Nuorina kauhistelimme sitä, että meiltä kuolee miljoona aivosolua päivittäin. Tieto taisi olla urbaania legendaa. Kysäisin asiaa tekoälyltä ja sain vastaukseksi: "Arvioiden mukaan noin 50 000–100 000 neuronia kuolee päivittäin, mutta tämä määrä on suhteellisen pieni verrattuna aivojen valtavaan noin 86 miljardin neuronin kokonaismäärään."
On olemassa kysymys, joka kannattaa kysyä itseltään ja myös vastata itselleen, nimittäin: Kuka minä olen? Ihmisellä on kaksi ikävaihetta, jolloin hän pohtii vastausta tuohon kysymykseen enemmän kuin muulloin. Ensimmäinen on nuoruusvaihe ja toinen on vanhuus.
Kuvan mainos kertoo soroptimistien toiminnan yhdestä alueesta, nimittäin järkivihreyden ja ruokaturvan parantamisesta meillä ja kehittyvissä maissa. Ilmoituksen kuvan teki tekoäly pyynnöllä: Suomalainen keski-ikäinen nainen kesällä. Alemmassa kuvassa on tilaisuuden esitelmän pitäjä Kaisa Karttunen.
Päätin kysäistä tekoälyltä määritelmää hyvästä äidistä, enkä odottanut sitä, että hän saa minut avautumaan vuorovaikutukseen. Joitakin osia olen jättänyt pois, mutta kaikki tekoälyn vastaukset on talletettu sellaisenaan- Jännä kokemus!
Viime lauantaina olin Riihimäen teatterissa katsomassa yhden naisen näytelmää Siiri Angerkosken elämästä ja sunnuntaina luin Neil Hardwickin omaelämäkerran, joka kuuluu sarjaan: ei voi jättää kesken. Yhteistä päähenkilöille oli hauskuus, tilannekomiikan taju ja toisaalta kokemus masennuksesta. Kumpikin osasi nauraa itselleen kyynelten läpi....
Kun me kävimme lukiota vuosina 59 - 62 ei tietokoneista omassa käytössä osattu edes haaveilla. Kokoonnuimme taas eilen Helsingissä Torpanrannassa ja totesimme omaavamme melkoisesti tietoa tietokoneiden ja digimaailman kehityksestä. Olen tähän koonnut omaa mikrohistoriaani: Myötä ja vastoinkäymisiä tietokoneiden ääressä.
Kuva: Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Mänttä
Kun olin lapsi, taidekirjan kuva yllä olevasta taulusta puhutteli minua. Viime lauantaina näin Ateneumissa alkuperäisen Alexandra Frosterus-Såltinin maalauksen ja se puhutteli minua edelleen. Taulu kiinnosti minua pikkutyttönä, koska tulkitsin, että tyttö oli ollut tuhma ja hän oli joutunut häpeämään. Muistikuvat omien syyllisyyden ja häpeän...
Istuin naisten aamukahvitilaisuudessa ja vierustoveri alkoi kehua taloa, jossa asun. Kerroin hänelle, että olen siellä onnellinen, mutta aina ei ole ollut niin. Tarina oli puolivälissä, kun tilaisuuden luennoitsija aloitti. Vanhat muistot alkoivat pyöriä mielessä ja päätin kertoa koko dramaattisen ja traagisen tarinan talostamme laman vuosilta 90 -...
Tämä 70-luvulla maalamani taulu kuvaa onnellista mielenmaisemaa. 20.3. on YK:n asettama maailmanlaajuinen Onnellisuuspäivä ja nyt on voitu yli viikon ajan päivitellä, miten on mahdollista, että olemme kahdeksatta kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa. Päätin perehtyä asiaan.