MUUT-SUUNTAUTUNEISUUS

MUUT-SUUNTAUTUNEISUUS psykologian ja Raamatun valossa

(psykologisena lähteenä Jeffrey Youngin skeematerapiakirjat ja artikkelit)

Young on nimennyt erääksi haitallisten skeemojen alueeksi Muut-suuntautuneisuuden, johon kuuluu kolme eri skeemaa: Alistuminen, uhrautuminen ja hyväksynnän haku.

• Haitallisella skeemalla tarkoitetaan lapsuudessa (yleensä) syntynyttä virheelliseen uskomukseen perustuvaa tapaa kokea ja tulkita tapahtumia sekä ajatella poikkeavasti ja tuntea poikkeavasti.
• Haitalliset skeemat sinällään eivät ole psyykkisiä häiriöitä eivätkä diagnooseja
• Raamatussa puhutaan sydämestä tunteiden asuinsijana. Siellä kerrotaan myös sydämeen kirjoittamisesta. Siksi olen kirjoittanut niin sanottuja voimalauseita sydämiin. Voimalauseita käytetään avuksi taisteltaessa haitallisia skeemoja ja virheellisiä uskomuksia vastaan. Voimalauseen voi keksiä itse, sen voi löytää myös esimerkiksi Raamatusta, aforisteista ja runoista.

Alistuminen - ehdollisen rakkauden ansa

Ihmisen alistumisen ja hallitsemisen tasapaino rakentuu lapsuudessa. Kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi kasva erilliseksi itsekseen. Kehityssaavutuksena on autonomian tunne ja oman tahdon ilmaiseminen ja toisaalta rajoihin suostuminen.

Tämän haitallisen skeeman perususkomuksena on ajatus siitä, että omasta tahdosta kannattaa luopua. Alistumisen takana voi olla paitsi ankarat ja rajoittavat vanhemmat myös perheongelmat. Jos perheessä on esimerkiksi alkoholiongelma, tai vanhemmalla on mielenterveysongelma, lapsi joutuu jatkuvasti tarkkailemaan tilannetta ja sitä miten voi ilmaista itseään. Omat tunteet ja tunteenpurkaukset on tukahdutettava, ettei itse aiheuttaisi tilanteen muuttumista pahemmaksi. Myös äärimmäinen köyhyys perheessä voi johtaa siihen, että lapsi ei kerro toiveitaan vanhemmille ja tottuu siihen, ettei niitä pitäisi edes olla.

ALISTUMISEN SKEEMAN TUNTOMERKKEJÄ - TUNTUUKO TUTULTA?

Alistuva joustaa ihmissuhteissa kohtuuttomasti välttääkseen riitaa. Hän saattaa suostuu olemaan ihmissuhteissa "kynnysmattona". Jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, hän ei uskalla vaatia itselleen oikeutta, hän ei välttämättä palauta kauppaan rikkinäistä tavaraa. Alistuja ei yleensäkään vaadi, että hänen tunteensa tai tarpeensa otettaisiin huomioon. Hän ei pysty vaatimaan oikeudenmukaisuutta yhteiskunnalta eikä kunnioitusta lähimmiltään. Hän ei halua esittää omia mielipiteitään varsinkaan jos ne poikkeavat ympärillä olevien ihmisten mielipiteistä. Hän on helposti samaa mieltä edellisen puhujan kanssa. Jatkuvan alistumisen aiheuttama paha olo voi myös johtaa addiktiokäyttäytymiseen, se voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita kuten päänsärky, selkäsärky ja vatsakivut. Hankalia tunteita voivat olla syyllisyys silloin, kun ei alistu tai silloin kun karttaa muiden seuraa, sen takia, ettei tarvitsisi alistua. Viha siitä, että muut rajoittavat elämää ja katkeruus, koska omat tarpeet jäävät tyydyttämättä, kateus niitä kohtaan, jotka näyttävät toimivan niin kuin itse haluavat ja saavat elämältä enemmän.

UUSI NÄKÖKULMA

Kaikilla ihmisillä kuuluu olla EI vapaassa käytössä. Sitä kannattaa myös käyttää. Kauniisti sanottu ei, ei saa ketään hylkäämään tai pahoittamaan mieltään. - Jumalan tahto kutsuu meitä seuraamaan ei alistumaan.

Alistuvuus on tahdon alueen ongelma. Pohja voi olla kolmannen ikävuoden itsenäistymistaistelun epäonnistumisessa. Alistuvuuden skeema pohjautuu uskomukseen, että kannattaa aina antaa periksi muille, ettei tule itse hylätyksi. Muiden rakkaus ja jopa Jumalan rakkaus koetaan ehdolliseksi. Skeeman omaava ei pysähdy pohtimaan sitä, mitä todella itse haluaa elämältä tai muilta ihmisiltä. Kuitenkin hän suhtautuu ajoittain muihin passiivis-aggressiivisesti. Häntä voi harmittaa jälkeenpäin, että myös elämän isoissa päätöksissä antoi muiden vaikuttaa liikaa.

Alistumisen vastakohta on assertiivisuus eli jämäkkyys, joka on alkanut olla esillä 90-luvulta lähtien. Eräs alistumisen skeeman omaava iäkäs nainen kertoo:

Sekä äiti että isä olivat alistavia, mutta eri tavoin. Ihan pienestä asti opin, että en saa sitä mitä haluan. Muistan miten unelmoin oman rannekellon saamisesta. Näin siitä toiveuniakin. Lopulta sain kellon lähes viimeisenä luokaltani, eikä se enää ollut mikään ilonaihe. Meitä ei haluttu hemmotella, mutta samalla minulle kasvoi uskomus, ettei minulle kuulu se hyvä, mitä muilla on. Paras ystäväni sai yleensä tahtonsa läpi. Perheemme olivat suunnilleen yhtä varakkaita, mutta meillä lapsilla oli aivan eri elintaso ja elämäntyyli. Jotenkin ajattelin jo pienenä että niin kuuluu olla. Muut saavat, minä en. Vietin paljon aikaa ystäväni luona ja hän sai myös määrätä mitä leikitään. Leikit keskeytyivät usein, kun minut haettiin syömään. Kerran hän kysyi: "Mitä jos et menekään syömään?" En ymmärtänyt koko kysymystä, koska minulla ei ollut mielestäni vaihtoehtoja. Oli toteltava: syömään oli aina pakko mennä heti, kun käskettiin ja oli pakko syödä, mitä lautaselle laitettiin.

Haluan työstää tätä asia. Saanhan olla monesta asiasta vanhemmilleni kiitollinen ja he halusivat kasvattaa meitä oikein. Ei minua sinänsä harmita alistumisen skeema, olenhan sen takia välttänyt monia konflikteja. Kun Isä meidän -rukouksessa kehotetaan antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, en ajattele, että vanhemmat kasvatuksellaan rikkoivat minua vastaan, vaikka aiheuttivatkin minulle alistumisen skeeman. Heidän aikeensa olivat hyvät.

Alistutko liikaa?

Jos vastasit kyllä, olet jo hyvässä alussa kohti vapautta. Haitalliselle skeemalle on tyypillistä se, että sitä ei itse huomaa. Sen tiedostaminen auttaa hyökkäämään sitä vastaan. Virheellinen perususkomus: - Muiden vaatimusten, toiveiden ja mielipiteiden tulee antaa ohjata omaa elämääni. - täytyisi yrittää kumota. Muotoile omin sanoin vastalause sille ja ala "sisäänajaa" sitä aivoihisi, kirjoita se "sydämesi tauluun".

OMAT TARPEENI OVAT TÄRKEITÄ JA MYÖS TOISEN.

MEIDÄN KUULUU RAKASTAA ITSEÄMME NIIN KUIN RAKASTAMME LÄHIMMÄISTÄMME

Jos tunnistit itsesi edellä olevasta kuvauksesta, voit pohtia siihen liittyviä rukousaiheita. Mitä jämäkkyystavoitteita kohden sinun tulisi suunnata?

Uhrautuminen - hyve vai haitallinen skeema

Perususkomuksena uhraajalla on, että muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omat, eikä tarjotuista tehtävistä voi kieltäytyä. Yksinkertaisuuden vuoksi puhun esimerkiksi uhrautujasta enkä uhrautumisen skeeman omaavasta, vaikka jälkimmäinen on täsmällisempi ilmaus. Uhraaja on leimaava nimitys, ja se voi helposti muuttua hallitsevaksi osaksi identiteettiä. Itseään ei pidä leimata yhden piirteen perusteella. Mielikuvat luovat todellisuutta. Ei kannata ajatella on uhraaja, paremminkin voi ajatella, että sisälläni asuu pieni uhraaja, joka saa minut uhrautumaan. En halua uhrautua, siis olenpa tarkkana, kun tehtäviä jaetaan tai apua tai rahaa pyydetään. Kannattaa ottaa tuumaustauko, jos on sanomaisillaan "Kyllä minä voin..." Ota aikalisä ja Raamatun sanan mukaisesti päätä mielessäsi eli punnitse eri vaihtoehtoja ja tee päätös - myös Jumalalta viisautta ja rakkautta pyytäen.

TUNTUUKO TUTULTA?

Uhrautuja ajattelee, että muiden tarpeet ovat aina tärkeämpiä kuin omat tarpeet. Hän saattaa pitää sitä jopa kristillisenä ajatteluna. Hän voi kokea syyllisyyttä sanoessaan ei, kun häneltä pyydetään jotain palvelusta. Jopa silloin kun hänellä olisi pätevä syy kieltäytyä. Hän suostuu vapaaehtoisena tarjottuihin tehtäviin ja voi jopa palaa loppuun vapaaehtoistyössä. Uhrautuja on usein se, joka huolehtii suvun vanhuksista. Hän on onnellinen, jos huomaa läheistensä olevan onnellisia. Hän ei itse halua ottaa vastaan palveluksia eikä ymmärrä, että muillekin voisi olla ilo auttaa häntä. Lahjojen vastaanottaminen on myös vaikeaa. Hän saattaa jopa keksiä mielessään syitä, miksi lahja oli sopimaton, ettei joutuisi olemaan kiitollisuuden velassa. Itse hän kuitenkin antaa mielellään muille lahjoja - jopa yli varojensa. Seurakunnassa uhrautuja voi antaa omastaan enemmän kuin hänellä todellisuudessa olisi varaa.

UUSI NÄKÖKULMA

Jokaisen tarpeet ovat aivan yhtä tärkeitä kuin hänen läheistensä tarpeet. Jokaisella on oikeus sanoa ei ja kuulostella omia voimias, omaa aikataulua ja omia varoja. Marttyyrin kruunu ei pue ketään. - Jumala ei kenenkään uhrautumista tarvitse, vaan iloista aikansa, voimiensa ja varojensa antajaa.

Skeeman omaava uhrautuu välttääkseen syyllisyyttä toisten mielen pahoittamisesta. Hänen on vaikea sanoa ei, ilman että syyllisyys valtaa mielen. Uhrautuja saattaa tuntea tiedostamattaan vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voi loputtomiin täyttää. Hoiva-ammateissa on ihmisiä, joilla on uskomuksena, että kaikkiin hoivapyyntöihin hänen pitäisi vastata kyllä. Kun loppuunpalamisesta alettiin puhua 70-luvulla, ajateltiin että se oli vain auttamisammattien uhka. Koska ihminen ei yleensä nähnyt niissä työnsä tuloksia heti, työn palkitsevuus oli vähäistä. Kuormitus ja väsymys toi rinnalleen kysymyksen: Olenko väärällä alalla? ja seuraavassa vaiheessa: Onko tässä työssä ylipäänsä mitään mieltä?

Uhrautuja löytää aina aikaa toisille ja toimii yli voimiensa. Hän saattaa kokea jopa ylpeyttä uhrautumisesta, ja se motivoi uhrautumaan lisää. Toisaalta hän voi torjua toisten avun ja hänen itsensä on vaikea pyytää apua. Hänelle ei tule mieleen, että auttaminen olisi toiselle mielihyvää tuottava teko. Joskus uhrautuja kuitenkin kokee, että tarvitsisi apua, mutta kukaan ei auta. Hän saattaa ilmaista itseään epäsuorasti tai toivoo toisten lukevan ajatuksia ja ymmärtävän hänen tarpeensa.

Uhrautujalla on vaara kyllästyä elämäntapaansa, koska siitä puuttuu ilo. Häntä voi suututtaa ihmiset, jotka tuntuvat vaativan häneltä liikaa. Hän voi jopa katkeroitua ja sääliä itseään ja tuntea itsensä marttyyriksi. Uhrautujalle tyypillisiä tunteita ovat: katkeruus, alemmuudentunteet, pelko, alakulo ja huolestuneisuus.

Joskus ihminen joutuu elämäntilanteeseen, jolloin hänen on pakko uhrautua. Sellaisissakin tilanteissa kannattaa miettiä, onko tosiaan pakko. Onko pakko jäädä hirvittävään avioliittoon, onko pakko sietää käskevää, hallitsevaa läheistä. Onko pakko hoitaa dementoitunutta puolisoa, vaikka ei millään jaksaisi. Joskus kysymyksessä on vain luuloteltu pakko, jonka uhrautumisen skeema saa aikaan. Mutta jos ei voi todellisuudessa valita, on tärkeä vaatia itselleen aikaa lepoon ja virkistäytymiseen.

Ajattelen, että suurissa muutoksissa tahto tulee itseltäni, mutta apu muutokseen tulee Jumalalta. Kun Raamatussa sanotaan: Ilman minua ette saa mitään aikaan (Joh. 15:5), ajattelen että en ilman Jumalaa saa muutosta virheelliseen skeemaan.

UHRAUTUJAN RUKOUS:

Herra, olet sallinut

tällä hetkellä tuolle ihmiselle

tuon elämäntilanteen.

Vaikka auttaminen viettelee,

estä se,

koska tehtävä on ylivoimainen

eikä kuulu minulle.

Hyväksynnän, tunnustuksen haku

Perususkomus on se, että itselle on tärkeää, mitä muut ajattelevat

Tarve tulla hyväksytyksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Mutta haitallisena skeemana se vaikeuttaa elämää. On raskasta etsiä jatkuvasti hyväksyntää. Hyväksyntää hakeva yrittää muuntautua sellaiseksi, jollaisesta olettaa senhetkisessä seurassa pidettävän

TUNTUUKO TUTULTA?

Kun ihminen toivoo saavansa osakseen huomiota ja hyväksyntää, kaikki kielteinen palaute tuntuu murskaavalta. Hyväksynnän ja tunnustuksen haun skeeman omaava toivoo, että kaikki hänelle tärkeät ihmiset pitäisivät hänestä, ja lisäksi myös ne, joista hän itse ei edes pidä. Hän voi muuttaa käyttäytymistään sen mukaan missä seurassa hän on. Hän on kuin kameleontti ja muuttaa väriä ympäristön mukaan tai tuuliviiri, jonka mielipiteet muuttuvat, jos tuulen suunta muuttuu. Hänellä on taipumus olla samaa mieltä edellisen puhujan kanssa ja seurakunnassa hän haluaa miellyttää kaikkia paimenia. Itsetunto on riippuvainen siitä, millaisen hän luulee maineensa olevan. Someaikakaudella vihapuheen uhka tuntuu suurelta ja sen vältteleminen vie energiaa. Hän nauttii huomiosta, jota muut osoittavat häntä kohtaan erilaisissa kokoontumisissa. Toisaalta hänelle ei mikään huomion määrä riitä, hän kuitenkin tuntee alemmuutta.

UUSI NÄKÖKULMA

Ihmisten hyväksynnän haku on orjuuttavaa ja siitä orjuudesta pääsee vapaaksi, kun asettaa vapautumisen tavoitteeksi. Itseään kannattaa miellyttää, koska se kasvattaa hyvää itsetuntoa. - Tärkeintä on miellyttää Jumalaa.