VAINOTTUJEN KRISTITTYJEN TARINOITA

Viime viikolla Forssan kirkossa vieraili tsekkiläinen Marttyyrien ääni -nimisen järjestön yhteydessä toimiva, mahtava julistaja, eloisa ja valoisa Petr Jasek. Hän valvoi Afrikassa järjestön työtä, ja oli varsinaiselta ammatiltaan sairaalahallinnon konsultti. Forssan seurakunnan julkaisemassa kuvassa on oikealla Petr ja vasemmalla hänen tulkkinsa Tommi Hintsanen, joka on siirtynyt Forssan Helluntaiseurakunnan pastorin tehtävistä Marttyyrien ääni -järjestön lehden päätoimittajaksi.

Jasekin isä oli toiminut pappina kielletyssä, maanalaisessa luterilaisessa seurakunnassa ja Jasekin perhe oli kokenut sen tähden kommunistisessa Tsekkoslovakkiassa vainoa. Petr oli viisitoistavuotias, kun molemmat vanhemmat olivat taas kerran pidätettyinä. Petr oli kotona koulusta tultuaan yksin ja peloissaan tietämättä, mitä vanhemmille oli tapahtunut. Kun he tulivat illalla kotiin ja isä näki Petrin ahdistuneisuuden, hän toi pojalleen saksankielisen Richard Wurmbrantin kirjoittaman kirjan: "Kirkkautta kidutuskammiossa", johon palaan vielä myöhemmin. Isä sanoi pojalleen: "Lue tämä kirja, se rohkaisee sinua uskossasi." Kirjalla oli iso vaikutus nuoreen Petriin. Wurmbrand perusti myöhemmin Marttyyrien ääni -järjestön, jossa Jasek nyt toimii. Turvallisuussyistä hän korostaa olevansa itsenäisesti toimiva sairaalahallinnon konsultti.

Jasek kertoi kristittyihin kohdistuvasta vainosta Afrikassa. Kuulimme monta järkyttävää tarinaa. Hän itse oli ollut vangittuna Sudanissa 14 kuukautta. Jasek oli puhumassa tällä viikolla myös Salon Helluntaiseurakunnassa. Todella mielenkiintoinen video on katsottavissa täältä. KATSO>>>

Petrin ollessa lapsi ja nuori, hän joutui kärsimään perheeseen kohdistuneesta kommunistien harjoittamasta vainosta, aikuisena häntä vainosivat muslimit. Alla olevassa kuvassa on taustalla muslimien tuhoama kirkko Afrikassa.

Jasek on kirjoittanut yhdessä Rebecca Georgen kanssa Marttyyrien äänen kustantamana kirjan "Vankina Isisin kanssa", jossa kerrotaan hänen vankeusajastaan Sudanissa. Kirja on julkaistu tähän mennessä 22:ssa maassa ja Suomessa ensimmäinen painos vuonna 2021. Se on mukaansa tempaavasti kirjoitettu ja Mirja Sevonin taitavasti kääntämä, Ahmin kirjan kerralla.

Jasekin oli tarkoitus olla joulukuussa 2015 neljä päivää Sudanissa tukemassa vainottuja kristittyjä, varsinkin pahoin poltettua poikaa. Tämän vuoden Open doors -järjetön tilastojen mukaan se on maailman neljänneksi eniten kristittyjen vainoa harjoittama maa.

Jasekin kotiinpaluu Prahaan pysähtyi alkuunsa Khartumin lentokentällä. Häntä epäiltiin vakoilusta, sodan lietsomisesta valtiota vastaan ja perustuslain vaarantamisesta – jossain vaiheessa myös Tiikerin taljojen salakuljettamisesta. Syytteet olivat vailla todellisuuspohjaa. Hänet vietiin heti sudanilaiseen vankilaan ja kuulustelut alkoivat. Vierailu Sudanissa venyi suunnitellusta neljästä päivästä 445-päiväiseksi.

Viranomaiset olivat onnistuneet palauttamaan tietokoneesta Jasekin tiedostoja, jotka hän oli turvallisuussyistä poistanut. Kuulustelijat tiukkasivat Jasekilta kuvissa esiintyvien henkilöiden nimiä. Hän esitti tietämätöntä tai oli vaiti. Myöhemmin hän oli näennäisen myötämielinen, mutta varoi ilmiantamasta muita. Hän oli nähnyt aikaisemmin unen, jossa hän joutui vankilaan. Hän kertoo tilanteesta, kun hänet vietiin vankilaan: "Kuulin automaattilukon kolahtavan vartijoiden sulkiessa oven takanaan. Tunsin tuon äänen. Tunsin tämän sellin. Olin ollut täällä ennenkin. Tällä kerta se vain ei ollut unta."

Kirjassa kerronta jatkuu sujuvasti. Sitä lukee kuin rikosromaania. Siinä on monta teemaa: viranomaisten harjoittaman kuulustelujen, vainon ja kidutuksen käänteet; siirtymiset eri tavoin toimivista vankiloista toiseen ja selleistä toiseen ja kiihkomuslimien vankilatoverien harjoittama terrori; Tsekin ja Sveitsin tarjoaman diplomaattisen avun mahdollisuudet; huoli perheestä ja yhteydenpidon ongelmat; hengelliset taistelut, tappiot ja voitot; mielenterveyden haasteet; jännitys tuomiosta ja armahduksen mahdollisuudesta. Ensimmäisten kuukausien aikana Jasek laihtui 25kg. Osittain se johtui myös sisäisistä verenvuodoista, jotka aiheutuivat pahoinpitelyistä. - Hyviäkin asioita tapahtui.

Jasek pantiin ensimmäisessä vankilassa samaan yhdelle hengelle tarkoitettuun koppiin kuuden Isisiin kuuluvan miehen kanssa. Heillä oli Koraanit, joita he lukivat. Jasekilla ei saanut olla Raamattua. Joka ilta tapahtui ihme, hän pystyi nukahtamaan heti ja nukkui sikeästi haisevan vessanpytyn vieressä. Aamulla hän heräsi puolituntia ennen muita ja saattoi käyttää ajan rukoilemiseen. Hän sai myöhemmin tietää, että kotiseurakunta kokoontui rukoilemaan hänen puolestaan iltaisin juuri nukahtamisen aikoihin.

Viimeiseksi hänet siirrettiin 10 000 hengen vankilaan, jossa oli mahdollisuus kokoontua kappelissa, joka oli ei-muslimien käytössä. Heitä olivat kristityt, heimouskontojen harjoittajat, animistit jne. Jasek alkoi pitää siellä pappiystävänsä kanssa hartaustilaisuuksia ja ihmisiä alkoi tulla uskoon. Hän kertoo: "En enää murehtinut siitä, kuinka kauan joutuisin olemaan vankilassa. Olisin siellä niin kauan kuin Herra halusi minun siellä olevan – en päivääkään vähemmän aikaa enkä päivääkään pidempään."

Jasek toteaa, että ne kuusi kuukautta ihmeineen oli hänen koko elämänsä parasta aikaa, jolloin hän tunsi joka päivä Jumalan läsnäolon. Sinä aikana hän sai kuulla lopullisen tuomion, joka oli elinkautinen, mikä tarkoitti Sudanissa kahtakymmentä vuotta. Jasekin ei tarvinnut istua elinkautista tuomiotaan. Hän kertoo kirjassa, että tunsi vankilassa joka päivä, että hänen elämänsä oli Jumalan käsissä, jolla oli kaikki hallinnassaan.

Eräänä aamuna Jasek luki pihalla Raamatusta psalmeja ja kertoo tilanteesta: "tulin psalmin 126 kohdalle: 'Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: Suuret ovat Israelin Herran teot!"

"Äkkiä eteeni ilmestyi kaksi vartijaa, jotka toivat hätkähdyttäviä uutisia… 'Petr', he sanoivat, 'sinut vapautetaan vankilasta tänään.'"

RICHARD WURMBRAND

Richard Wurmbrand (1909–2001) syntyi Romaniassa juutalaiseen perheeseen. Hän toimi aluksi liikemiehenä ja pörssivälittäjänä. Hän oli ajatusmaailmaltaan ateisti ja marxilainen. Sitten hän tuli uskoon saksalaisen, iäkkään puusepän johdattamana. Hänet kastettiin 1938 anglikaanisessa seurakunnassa. Kun anglikaanien toiminta päättyi Romaniassa, hän siirtyi luterilaiseen seurakuntaan. Hän ihaili Lutheria ja päätti ottaa vihkimyksen luterilaiseksi papiksi. Hänestä tuli myöhemmin maanalaisen luterilaisen kirkon pappi. Sodan jälkeen Romaniaan tuli kommunistinen hallinto ja Wurmbrandista tuli yksi sen näkyvimmistä kriitikoista. Romanian virallisen luterilaisen kirkon piispa opetti, että Jumala oli ilmoittanut itsensä kolmesti: ensimmäisen kerran Mooseksen kautta, toisen kerran Jeesuksen kautta ja kolmannen kerran Stalinin kautta ja viimeinen ilmoitus ylitti sitä edeltäneen ilmoituksen. - Kirkkoa tuli johtaa Stalinin köskyjen mukaisesti.

Wurmbrand julisti julkisesti, että kirkon tehtävä ei ole palvella valtiollista propagandaa, vaan totuutta. Tämä rohkeus johti hänen ensimmäiseen pidätykseensä vuonna 1948. Hän vietti vankiloissa yhteensä 14 vuotta, joista kolme täysin eristyksissä. Hänen mukaansa juuri nämä vuodet syvensivät hänen uskoaan Jumalaan ja myötätuntoaan muita ihmisiä kohtaan. Vaimo Sabina joutui olemaan kolme vuotta työleirillä Tonavan kanavatyömaalla. Heidän kotiinsa muutti perheen ystävä seurakunnasta pitämään huolta yksitoistavuotiaasta Mihai-pojasta.

Wurmbrand vapautui vankilasta 1964, kun norjalaiset kristityt lunastivat hänet vapaaksi 10 000 dollarin summalla ja hän sai perheensä kanssa muuttaa länteen. Aluksi he asuiva Norjassa ja Englannissa. Myöhemmin he muuttivat USA:aan, jossa Wurmbrand perusti Marttyyrien ääni -järjestön, jonka nimi oli aluksi Stefanus-lähetys. Jasekin ongelmaksi muodostui Sudanissa juuri järjestön kotipaikka. Siksi häntä epäiltiin USA:n lähettämäksi vakoojaksi.

Wurmbrand keskittyi kirjoittamaan kristittyjen vainoista. Hän kiersi myös maailmaa kertomassa niistä ja keräämässä varoja vainottujen kristittyjen tukemiseen. Suomessa häntä yritettiin saada kielteiseen valoon, mutta kansa halusi kuulla häntä. Vuonna 1970 oli Helsingin Sanomien mukaan Kansanlähetyksen järjestämässä tilaisuudessa Messuhallissa 10 000 henkeä. Kirkkoihin häntä ei haluttu. Samassa artikkelissa kerrotaan, että Wurmbradille oli sovittu puhetilaisuus Oulun tuomiokirkkoon. Se jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, koska presidentin kansliasta oli tullut piispalle ohjeet (HS, Lappalainen, Jukka-Pekka, 7.1.1990).

Olin lukenut useita Wurmbrandin kirjoja uskoontuloni jälkeen. Kun näin (luultavasti 1980-luvulla) ilmoituksen, että hän kertoo elämästään Patmoksen järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä, päätin mennä häntä kuuntelemaan. Hän teki livenä unohtumattoman vaikutuksen. Kookkaan miehen olemus oli ylimyksellinen ja pyhä mutta samalla hauras. Hän istui yleisön edessä korokkeella popliinitakissa ja sukkasillaan. Hän ei pystynyt seisomaan pitempään, koska romanialaisessa vankilassa tapahtuneen kidutuksen arvet jalkapohjissa aristivat. Samasta syystä hänellä ei ollut jaloissaan kenkiä, mutta kun hän puhui, ajatus oli kirkas ja äly viiltävän terävä. Hänen rinnallaan oli pieni, kaunis Sabina-vaimo ja he säteilivät keskinäistä rakkautta ja Pyhän Hengen antamaa rakkautta, joka kohdistui yleisöön.

Toisen kerran olin kuuntelemassa Wurmbrandia Kansanlähetyksen Ryttylässä järjestämässä tilaisuudessa ja taas tunsin oloni siunatuksi siellä ja vielä kauan sen jälkeen kotona.

Wurmbrandin kirjoittamista kirjoista – Kidutettu Kristuksen tähden, Kirkkautta kidutuskammiossa ja Sabinan kirjoittamasta kirjasta Vainotun papin vaimona – on koottj englanninkielinen elämäntarina, joka ilmestyi 2018 (suomeksi 2019). Kirjan on kustantanut Marttyyrien ääni ja nimenä on: WURMBRAND – KIDUTETTU KRISTUKSEN TÄHDEN - KOKO TARINA. Kirjan kokoajaa ei mainita, mutta sen suomentaja on Katja Bågman.

Luulin, että tiesin Wurmbrandista, tuosta "pyhästä" miehestä kaiken tärkeän. Mutta en tiennyt, että hän oli elänyt hurjan nuoruuden, johon kuului viina ja naisten hyväksikäyttö. Vielä avioliitossakin hän petti vaimoaan, vaikka rakastikin tätä. Juutalaissyntyinen vaimo oli myös ateisti ja Wurmbrandin uskoontulo oli hänelle valtava järkytys. Kun Wurmbrand oli päättänyt mennä kasteelle, Sabina oli päättänyt tehdä kastepäivänä itsemurhan.

Kun Sabina tuli uskoon, hänestä tuli miehensä tavoin evankelista, joka ei totellut hallituksen määräyksiä olla puhumatta Kristuksesta. Hänestä tuli miehensä tavoin omastaan muiden (myös vainoojiensa) hyväksi luopuja ja vainoojiansa siunaava.

Kirja kuvaa hyvin Euroopan henkistä ja hengellistä tilannetta ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, ja sitä miten vieraan vallan alistamat kansat joutuivat alistumaan myös itselleen vieraiden ja vastenmielisten aatteiden ohjailtaviksi. Romaniaan tuli ensin natsien valta ja sitten kommunistien valta ja kummankin aatteen edustajat vainosivat Wurmbrandeja.

OPEN DOORS

Open doors -järjestö on toinen maailmanlaajuisesti vainottuja kristittyjä tukeva järjestö. Olen sen työn kannattaja ja seuraan sen toimittamasta lehdestä heidän raporttejaan vainoIsta. He ovat julkaisseet tämän vuoden tammikuussa lehdistötiedotteen, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä KATSO>>>. https://opendoors.fi/wwl-2026-vainoraportti-lehdistotiedote/

RAPORTIN AFRIKKAA KÄSITTELEVÄ OSA

"Saharan eteläpuolinen Afrikka väkivallan keskipisteenä

Saharan eteläpuolinen Afrikka on edelleen kristittyihin kohdistuvan kuolettavan väkivallan keskus. Vuoden 2026 World Watch List -vainoraportissa kolme alueella sijaitsevaa maata – Sudan, Nigeria ja Mali – saivat väkivallasta maksimipisteet. Raportointikaudella uskonsa vuoksi surmattiin maailmanlaajuisesti 4 849 kristittyä, joista peräti 3 490 Nigeriassa.

Pohjois- ja Keski-Nigerian islamistinen väkivalta on monisyinen vyyhti, mutta tilastojen valossa on kiistatonta, että Boko Haram, Länsi-Afrikan ISIS ja lukuisten muiden islamistiterroristien kohteena ovat alueella elävät kristityt:

• Benuen osavaltiossa: tapettiin 1 310 kristittyä ja 29 muslimia (kristityillä 6 -kertainen riski joutua tapetuksi suhteutettuna väestömäärään).
• Plateauen osavaltiossa: tapettiin 546 kristittyä ja 48 muslimia (kristityllä 3,2 -kertainen riski joutua tapetuksi suhteutettuna väestömäärään).
• Taraban osavaltiossa: tapettiin 73 kristittyä ja 12 muslimia (kristityllä 11,2 -kertainen riski joutua tapetuksi suhteutettuna väestömäärään.

Myös kristittyjen sieppaukset ovat yleisiä: Esimerkiksi Kadunan osavaltiossa islamistit sieppasivat 1116 kristittyä. Kristityt olivat lähes 16 kertaa todennäköisemmin sieppauksen kohteena kuin osavaltion muslimit.

"World Watch List -aineisto tekee selväksi, että kristittyjen murhissa Nigeriassa on kyse muustakin kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamista tai heimojen välisistä maakiistoista. Silminnäkijät kertovat hyökkääjien huutaneen 'Allahu Akbar' ja 'Me tuhoamme kaikki kristityt'. Näiden alueiden kristityt tietävät olevansa vainon kohteena uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi", toteaa Suomen Open Doors -järjestön ulkosuhdejohtaja Miika Auvinen.

Painostus ajaa seurakunnat maan alle

Fyysisen väkivallan ohella kristittyjä ajetaan monissa maissa maan alle tiukalla sääntelyllä ja valvonnalla. Algeriassa kaikki protestanttiset kirkot on pakotettu sulkemaan ovensa, ja Kiinassa uudet valvontateknologiat ja internetiä koskevat määräykset ovat ajaneet monet seurakunnat pieniksi, salassa kokoontuviksi ryhmiksi.

* Vuoden 2026 World Watch List raportointikausi: 1.10.2024–30.9.2025.

Open Doors on kansainvälinen, poliittisesti sitoutumaton ja ekumeeninen avustusjärjestö, joka palvelee vainottuja kristittyjä yli 70 kohdemaassa.

World Watch List -vainoraportti seuraa kristittyjen uskonnonvapauden ja seurakuntaan kohdistuvan vainon ilmenemistä eri maissa. Tutkimus kokoaa 50 maata, joissa kristityt kokevat vakaumuksensa vuoksi eniten vainoa. Raportti julkaistiin ensimmmäisen kerran vuonna 1993."

USKOVIEN KOKEMUKSIA SUOMESSA

Suomi ei kuulu viidenkymmenen eniten kansalaisiaan uskon tähden vainoavaien joukkoon. Olen kuitenkin kuullut monia tarinoita, joissa ihminen kertoo että on kokenut tulleensa suvussaan, naapurustossaan, tai työpaikassaan vainotuksi uskonsa tähden. Ne tarinat kalpenevat täysin Jasekin ja Wurmbrandien tarinoiden rinnalla. Toisaalta he kolme saivat kokea hirveiden vainojen keskellä ihmeellisiä rukousvastauksia. Jasek totesi, että hänen kokemuksensa vankila-ajoilta olivat hyvin paljon samantapaisia kuin Wurmbrandien kokemukset. Kaikkien tarinoissa korostuu rukouksen tärkeys ja Raamatun sanan janoaminen, siinä vaiheessa, kun sitä ei saanut lukea. Heitä kaikkia auttoi ulkoaopeteltujen raamatunlauseiden toisteleminen.

Kerronpa kokemukseni siitä, miten ulkoa opeteltu raamatunlause auttoi minua. Tilanteesta on aikaa jo kymmeniä vuosia, enkä kanna mitään kaunaa sen aiheuttaneita kohtaan. Kerron aluksi tapahtuman uskovaisesta, johtavassa asemassa olevasta ystävästäni, joka valitsi työpaikkaansa toimistoapulaista. Hän ohitti paremmat paperit omaavan ja valitsi naisen, jonka tiesi uskovaiseksi. Nainen oli katastrofi. Lopulta hän itse tajusi, ettei pärjää siinä työssä ja vaihtoi alaa ja muutti pois paikkakunnalta.

Olin aikoinaan työpaikassa, jossa uskovaisiin suhtauduttiin varsin kielteisesti. Sinne haki toimistoapulaisen paikkaa uskovaisen miehen tytär. Kuulin huoneeseeni tutun sukunimen mainitsemisen, kun oveni oli auki- Jäin kuuntelemaan keskustelua. Joku toi esiin sen, että naisen isä on uskovainen. Siitä sukeutui mielenkiintoinen keskustelu. Pohdittiin tyttären mahdollista uskovaisuutta, mutta pääteltiin kuitenkin naisen vahvan meikin perusteella, että hän ei itse ole uskovainen ja hänet voitiin valita. Koska työpaikassa vallitsi uskonnonvastainen henki, olin opetellut ulkoa Luukkaan evankeliumin kuudennen luvun jakeet (vanha käännös):

22 Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan-Ihmisen Pojan tähden.

23 Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.

Eteeni tuli vastoinkäyminen, jonka itse tulkitsin johtuvan siitä, että olin uskovainen. Ahdistuin ja syöksyin hakemaan sosiaalista tukea, eli kiiruhdin samassa organisaatiossa työskentelevän naisen huoneeseen purkamaan ahdistusta, mutta se ei auttanut. Menin huoneeseeni ahdistuneena. Vedin oven kiinni, ja muistin heti raamatunlauseet ja kohta "Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa" sai minut hyppäämään korkealle ja kädet kohotettuina kuiskasin Halleluja!, ja samassa tunsin valtavaa iloa, ja se kesti kolme päivää. Olin myös tottunut toistamaan itselleni vastoinkäymisissä, että ne ovat salattuja siunauksia. Nyt vanhana tajuan, miten totta se oli senkin tapauksen kohdalla. Sekä Jasek että Wurmbrandit ajattelivat samalla tavalla omia kokemuksia muistellessaan. Raamatussahan se on meille kerrottu:

(Room. 8:28) Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Jasekilla oli tapana hälyn, melun ja vihapuheiden täyttämässä vankisellissä laulaa äänettömästi mielessään itseään hoitavia ja rohkaisevia lauluja. Ajattelin, että jos itse joutuisin vastaavaan tilanteeseen, valitsisin Eeva Vaijan sanoittaman ja säveltämän laulun. Sen alkuperäiset sanat kuuluvat:

Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi. 

Vain hänen luonaan tynttyy syömeni. 

Vain luon ristin hiljaa vartoen, 

saan kaiken hältä, mä mitä tarvitsen.

Kuin virvatulten tuo liekki häilyvä, 

on täällä onnekkainkin elämä. 

Pois rientää hetket onnen päivien. 

Vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.

Vain Jeesus riittää kun kaiken peittää yö 

ja sydän tuskan täyttämän lyö. 

Kun kuljen kautta korven pimennon. 

Vain Jeesus riittää, hän yksin luonain on.

Vain Jeesus riittää, kun myrsky raivoaa, 

ja aallot uhkaa purren upottaa. 

Oi auta Herra, huudan tuskassain. 

Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.

On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu, 

ja päärlyportit mulle avautuu. 

On luonain hän, kun jätän tämän maan 

ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.

Seuraavassa laulun laulaa Reijo Ikonen: KUUNTELE>>>

Oma kokemukseni ja oma toimintani oli varsin surkeata verrattuna noiden marttyyrien toimintaan. En ole yhtä rohkea evankelioimaan, enkä epäitsekäs luopuakseni omasta, enkä rakkaudellinen voidakseni antaa heti anteeksi. Kansan Raamattuseurassa aikoinaan vaikuttaneen Niilo Tuomenoksa sanoittama ja säveltämä Vaellusvirsi tuli tätä kaikkea miettiessä mieleen. Se sopii hyvin laulettavaksi nyt alkaneena paastonaikana.

Mä mato vain ja savi oon huono sotija. Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua,

jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista.

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan,
vaan kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Sä suostut mahdottoman, mun, kanssa asumaan

ja aivan tällaisena mua kaikess kantamaan.

Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan -
sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.

Mä mato vain ja savi oon huono sotija.
Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua,
jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista -
vaan autathan, oi auta, voimallas pueta.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla, mua auta valvomaan.
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva sua kaikess kuulemaan.

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo riemu, ja taivas syntisen.
Sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.

Se virsi vain on heikko, ja kiitos köyhä on,
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.

Näin mahdotonna toivon perille pääsevän,

ja kasvosi oi Kristus taivaassa näkevän.

Oi mikä ilo mulla, kun arvotonna saan,

joukossa pyhäin olla rannoilla rauhan maan.

Tarjotuista vaihtoehdoista valitsin Youtubesta Missio Savon porukan laulun 14.7.2014

KUUNTELE>>>