RAKKAUDESTA LAPSENLAPSEEN JA TÖÖLÖÖN

Vietin vuosia perjantaipäivät tyttäreni kuopuksen kanssa - jonka nimi ei ole Oona -. Olin itse kasvanut naapurikorttelissa ja rakastuin uudella tavalla lapsuuteni Töölöön. Lorut kirjoitin yhteisistä kokemuksistamme. Isosisko sai aikoinaan oman runokirjan, josta muutama loru päätyi myös kuopuksen lorupussiin. Tytöt kuuntelivat mielellään runoja - poika oli heistä ainoa, joka kuunteli mielellään mummin itsensä keksimiä satuja. Yllä olevan piirustuksen mukana seurasi päivän suunnitelma eskarilaisen tekemänä. Kumia ei näköjään ollut käytettävissä, kun kohta 2 on korjattu lisäyksellä.

Pupujussi pitkäkorva

päiväkotiin loikki

lorupussi kainalossa

ison pihan poikki



Aa aa allin lasta

yö, yö, yö on vasta

älä lakkaa nukkumasta



Sibeliuspatsaan putkistossa

iltatuuli soittaa

yö jo kohta verhoo sen

kunnes päivä koittaa



Pieni Oona liinatukka

mummin oma kultakukka

laulaa laulun

maalaa taulun

pientä puhetta pulppuaa



Lumet keväällä suli

kioski rantaan tuli

pikku Oona herkkusuu

jäätelön makuun hurmaantuu

eipä auta siinä muu

tötterö täytyy ostaa

tai Oona metelin nostaa




Ulkona sataa kaatamalla

lämmintä on peiton alla

rop rop rop rop ropisee

ikkunan pieliin kopisee



Seisoo seisoo punainen mies

katkaisee sun kulkuties

oota oota kohta jatkaa

vihree mies omaa matkaa

ja mummin käsi kädessä

voit kadun yli lähteä



Kaukana kaukana maailmalla

Afrikassa palmun alla

Mummi Oonalle kirjoittaa

koskahan Oona kortin saa?



VAPPUILTA ROTANKOLOSSA

Voiko olla totta

et suuren suuri rotta

serpentiini hännän päässä

juoksee tuolla kevätsäässä

Toden totta roskalavaa

kohden iso rotta ravaa

rullaati rullaa pian laulaa

serpentiini kiertää kaulaa

Vappujuhlan tohina

simapullon kohina

täyttää koko rotankolon

rintaan tuopi kevätolon



Lullero pullero lihava koira

lullero pullero toinen moinen

eipä enää juosta jaksa

rasvoittunut ompi maksa

mutta lasten rattaissa

voivat toki matkata.




Kvaak kvaak vaakkuva varis

missä on sun leikkiparis

toista ei nyt löydy lain

yksin maata nokkii vain




Haa haa Harakka

nauraa aamun tullessa

tekee työtä tuttua

keittää aamuhuttua

pojillensa kohta antaa

puurokupin pöytään kantaa



Oravalla puussa,

suussa,

käpy jättisuuri

Oho!

  • putos juuri
  • maahan

mutta siitä saahan

lehmän leikkinavettaan

muiden kanssa ammumaan

kun jalat laittaa

tikuista taittaa



Valintatalon kassalla

ei enää ole hoppua

ostajat alkaa loppua

kohta puodin sulkee

kotiin ratikalla kulkee




Oisko hyväks ratikka

vaiko jalkapatikka

bussi tulee, kiva juttu

matkanteko sillä tuttu



Miehet korjaa katua

keltaista ja punaista

ompi suojapuomissa

Kuopassa monta poraa

ja sikin sokin soraa

valmista tulee hophop hoi

jo asvalttijyrä pinnan loi

kuoppaa miesten luomaa

tuskin enää huomaa



Isosiskon nukkekoti

on hieno, suuren suuri.

Kun käypi hyvä tuuri

siskon kansa leikkien

saa viettää hetken iloisen.



Isoveli taitava

tekee legolinnoja

ehkä joskus kuka ties

hänestä tulee rakennusmies



Taikina kulhossa valmistui

pian paisui puf ja phui

Oona hakee kaulimen

alkaa touhu iloinen

kaulimalla taikinaa

litteeks latteeks latistaa

sitten leipoo pullaa

korvapuustiks rullaa

Iskä tuoksun haistaa

ja Oonan pullaa maistaa.



Kuiki kuiki, tuiki tuiki

taivaan iltatähti

Arinko jo kauan sitten

mailleen täältä lähti

Kuiki kuiki tuiki tuiki

taivaan aamutähti

kuu jo kulki yli maan

meni päiväks nukkumaan


Äiti töistä palaa

heti Oonaa halaa

sitten ruokaa laittaa

ja hyvältä se maittaa

SIBELIUSPUISTOSSA

Ensilumi vuonna 1944. Katson luottavaisen tulevaisuuteen. Minulla, sodan aikana syntyneellä pula-ajan lapsella, on äidin ompelema suojapuku, jonka ainekset on saatu isän vanhoista vaatteista. Jaloissa on äidin tekemät tallukkaat. Tässä samassa puistossa ulkoilin tyttärentyttären kanssa, joka teki 11-vuotiaana tämän piirroksen isäni ottaman valokuvan mukaan.