoin

sielu ja ruumis yhtä runoa

sitä samaa ikuista

laulujen laulua

• ihmeiden ihmettä.

Kun rakkaus loppui

tai lopetettiin,

taas sukelsin runoon.

Joku jossain on kokenut saman

• ja itku oli yhteinen.

Olen elänyt runon voimalla

minuutti kerrallaan

kauhumyrskyni keskellä

kuin huojuva puu kalliolla,

runo oli juuri, joka piti

Olen surrut runon kanssa

läpi harmaan kiven

ja mustan seinän.

Ohi tunneloukkojen

ja katkeruuden.

Sinua kiitän runo

ja teitä sieluni laulajat.

Kaikki tunteet

on sanoitettu runoiksi.

Mikäpä minulla,

kun voin niitä poimia.

Ja me laulamme duettoa, runoilija ja minä.

Tunteita voidaan nykyään tutkia aivotoimintaa tutkimalla. Sieltähän ne tunteet ohjautuvat, eivätkä suinkaan sydämestä. Jännä tulos on sekin, että on voitu erottaa vahingonilon ja myötäilon lähtökohdaksi aivojen eri alueet. Tunteita arvioida usein niiden voimakkuuden ja kielteisyys-myönteisyys ulottuvuuden pohjalta. Sanalla hurmio kuvataan äärimmäisen voimakasta tunnetta. Jos hurmio syntyy taideteoksen äärellä, sille on oma "diagnoosi": Stehndahlin syndrooma. Stehndahl oli ranskalainen kirjailija, joka kuvaili alkuaan päiväkirjaansa nuorena sotilaana kirjaamaansa kokemustaan firenzeläisessä kirkossa.

"Siellä, rukousjakkaran porrasaskelmalla istuen, pää takakenossa ja lukupulpettiin nojaten, jotta voisin katsella kattoa, Volterranon sibyllat antoivat minulle ehkä väkevimmän mielihyvän, minkä maalaus on minulle koskaan antanut, ylevän kauneuden mietiskelyyn syventyneenä, minä näin kauneuden läheltä, minä ikäänkuin kosketin sitä. Olin päässyt sille tunteiden tasolle, jolla kuvataiteen antamat taiteelliset tuntemukset kohtaavat intohimoiset tunteet. Kun tulin ulos Santa Crocesta, minulla oli sydämentykytystä, jota Berliinissä kutsutaan hermoiksi. Elinvoimani olivat uupuneet ja pelkäsin kaatuvani kävellessäni."

Oma nuoruuteni voimakkain taidekokemus tapahtui 1962. Olin 19-vuotiaana Leningradissa ja Eremitasin museossa. Leonardo da Vincin maalauksen "Littan madonna" aiheuttama kauneuden kokemus naulasi minut paikoilleen. Se oli kaunein ihmiskäden aikaansaannos, jota olin koskaan nähnyt. Jollain myöhemmällä Neuvostoliiton matkalla ostin siitä kankaalle siirretyn kuvan itselleni. Sitä kotini seinällä katsellessa vähitellen tunnekokemus haalistui ja lopulta heitin kuvan roskiin.

TUTKITTUA TIETOA TUNTEISTA

Tunteiden yhteys aivoihin on selvä, mutta koettu tunne on yleensä yhteydessä useampaan aivojen alueeseen. Aivojen sähköisellä ärsytyksellä voidaan synnyttää tunne, joka ei liity mitenkään ihmisen ympäröivään todellisuuteen - samoin kuin kemiallisilla aineilla kuten esimerkiksi päihteillä. Vamma aivoissa voi vaikuttaa tunne-elämään, samoin kuin aivoperäiset sairaudet kuten esimerkiksi Alzheimerin tauti.

• Liikunnalla voidaan vaikuttaa hyvänolon hormonin endorfiinin tuotantoon ja sen myötä muuttaa mielialaa myönteisemmäksi.
• Tunteita voidaan tarkastella eri tasojen näkökulmasta. Psyykkinen taso sisältää sisäiset kokemukset, biologinen taso tunteisiin liittyvät aivojen ja hermoston toiminnot, sosiaalinen taso sisältää vuorovaikutuksen yhteyden tunteiden syntyyn ja niiden aiheuttamaan toimintaan.
• Joidenkin ihmisten tunteet näkyvät ulospäin, joidenkin kohdalla tunteet ovat "piilossa".
• Jotkut ihmiset ovat herkempiä vaistomaan toisten tunteita kuin toiset.
• Pelko on suojeleva tunne, mutta sen kohdistuminen tiettyyn kohteeseen ylivoimakkaasti on psyykkinen häiriö, puhutaan fobioista (hämähäkit, aukealla paikalla käveleminen, suljetussa paikassa tai korkealla oleminen jne). Äärikokemus on paniikkihäiriö, johon liittyy voimakas kuolemanpelko
• Väkivaltaa kokeneet lapset tunnistavat muita herkemmin vihan tunteita toisten ihmisten ilmeistä.
• Voimakkaana koettu tunne jättää mieleen tunnemuiston. Muisto voi tuntua myös fyysisesti.
• Tunne voi herättää vuorovaikutustilanteissa vastatunteita.
• Tunteet "tarttuvat" paitsi toisesta ihmisestä myös ruudulta tai kuvista.
• Puolustusmekanismien avulla voidaan tiedostamattomasti säädellä, ettei negatiivinen tunne muutu ylivoimaiseksi kestää.
• Terapiaan hakeutumisen syynä on yleensä voimakkaat, hankalat tunteet.
• Tunteiden biologinen vaikutus kestää laukaisevan tekijän jälkeen noin 90 sekuntia ja sen jälkeen niitä ylläpidetään tai torjutaan ajatuksin.

Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari työryhmineen tutki yksinäisyyden tunnetta ja samalla tuli tietoa myös muiden tunteiden esiintymisestä. Tutkittavilta kysyttiin, olivatko he tunteet seitsemää eri tunnetta melko usein tai jatkuvasti edellisen 12 kuukauden aikana. Yli puolet oli tuntenut yksinäisyyttä (57%). Itsensä oli tuntenut masentuneeksi 45%, epäonnistuneeksi 50%, onnelliseksi 43%, ystävien ympäröimäksi 19%, rakastuneeksi 24% ja ihmiseksi, jota rakastetaan 35%.

TUNTEIDEN KANSSA VOI OLLA MONENLAISIA ONGELMIA:

• Jotkut kokevat, että tunteet puuttuvat.
• Jotkut ovat yliherkkiä kokemaan tunteita.
• Joidenkin tunnetilat vaihtuvat jatkuvasti ilman tiedostettua syytä.
• Joskus hankala tunne jää piinallisesti päälle pitemmäksi aikaa.
• Jotkut eivät osaa nimetä tunteitaan, eli tunnistaa niitä. He erottavat pahanolon ja hyvänolon, mutta ei niihin liittyviä tunteita.
• Jotkut kärsivät toistuvista hankalista tunteista, tietämättä miksi.
• Joskus ihminen tietää tarkkaan, miksi joku tunne on syntynyt, esimerkiksi se, että hän pelkää jotain. Pelkkä tieto tunteen syntysyistä ei auta vapautumaan siitä.
• Joskus hankalat tunteet käyvät niin ylivoimaisiksi, että niiden kanssa ei jaksaisi elää.

Olen jaotellut tunteita neljään eri ryhmään sillä perusteella, perustuvatko ne tosiasioihin vai ei ja tuntuvatko ne mukavilta vai hankalilta. Kognitiivinen terapia keskittyy niihin tunteisiin, jotka ovat hankalia ja huijaavat. Taustalla on virheellisiä uskomuksia elämästä, muista ihmisistä tai itsestä, Uskomukset värittävät ajatusmaailmaa, joka ylläpitää hankalia tunteita.

Yksi kognitiivisen terapian keskeisistä näkökulmista on se, ettemme voi päätellä tunteista tosiasioita. Kun tunnemme häpeää, emme välttämättä ole sitä ansainneet toiminnallamme – se on vain jäänne kaukaa. Kerran eräs nuori pappi saarnasi jumalanpalveluksessa, että tunteet ovat aina oikeassa ja tunteisiin kannattaa luottaa. Olin kauhistut. Tunteisiin ei nimenomaan kannata luottaa, mutta tunteet voidaan aina hyväksyä ja niillä on ymmärrettävä tausta ja historiansa. Omista tunteista ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, ellei ole niitä hankkinut itselleen Jumalan tahdon vastaisesti toimimalla. Olemme vastuussa siitä, miten toimimme emme normaalisti tunteistamme. Tapasin kerran kirkon virassa olevan monen lapsen äidin, joka suunnitteli avioeroa rakastuttuaan toiseen mieheen. Hänen mielestään "niin suuri tunne ei voi olla väärässä." Minun mielestä voi olla. En tiedä, miten naisen elämä jatkui. Saatoin vain rukoilla siihen Jumalan johdatusta. Naisen kohdalla tuli mieleen vanha juttu intiaanista, joka tuli uskoon. Hän valitti, että hänellä on sydämessään kaksi koiraa, jotka tappelevat keskenään. Valkoinen koira käskee uskoa ja musta koira päinvastoin. Kun häneltä kysyttiin, kumpi koira voittaa, hän totesi: Se, jota ruokin. Ajattelin, että vaikka nainen ei ollut vastuussa rakastumisen tunteesta, hän oli itse kuitenkin ruokkinut sitä tunnetta ja siitä hän oli vastuussa.

TUNTEIDEN TAUSTOJA

Kun analysoin itseäni, tajuan monessa tilanteessa, miksi tunnen niin kuin tunnen. Mutta edelleen elän arvoitusten kanssa. Yllättäen sielun kellaria kaivaessa esiin pulpahtaa tunteita, joiden selitys on vielä arvoitus. Yksittäiseen tunnetilaan vaikuttavat senhetkiset tapahtumat, mutta niiden taustalla on monia tekijöitä. Osa niistä on geenien aiheuttamia osa ympäristön.

Ensimmäinen ympäristö, jonka alkio kohtaa on äidin kohtu ja synnytystapahtuma on ihmisen ensimmäinen suuri haaste. Molemmissa voi tapahtua jotain, joka vaikeuttaa myöhemmin selviytymistä. Kun puhumme psykologiassa ympäristöstä, tarkoitamme perhettä ja yleensä olosuhteita. Geenien määräämät ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten kohtaamme ympäristömme ja miten ympäristö muovaa meitä. Älykkyyden pohja ja erikoislahjakkuuksien pohja on geeneissä, mutta ympäristön virikkeellisyys ja kannustavuus vaikuttavat siihen, mikä on älyllinen suoritustaso aikuisena. Psykologi Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan ihminen kohtaa erilaisine tarpeineen kehityksellisiä haasteita, joissa muovautuu tunne-elämä ja monet piirteet ja käyttäytymistavat.

OVATKO PERSOONALLISUUDEN PIIRTEET JA NIIHIN LIITTYVÄT TUNTEET PERINNÖLLISIÄ?

50-luvulta tehtiin pitkittäistutkimus, jolla ensimmäisen kerran yritettiin kartoittaa perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutuksia ja seurattiin tutkimusjoukkoa synnytyslaitokselta kohti aikuisuutta. Tutkimuksen tuloksena saatiin yhdeksän ominaisuutta, jotka näyttivät säilyvän lähes samanlaisina vuosien mittaan. Niitä nimitetään nykyään yksilölliseksi temperamentiksi. Tutkimuksen mukaan me eroamme 1. liikkeidemme nopeudessa, 2.tunneilmaisujen voimakkuudessa, 3. taipumuksessa kielteisiin tai myönteisiin tunteisiin ja mielialoihin ja siinä 4. miten valoisana näemme tulevaisuuden. Myös 5. helppous tai vaikeus kohdata uusia tilanteita on synnynnäinen ja ujous tarkoittaa jännittämistä uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että 6. aistiherkkyys, 7. sisukkuus, 8. keskittymiskyky ja 9. mukautuminen uusiin tilanteisiin ovat synnynnäisiä piirteitä.

Viime vuosikymmeninä on paljon tutkittu sitä, miten ihmisen persoonallisuuden piirteet voidaan jaotella ja on saatu viisi eri piirrettä, tai piirreryhmää. Ne tulevat esiin mittauksissa eri puolella maailmaa ja erilaisten kulttuurien parissa. Selvimmin me eroamme toisistamme introversio-ekstroversio ulottuvuudella. Suurin osa ihmisistä sijoittuu tällä ulottuvuudella keskipaikkeille. Heissä on molempia ominaisuuksia. Vain pieni osa ihmisistä on selviä introverttejä tai selviä ekstroverttejä. Samoin on muiden neljän piirreulottuvuuden kohdalla. Ne ovat: avoimuus (älyllisyys), järjestelmällisyys (tunnollisuus), tasapainoinen tunne-elämä, sopuisuus. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, ovatko niissä oleva erot jo geeneissämme vai ovatko ne ympäristön muovaamia. Ne ovat kuitenkin erittäin pysyviä, mikä viittaisi siihen, että ne ovat temperamenttipiirteiden tavoin synnynnäisiä tai sitten ympäristön varhain muovaamia.

USKO JA TUNTEET

Tunnettu kuvaus siitä, miten tunnetila voi muuttua lyhyessä hetkessä uskonnollisen kokemuksen myötä, on Uuno Kailaksen Riemulaulu-nimisessä runossa.

Ja katso, eräänä päivänä, kun
minun tuli niin vaikea olla,
minä avasin vanhan Raamatun.
Minun oli niin vaikea olla.

Ja ne kertoivat lehdet keltaiset
tarun, säilyvän ajasta aikaan.
oli tulta ne suuret kirjaimet,
ne loistavat ajasta aikaan.

Sillä pätsiin pantu palamaan
oli kolme pyhää miestä.
Ja ne lauloivat riemulauluaan,
ne kolme pyhää miestä.

Tulen halki he kävivät, voittajat,
ei kajonnut liekki heihin.
He riemulaulua lauloivat,
eikä liekki kajonnut heihin.

Olin lukenut muutaman lauseen, kun
minun tuli niin autuas olla.
Minä suljin sen vanhan Raamatun.
Minun oli niin autuas olla.

Minulla oli aikoinaan uskovainen työtoveri, joka oli työpaikkakiusaaja. Hän perusteli joskus toimiaan sillä, että hänellä on ollut jälkeenpäin ihan täysi rauha käyttäytymisensä suhteen. Hän oli tulkintansa mukaan siis käyttäytynyt Jumalan tahdon mukaisesti. Minun näkökulmastani hänellä rauha oli "huijaava tunne".

Tunne, joka usein liitetään kristinuskoon, on juuri rauha. Todistuspuheenvuoroissa varsinkin puhutaan usein rauhasta, jolla yritetään vakuuttaa kuulijaa siitä, että kannattaa tulla uskoon. Rauhan voi tosiaan kokea uskoon tullessa, mutta rauhan voi löytää myös harhaoppisen seurakunnan ja vaikka Budhalaisuuden parissa. Uushenkisyys tarjoaa myös rauhaa. Muistan kuinka New Agen aikanani eräässä joogaviikonlopussa lauloimme Hilja Haahden sanoittamaa hengellistä laulua: "Sinun rauhasi anna mulle, elon kohtalot kirkastain. En mä pyytänyt tyyntä tietä sinun tahtosi tietä vain. Isän silmänsä hellin valvoo, Isän rakkaus johda tie. Koti taivahan kaukaa siintää, kotipolku on armon tie". – Samassa viikonlopussa meille kerrottiin, että Jeesus on yksi inkarnaatio jumalien jälleensyntymisten ketjussa, siinä samassa ketjussa, jossa Budhakin oli.

Kun tulin uskoon tajusin, että joskus hyvä on parhaan vihollinen. Luulin, että laulaessani olin pyytänyt rauhaa kristinuskon Jumalalta. Todellisuudessa olin kehrännyt itse itselleni oman uskonnon kuten Johanneksen seurakunnan kirkkoherra Kurki-Suonio aikoinaan minulle totesi. Siinä uskonnossani "Minun Jumalani" oli ihan jotain muuta kuin Raamatun kolmiyhteinen Jumala.

Kun ihminen tulee uskoon, hän saa uuden tulkintakehyksen. Koko oma elämäntarina nähdään uudessa valossa. Kaikki entisen elämän mielettömyys ja vastoinkäymiset saavat merkityksen ja vastoinkäymisiin liittyneet siunaukset alkavat kirkastua. Tulkintakehyksenä on nyt uskomus Jumalan johdatuksesta. Käsitys oman elämän perustastakin voi muuttua, kun psalmin 139 jakeet 13 ja 14 avautuvat: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän." Siis Jumala on sittenkin ollut minun elämässäni koko ajan. Hän oli muovaamassa minua jo äitini kohdussa. Dna-ketjuni on Jumalan punoma, jokainen - myös tieteellisin silmin ajateltuna virheellinen - geeni ja haitallinen mutaatio on hänen aikaansaamansa. Vanha käännös sanoo, "sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa" Mitä enemmän tiedän DNA-kudelmasta, sitä ihmeellisempänä pidän Jumalan tekoja ja tunnen sen takia parempia tunteita.

Kun podin, mikä virsi on nostattanut minussa riemukkaimpia tunteita, niin heti tuli mieleen virsi 632 ja muisto vuodelta 1978, kun lauloimme sen loppuvirtenä täpötäydessä Mikkelin maaseurakunnan kirkossa, kun "Hengen uudistus kirkossamme" otti ensiaskeleitaan:

1.
Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.

2.
Saan kerran herätä
Herrani kaltaisena,
saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan.
En enää ikänä
vaikerra janoisena,
kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä
ja puvun vielä,
tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Saan syntisyyteni,
syyn kyyneleihini,
pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen.

3.
Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on – oi päivää Kristuksen!
Hetkeni täyttää,
voimansa näyttää
jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus.
Vaan milloin aavistan
sen juhlan korkean,
kun uutta virttä laulan kanssa pyhien,
niin aivan maahan painaa juhla autuuden.

4.
Siell' kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi
saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.

KUUNTELE>>>