YKSINÄISYYS

Kun ystäväni nuori aviomies aikoinaan kuoli kesällä, surun haava kirveli vielä seuraavana jouluna niin paljon, että joulun viettäminen tuntui hänestä mahdottomalta. Oli kuin elämä olisi kääntänyt siinä haavassa puukkoa juuri joulun takia. Monet ratkaisevat vastaavan tilanteet viettämällä suruvuonna erilaisen joulun esimerkiksi ulkomailla, risteilyllä tai täysihoidossa kotimaassa tai ainakin muualla kuin kotona, tai siellä, missä onnelliset aikaisemmat joulut oli vietetty. Ystäväni lähti lapsuuskotiinsa, jossa oli myös nuorempi sisar. Mutta he eivät viettäneet joulua. Joulukuusta ei ollut, eikä mitään joulukoristelua. Saadut joulukortitkaan eivät olleet näkyvillä. Ikkunaverhot olivat kiinni, ettei vastapäisten talojen ikkunoista olisi näkynyt mitään joulun viettoon viittaavaa. Mitään jouluruokia ei tehty ja radio ja televisio pidettiin suljettuna. Lahjoja ei jaettu. Kukaan ei saanut muistella entisiä jouluja ja sana joulukin oli pannassa. Ystäväni selvisi jouluaatosta ja seuranneesta uuden vuoden aatosta punaviinin voimalla.

KAHVILA REGATTA MAINOSTAA: "TUHANSIEN TARINOIDEN KAHVILA CAFE REGATTA ON AUKI VUODEN JOKAISENA PÄIVÄNÄ!"

Kerronpa yhden tarinan joulukuulta 2020

Korona-vuonna meidät yksinasuvat pakotettiin viettämään joulua yksin. Sitä edelsi useimmilla lahjojen vaihtoa ulkotiloissa. Ajelin joulua edeltäneenä sunnuntaina räntä&tihkusateessa ja viimassa Helsinkiin tapaamaan tyttären perhettä. Pikkuinen kahvila Regatta Taivallahden rannassa mainostaa olevansa auki vuoden jokaisena päivänä: "Punainen tupa ja perunamaa Helsingin Töölössä, Sibeliuspuiston ja soutustadionin välissä, meren rannalla. Uunituoretta korvapuustia ja maalaisromanttista tunnelmaa tarjolla ympäri vuoden, tervetuloa"! Tieto mahdollisuudesta tavata muita laillisesti ulkoilmassa kahvilan piha-alueella, oli kiirinyt monen muunkin kuin meidän porukan korviin. Kahvilan ulkopuolella oli pitkä jono, vaikka ei varsinainen terassi-ilma ollutkaan. Meri velloi vieressä ja taivaalta tihkui vettä. Tunnelma oli kaukana maalaisromanttisesta. Tunteeni olivat aallonpohjassa. Neljä päivää myöhemmin yksin vietetty joulu sujui ihan hyvin. En tuntenut oloani ollenkaan yksinäiseksi.

TUTKITTUA TIETOA

Yksinäisyyttä tutkineen kanadalaisen psykologin Ami Rokachin[1] mukaan yksinäisyydentunne on ihmisen olemassaoloon kuuluva ilmiö, jota kuka tahansa voi kokea taustastaan ja elämänvaiheestaan riippumatta. Vaikka yksinäisyyden kokemus on tuttu meille kaikille, yksilöllisiä ovat:

Merkitykset. (Mitä yksinäisyys merkitsee sinulle?)

Syyt. (Mistä arvelet yksinäisyytesi johtuvan? Mikä muutos elämässäsi voisi vähentää yksinäisyyden tunnetta?)

Seuraukset. (Mitä positiivisia / negatiivisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ollut elämässäsi?)

Kotihoidon asiakkaista peräti joka kolmas kokee yksinäisyyttä[2]. Yksinäisyyden tunne ja toive asua muualla lisäävät sote-palvelujen käyttöä enemmän kuin muut tutkimuksessa tarkastellut terveyden tai elämäntilanteen osa-alueet.

Yksinäisyys sinänsä voi olla joillekuille positiivinen asia, mutta tässä käsittelen yksinäisyyden tunnetta, joka koetaan negatiivisena ulkopuolisuuden tunteena. Se koetaan läheisen tai läheisten ihmisten puutteena, ja elämän tuntemisena tyhjäksi, hiljaiseksi, yksitoikkoiseksi ja tapahtumaköyhäksi. Mielekäs tekeminen puuttuu.

Joskus on todettu, että vanhana itsensä yksinäiseksi tuntevat ovat tunteneet jo lapsena yksinäisyyttä. Siitä voi saada käsityksen, että yksinäisyyden tunne liittyisi jotenkin ihmisen persoonallisuuteen ja olisi peräti synnynnäistä. Niin ei kuitenkaan mielestäni ole. Lapsuuden yksinäisyyden tunne on seurausta siitä, että olosuhteet ovat olleet silloin eri tavoin haavoittavia, ja ne samat kokemukset voivat vaikuttaa elämään vielä vanhana, ellei niihin ole saatu apua terapiassa tai ellei elämä olisi muuten tarjonnut luontaisesti korjaavia kokemuksia.

Joskus ajattelen, että jos yksinäisyys on niin raskas tunne, olisiko kuitenkin parempi, että yksinäisyyden tunnetta kokeva hakeutuu sellaisten saatavilla olevien ihmisten seuraan, jotka eivät varsinaisesti häntä itseään kiinnosta. Tylsän seuran aiheuttamat tunteet ovat kuitenkin helpompia kestää, koska ne eivät haavoita itsetuntoa. Yksinäisyydentunne on itsetuntoa haavoittava, koska siihen liittyy tunne siitä, että on tullut tavalla tai toisella hylätyksi, ei kelpaa muille.

TUTKIMUKSIA

MONENLAISTA YKSINÄISYYTTÄ JA SELVIYTYMISKEINOJA

Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari[3] työryhmineen teki vuonna 2010 laajan tutkimuksen yksinäisyydestä. Siinä kyseltiin ihmisiltä heidän mahdollisesti kokemaansa yksinäisyyttä kahden edellisen vuoden aikana. Vain 11 % vastanneista oli sitä mieltä, että he eivät olleet tunteneet yksinäisyyttä.

Useimmilla ihmisillä on kokemus tilanneyksinäisyydestä. Tunne voi olla hankala, mutta ei tuo mukanaan pitkittynyttä vihaa ja katkeruutta, niin kuin kroonistunut yksinäisyyden tunne usein tuo.

Yksinäisyyttä voi kokea myös muiden ihmisten seurassa. Esimerkiksi 27 % oli tuntenut yksinäisyyttä puolison seurassa. Yksin asuvalla voi myös juhlapyhät olla aikoja, jolloin tuntee yksinäisyyttä ja eläkeiässä se saattaa vielä korostua, sillä juhlapyhä ei enää tarkoita kaivattua lepoa. Se ei saa enää merkitystä siitä, että on ansaittu lepo työpuurtamisen lomassa.

Tutkittavilta kysyttiin myös, mitkä asiat ovat auttaneet heitä merkittävästi yksinäisyyden lievittämisessä viimeisen kahden vuoden aikana. Heille tarjottiin 24 vaihtoehtoa, joista sai valita useita. Vastaajissa oli eri ikäluokkia, ja olen jättänyt pois perheen ja työn tuoman lievityksen. Kymmenen käytetyintä selviytymiskeinoa yksinäisyyden lieventämiseksi alkaen suosituimmasta olivat: Internet / ystävien kanssa vietetty aika / musiikin kuuntelu, musisointi tai laulaminen / TV:n katselu/ tanssi, lenkkeily, kuntoliikunta / kirjallisuus, kirjoittaminen tai mielikuvitusmaailma / syöminen / luonnossa oleminen / lemmikin tai muun eläimen hoitaminen / Itsetyydytys tai seksi muiden kanssa.

KOULUMUISTOT

Vuonna 2017 tehtiin kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan johdolla Helsingin Sanomissa kysely yksinäisyydestä[4]. Siinä kerättiin tietoa kokemuksista muun muassa ulossulkemisesta ja näkymättömänä olemisen tunteesta. Kyselyyn tuli lähes 700 vastausta. Suurin osa vastaajista oli 21 – 45 vuotiaita.

Niina Junttilan oppilas Annika Fagerholm etsi aineistosta sellaiset vastaukset, jotka liittyivät koulumuistoihin ja analysoi vastaukset gradututkimustaan varten. Vastauksissa saatettiin jakaa yksinäisyydenkokemuksen kouluikään liittyvät syyt seitsemään eri luokkaan:

• kotona koetut ongelmat
• sosiaalisten taitojen heikkous
• ystävyyssuhteisiin liittyvät ongelma
• minäkäsitys
• erilaisuuden tunne
• koulukiusaaminen
• avun hakemisen onnistumattomuus

Yleisimmiksi syiksi mainittiin minäkäsitykseen liittyvät seikat. Ulkopuolelle sulkemisella koettiin myös olleen vaikutusta kielteisen minäkäsityksen kehittymiseen.

Ulossulkemista (ostrakismia) tapahtuu myös työelämässä. Sekä kouluiän että työelämän ulossulkemismuistot vaikuttavat vielä vanhuudessa elämänlaatua heikentävästi. Niistä kannattaa keskustella jonkun läheisen kanssa, jotta niihin liittyvä häpeä hälvenisi.

VANHUSPALVELUIDEN ASIAKKAAT

Elisa Tiilikainen tutki ilmiötä leskeytymisen, kumppanittomuuden, lapsettomuuden ja lapsenlapsettomuuden sekä eläköitymisen näkökulmasta ja totesi niiden kaikkien vaikuttavan siihen, miten ihminen kokee vanhuudessa yksinäisyyttä.

Myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalla näkyvät Tiilikaisen mukaan myös erilaiset elämäntapahtumien haavat. Niiden jäljet olivat voineet olla läsnä yksinäisyyden kokemuksena läpi elämän tai nousseet pintaan vasta myöhemmissä elämänvaiheissa.

TUKEA

Ihminen kaipaa normaalisti yhteisöjä. HelsinkiMissio ilmoittaa tavoitteekseen yksinäisyyden torjumisen[5]. Heidän kotisivultaan on mahdollista ladata ilmaiseksi aikuisille tarkoitettu yksinäisyyttä käsittelevä tehtäväkirja, jossa on 178 sivua[6].

Myös Mielenterveystalo tarjoaa ilmaiseksi omahoito-ohjelmaa yksinäisyyteen. Sitä voi käyttää nimettömänä. Materiaaliin kannattaa tutustua, jos tuntee olonsa yksinäiseksi, vaikka ei aikoisikaan toteuttaa omahoito-ohjelmaa[7].

Some

Useimmat eläkkeelle jäävät osaavat käyttää tietokonetta, joka on yksinäisyyden lieventämiseen verraton väline. Ikäihmisen, joka ei vielä ole sinut internetin kanssa, kannattaa hankkiutua meille tarkoitetuille tietokonekursseille, joita järjestetään työväenopistoissa ja kansalaisopistoissa ja järjestöissä.

Vaikka Facebook saattaa aiheuttaa hankaluuksia, siellä oleminen on ainakin minulle ollut myönteinen asia. Viimeksi ilahduin, kun kaveripyyntö tuli Pohjanmaalla asuvalta ystävältä, josta en ollut kuullut vuosikymmeniin mitään. Facebookissa on myös erilaisia ryhmiä, joissa samoista asioista kiinnostuneet voivat vaihtaa mielipiteitä. Ongelmien kanssa voi kääntyä suvun nuorempien jäsenten puoleen. Monilla paikkakunnilla seniorien on mahdollista saada ilmaiseksi neuvontaa. Forssassa sitä on järjestänyt kansalaisopisto kirjaston tiloissa.

KOKEMUKSIA

Eri ihmisten yksinäisyyden esiin nostamia negatiivisia tunteita ovat kokemukseni mukaan olleet katkeruus, kateus, häpeä, alemmuus, ahdistuneisuus, viha ja toivottomuus sekä alakulo.

Ikääntynyt ystäväni pohti yksinäisyyttään ja kertoi:

"Kun on päivästä toiseen hiljaa, alkaa rentoutua ja tulee tilaa muistoille. Yksinäisyys on tehnyt sen, että lapsuudesta on alkanut nousta pintaan vaikeita asioita ja tunnen niitä samoja tunteita kuin silloin pienenä. Olen ollut aikaisemmin terapiassa, koska olen ollut pedofiilin uhri. Kakki ne muistot, joita aikoinaan terapiassa käsittelin, ovat haalistuneet, eivätkä enää ahdista, asenne niihin tapahtumiin on muuttunut. Mutta varsinkin aamuyöstä alkaa tulla mieleen ihan uusia muistoja ja riipaisevia välähdyksiä. En olisi tarvinnut lisää näitä muistoja. Nyt tulee varsinkin sellaisia, jotka uhkaavat mun itsetuntoani, muistoja tapahtumista, jolloin olen ollut avuton ja minulla oli tapana piiloutua erilaisiin koloihin. Aika usein olin lapsena komerossa kenkien keskellä ja ovi kiinni vedettynä. Aika paljon on tullut muistikuviin äitiin liittyviä asioita, minähän olin äidille näkymätön lapsi. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle on tullut moitemieli isää kohtaan. Minähän olin isän tyttö, mutta olen ajatellut, että miksi isä antoi äidin kohdella minua niin huonosti. Jouduin tekemään kohtuuttoman paljon kotitöitä. Ymmärrän, että äiti oli ollut vuosikausia masentunut.

Kun terapiani päättyi, ajattelin, että ongelmani on hoidettu, mutta paljon hankalia muistoja ja niihin liittyviä tunteita, on alkanut nyt yksinäisyydessä tulla esiin. Olin ollut niistä onnellisen tietämätön. Kai sitä varastoa riittää hautaan saakka.

Olen muuttanut tälle paikkakunnalle vasta eläkkeelle jäätyäni, eikä minulla ole täällä ystäviä. Lapset asuvat perheineen täällä, ja aluksi oli lastenhoitotehtäviä, mutta nyt lapsenlapset ovat kasvaneet niin, ettei minua tarvita. Vaikka olen mennyt erilaisiin ryhmiin, en ole saanut ystäviä, sellaisia joiden kanssa voisi lähteä vaikka lenkille. Kun lähdetään bussilla jonnekin retkelle, kukaan ei sano, että tule mun viereen istumaan. On siellä muitakin yksinäisiä, mutta kai ne on jo luovuttaneet, ei ne etsi kontaktia."

Yksinäisyys voi aiheuttaa sen, että vähäisten ulkopuolisten kontaktien merkitys kasvaa kohtuuttomasti, kuten seuraavan naisen kohdalla:

"Märehdin yksin kotona ihmisten sanomisia. Minua harmittaa, että pahoitan mieleni liian herkästi milloin mistäkin. Jos aikuiset lapset korottavat ääntä tai huomauttavat jotain arvostelevaa tai huomaan itse, että olen tehnyt jonkun virheen tai menetellyt muuten jotenkin hassusti tai loukannut toista, jään niitä asioita jauhamaan mielessäni tuntikausiksi. Olen jotenkin liian riippuvainen muiden käyttäytymisestä. Jos joku on vähänkin epäystävällinen, alan heti etsiä syytä itsestäni. Aikaisemmin ajattelin, että jos vaikka kaupan kassa oli epäystävällinen tai hermostui, että mikähän sen naisen elämäntilanteessa mättää. Nyt etsin syytä itsessäni ja aina pistän merkille, jos joku on kovin ystävällinen palvelutilanteessa. Siitä tulee itselle hyvä mieli, ja vielä jälkeenpäinkin muistelen sitä."

Kuva: Vanha nainen, Pixabay

POHDINTAA

Ulkonaiset olosuhteet eivät määrittele sitä, miten yksinäiseksi me tunnemme itsemme. Tuttavani Aino olisi voinut tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta ei hän tuntenut. Hän asui Forssan ulkopuolella tiheän metsän keskellä, eikä kotimökkiin näkynyt yhdenkään naapurin valoja. Hän ei pelännytkään muulloin kuin silloin, jos pientä metsätietä pitkin pihaan tuli pimeällä yllättäen auto ajovalot loistaen. Tutut tiesivätkin soittaa ja ilmoittaa tulostaan etukäteen. Naapurit auttelivat kauppa-asioissa, ja poikakin kävi katsomassa ja pojantytär, mutta itse hän hakkasi polttopuunsa vielä yhdeksänkymppisenä. Aino ei halunnut eläintäkään seurakseen, vaikka oli eläinrakas. Hän ajatteli, että voi kuolla mökkiinsä ja voi kestää päiviä ennen kuin hänet löydettäisiin ja eläin joutuisi siinä tilanteessa kärsimään. – Joulutkin hän vietti mökissään yksinään.

Kun kerran kysyin häneltä, eikö hän todellakaan tunne oloaan yksinäiseksi, Aino sanoi, että en, ja jatkoi: "Jumala on koko ajan mun kanssa."

Aino oli uskonut sen, mitä Raamatussa vakuutetaan:

· "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, autan sinua, tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." (Jes. 41:10)

· "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." (Ps. 23:4)

Aiheeseen sopii Aino Pekkarisen sanoittama ja säeltämä hengellinen laulu: "Yksin en kulje", Sen on tehnyt tunnetuksi Samuli Siren, jonka laulaa seuraavana: KUUNTELE>>>

Toivotan laulun myötä hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy loppiaisen jälkeen.

Yksin en kulje

1. Yksin en kulje, en hetkeäkäänvierelläin aina mä Jeesuksen nään.Suojellen, varjellen, nostaen, auttaen kanssain Hän käy kautta maailman tään.Suojellen, varjellen, nostaen, auttaen kanssain Hän käy kautta maailman tään.

2. Kiusaus korpehen synkeähän tieni jos johtaa, käy vierellä Hän.Yksin en taistele; suurta on tietää se, yön kun mä ylläin nään myrskyävän.Yksin en taistele; suurta on tietää se, yön kun mä ylläin nään myrskyävän.

3. Murhe kun murtavi sydäntäni, läsnä on silloinkin Mestarini.Lohtua taivahan tuopi Hän vaivahan, kyyneleet kaikki pois kuivailevi.Lohtua taivahan tuopi Hän vaivahan, kyyneleet kaikki pois kuivailevi.

4. Hiljaisen hetken taas Herra kun suo, silloin mä muistan: oi verensä vuoHinta on sieluni, oi rakas Mestari, synteini tähden on haavasi nuo.Hinta on sieluni, oi rakas Mestari, synteini tähden on haavasi nuo.

5. Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään.Ylistys ylhäisen, parhaimman Paimenen! Rakkaus suuri, sen turviin mä jään.Ylistys ylhäisen, parhaimman Paimenen! Rakkaus suuri, sen turviin mä jään.

[1] https://www.researchgate.net/publication/370846948_The_Effects_of_Loneliness_on_the_Aged_A_Review

[2] https://thl.fi/-/yksinaisyys-ja-toive-asua-muualla-kuin-kotona-lisaavat-iakkaiden-kotihoidon-asiakkaiden-sote-palvelujen-kayttoa

[3] Juho Saari (toim.) Yksinäisten Suomi, Gaudeamus 2016

[4] Niina Junttila: Yksinäisyyden monet kasvot, Tammi, 2022

[5] https://www.helsinkimissio.fi/

[6] https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/aikuisille/yksinaisyys-tehtavakirja/

[7] https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/yksinaisyyden-omahoito-ohjelma

https://www.youtube.com/watch?v=fFiBVLcn6Lw