Suojautumiskeinoja

Kieltäminen

Alkeellisin ja pienillä lapsilla yleisin suojautumiskeino on kieltäminen. Siinä uhkaavan sisäisen tai ulkoisen yllykkeen olemassaolo yksinkertaisesti kielletään. Vauva voi pelottavassa tilanteessa sulkea silmänsä, silloin ulkomaailmaa ei ole enää hänelle olemassa. Kun lapsi kivun hetkellä toteaa: "Ei satu yhtään", hän kieltämällä kivun yrittää vapautua siitä. Kieltämisen ja vehtelun erottaminen toisistaan tärkeää.

Aikuisella kieltäminen voi liittyä esim. alkoholismiin.ja erilaisten omien tai läheisten oireiden tiedostamiseen.

Kun ihminen toimii tavalla, jota ei voi itse hyväksyä, tekee sellaista tai hänelle tehdään sellaista, mikä haavoittaa häntä liikaa, hän voi yrittää kieltämällä vapautua sen aiheutuneesta ahdistuksesta.

Torjunta

Kieltämisen kanssa samansuuntainen, mutta kevyempi puolustuskeino on torjunta. Siinä muistetaan ja havaitaan valikoivasti, mutta todellisuus on kuitenkin palautettavissa mieleen.

Aktiivinen unohtaminen tarkoittaa ikävien asioiden pyyhkäisemistä syrjään pois muistista. Aika kultaa muistot.

Taantuminen

Kun lapsen ja joskus myös aikuisen elämäntilanne on ahdistava, hän saattaa alkaa käyttäytyä tavalla, joka on ominaista jollekin aikaisemmalle kehitysvaiheelle. Vauvan tulo perheeseen saa joskus isomman sisaruksen taantumaan: hän jokeltelee tai puhuu lasten kieltä, haluaa tutin jne. Hän toivoo siten palauttavansa ajan, jolloin uutta häiritsijää ei ollut ja hän itse sai osakseen vanhempien hoivaavan huomion.

Heijastaminen

Heijastaminen on suojautumiskeino, jossa omat ahdistavat piirteet, ajatukset, tunteet tai teot ensin kielletään ja sen jälkeen heijastetaan johonkin toiseen ihmiseen.

Kun ihmiselle esitetään neutraali kuva perheestä ja häntä pyydetään keksimään siitä tarina, hän heijastaa kuvaan oman kokemusmaailmansa ja voi kertoa omista perheeseen liittyvistä kipeistäkin tunteista, joita ei ole uskaltanut nähdä todellisuudessa. Samanlaista heijastamista voi tapahtua suhteessa naapuriperheeseen. Kun omassa perheessä asiat ovat huonosti, helposti nähdään, että niin on nimenomaan naapurissa. Niin monet juorut syntyvät, kasvavat ja muuntuvat juuri heijastamisen kautta.

Työpaikoilla, joissa on pelkoa ja epävarmuutta, on vaarana että työntekijät eivät uskalla nähdä omia virheitään, vaan heijastavat ne muihin. Irtisanomisuhkan leijuessa ilmassa heijastukset lisääntyvät. Autoritaarisissa työyhteisöissä on taipumus hakea joku työntekijä syntipukin rooliin, jolloin häntä käytetään yleisenä kielteisten heijastusten kohteena ja syyllisenä mitä erilaisimpiin asioihin. On myös perheitä, joiden elämäntyyliin kuuluu jonkun jäsenensä käyttäminen syntipukkina.

Yksittäiset perheenjäsenet sekä suojautuvat heijastamalla että toimivat heijastumien kohteena. Lasten tappeluiden selvittelijä saa yleensä kuulla osapuolien vakuuttavan viattomuuttaan: "Toi sen alotti." Oman syyllisyyden näkeminen on liian uhkaavaa. Paitsi toisiinsa, lapset voivat heijastaa myös keksimäänsä mielikuvitustoveriinsa omia kielteisiä tunteita ja tekoja. Tämä on yleisintä kolmivuotiailla ja vähenee iän mukana.

Myös vanhemmat voivat nähdä omia vikojaan toisissaan. Mies, joka itse vilkuilee mielellään vihreämpää nurmikkoa aidan toiselta puolen, epäilee vaimoaan samasta touhusta. Lasten epäonnistumiset aiheuttavat usein syyllisen etsinnän. Omat laiminlyönnit halutaan nähdä toisen laiminlyönteinä ja oman suvun viat toisen suvun vikoina.

Sisäistäminen

Heijastamiselle vastakkainen suojautumiskeino on sisäistäminen, jossa ihminen omaksuu menettämänsä tärkeän ihmisen ominaisuuksia. Esimerkiksi ihminen saattaa seurustelukumppanin tai puolison menettämisen jälkeen alkaa kirjoittaa tämän käsialalla tai käyttää tämän sanontatapoja.

Eristäminen

Kun tunnekokemus on ollut erittäin voimakas, ihminen voi myöhemmin tapahtumasta kertoessaan eristää siitä tunteet. Kun joku täysin tunteettomasti kuvailee mitä kauhistuttavampia kokemuksiaan ei todennäköisesti ole kyse siitä, että hän olisi tunteeton, vaan hän on itseään suojellakseen eristänyt muistostaan tunteet.

Kohteen vaihto

Kun ihminen aiheuttaa toiselle mielipahaa, kohde yleensä vastaa samalla mitalla takaisin. Jos se ei ole mahdollista esimerkiksi toisen aseman tai etäisyyden vuoksi, ahdistus puretaankin lähempänä olevaan tarkoitukseen soveltuvaan kohteeseen. Vanha esimerkki tästä on seuraava ketju: Pomo huutaa miehelle, mies kotiin tullessa vaimolle, vaimo pojalle ja poika potkaisee kissaa.

Toiminnan rajoittaminen

Lapsille tyypillinen suojautumiskeino on kieltäytyä toiminnasta, jossa pelkää epäonnistuvansa. kannattaa selvittää, eikö lapsi pidä toiminnasta vai haluaako kaihtaa epäonnistumista.

Päinvastaiseksi kääntäminen

Joskus ihminen verhoaa jonkin ei-toivottavan luonteenpiirteensä vastakkaisen piirteen naamioon, tällöin hän estää kielletyn yllykkeen nousemista tietoisuuteen korostamalla käyttäytymisessään sen vastakohtaa. Esimerkiksi ihminen, jolla on taipumus vihata, kehittääkin rakastavan lähimmäisen roolin. Aidosta rakastavasta ihmisestä tuon roolin erottaa aika ajoin tapahtuva paljastuminen, vihan purkautuminen.

Kompensaatio

Epäonnistuttuaan jossain itselleen tärkeässä asiassa yksilö panostaa voimakkaasti jonkun muun alueen suoritukseen

Pako unelmiin

Kun ihminen pakenee ahdistavaa ympäristöään päiväunelmiin.

Järkeistäminen, selittäminen

Omien likaisten motiivien kaunisteleminen on hyvin inhimillinen suojautumiskeino, samoin jälkeenpäin tapahtunut epäonnistumisten selitteleminen. (Vrt. atrribuutioerhe)

Arvonkieltäminen

Kieltäminen on tyypillinen lasten suojautumiskeino, mutta sen eräs muoto on ahkerassa käytössä aikuistenkin keskuudessa. Ihmisillä on taipumus kieltää sellaisen arvo, jota ei pysty saavuttamaan, vaikka haluaisi. Naapurin uusi auto on helpompi sulattaa, jos voi vähätellä sen ominaisuuksia ja povata sille kalliita remontteja ja lyhyttä ikää.

Suojautumiskeinojen käyttö

Kaikki ihmiset turvautuvat suojautumiskeinoihin ajoittain. Niiden käyttö on voimakkainta varhaislapsuudessa, leikki-iässä ja murrosiässä. Terveellä aikuisella suojautumiskeinot ovat vain tilapäisapu tai esiintyvät lievässä muodossa.

Mitä sallivammin aikuinen ihminen uskaltaa itsensä ja elämänsä kohdata, sitä vähemmän hänen tarvitsee turvautua suojautumiskeinoihin ja sitä helpompi hänen on elää ja muiden elää hänen rinnallaan. Jatkuva suojautumiskeinojen käyttö sitoo henkisiä voimavaroja ja on merkki avun tarpeesta.

Suojautumiskeinoihin tutustuminen auttaa ymmärtämään, ettei ihmisen puheesta tai käyttäytymisestä voi suoraan päätellä, mitä hän todellisuudessa tuntee tai ajattelee. Sitä minkälaisissa tilanteissa ihminen turvautuu suojautumiskeinoihin ja minkälaisia keinoja hän käyttää, voidaan selittää hänen persoonallisuutensa rakenteella, mahdollisilla psyykkisillä häiriöillä tai tilannekohtaisesti motiiveilla, eli tavoitteellista toimintaa ohjaavilla voimilla.