RAKKAUDESTA LAPSENLAPSEEN JA TÖÖLÖÖN
Vietin vuosia perjantaipäivät tyttäreni kuopuksen kanssa - jonka nimi ei ole Oona -. Olin itse kasvanut naapurikorttelissa ja rakastuin uudella tavalla lapsuuteni Töölöön. Lorut kirjoitin yhteisistä kokemuksistamme. Isosisko sai aikoinaan oman runokirjan, josta muutama loru päätyi myös kuopuksen lorupussiin. Tytöt kuuntelivat mielellään runoja - poika oli heistä ainoa, joka kuunteli mielellään mummin itsensä keksimiä satuja. Yllä olevan piirustuksen mukana seurasi päivän suunnitelma eskarilaisen tekemänä. Kumia ei näköjään ollut käytettävissä, kun kohta 2 on korjattu lisäyksellä.
Pupujussi pitkäkorva
päiväkotiin loikki
lorupussi kainalossa
ison pihan poikki
Aa aa allin lasta
yö, yö, yö on vasta
älä lakkaa nukkumasta
Sibeliuspatsaan putkistossa
iltatuuli soittaa
yö jo kohta verhoo sen
kunnes päivä koittaa
Pieni Oona liinatukka
mummin oma kultakukka
laulaa laulun
maalaa taulun
pientä puhetta pulppuaa
Lumet keväällä suli
kioski rantaan tuli
pikku Oona herkkusuu
jäätelön makuun hurmaantuu
eipä auta siinä muu
tötterö täytyy ostaa
tai Oona metelin nostaa
Ulkona sataa kaatamalla
lämmintä on peiton alla
rop rop rop rop ropisee
ikkunan pieliin kopisee
Seisoo seisoo punainen mies
katkaisee sun kulkuties
oota oota kohta jatkaa
vihree mies omaa matkaa
ja mummin käsi kädessä
voit kadun yli lähteä
Kaukana kaukana maailmalla
Afrikassa palmun alla
Mummi Oonalle kirjoittaa
koskahan Oona kortin saa?
VAPPUILTA ROTANKOLOSSA
Voiko olla totta
et suuren suuri rotta
serpentiini hännän päässä
juoksee tuolla kevätsäässä
Toden totta roskalavaa
kohden iso rotta ravaa
rullaati rullaa pian laulaa
serpentiini kiertää kaulaa
Vappujuhlan tohina
simapullon kohina
täyttää koko rotankolon
rintaan tuopi kevätolon
Lullero pullero lihava koira
lullero pullero toinen moinen
eipä enää juosta jaksa
rasvoittunut ompi maksa
mutta lasten rattaissa
voivat toki matkata.
Kvaak kvaak vaakkuva varis
missä on sun leikkiparis
toista ei nyt löydy lain
yksin maata nokkii vain
Haa haa Harakka
nauraa aamun tullessa
tekee työtä tuttua
keittää aamuhuttua
pojillensa kohta antaa
puurokupin pöytään kantaa
Oravalla puussa,
suussa,
käpy jättisuuri
Oho!
- putos juuri
- maahan
mutta siitä saahan
lehmän leikkinavettaan
muiden kanssa ammumaan
kun jalat laittaa
tikuista taittaa
Valintatalon kassalla
ei enää ole hoppua
ostajat alkaa loppua
kohta puodin sulkee
kotiin ratikalla kulkee
Oisko hyväks ratikka
vaiko jalkapatikka
bussi tulee, kiva juttu
matkanteko sillä tuttu
Miehet korjaa katua
keltaista ja punaista
ompi suojapuomissa
Kuopassa monta poraa
ja sikin sokin soraa
valmista tulee hophop hoi
jo asvalttijyrä pinnan loi
kuoppaa miesten luomaa
tuskin enää huomaa
Isosiskon nukkekoti
on hieno, suuren suuri.
Kun käypi hyvä tuuri
siskon kansa leikkien
saa viettää hetken iloisen.
Isoveli taitava
tekee legolinnoja
ehkä joskus kuka ties
hänestä tulee rakennusmies
Taikina kulhossa valmistui
pian paisui puf ja phui
Oona hakee kaulimen
alkaa touhu iloinen
kaulimalla taikinaa
litteeks latteeks latistaa
sitten leipoo pullaa
korvapuustiks rullaa
Iskä tuoksun haistaa
ja Oonan pullaa maistaa.
Kuiki kuiki, tuiki tuiki
taivaan iltatähti
Arinko jo kauan sitten
mailleen täältä lähti
Kuiki kuiki tuiki tuiki
taivaan aamutähti
kuu jo kulki yli maan
meni päiväks nukkumaan
Äiti töistä palaa
heti Oonaa halaa
sitten ruokaa laittaa
ja hyvältä se maittaa
SIBELIUSPUISTOSSA
Ensilumi vuonna 1944. Katson luottavaisen tulevaisuuteen. Minulla, sodan aikana syntyneellä pula-ajan lapsella, on äidin ompelema suojapuku, jonka ainekset on saatu isän vanhoista vaatteista. Jaloissa on äidin tekemät tallukkaat. Tässä samassa puistossa ulkoilin tyttärentyttären kanssa, joka teki 11-vuotiaana tämän piirroksen isäni ottaman valokuvan mukaan.