Kiltamme FB-sivulla oli ilmoitus tulevasta taidenäyttelystä, jonka aiheena olisi kärsimys. Ohitin ilmoituksen. Ajatus kärsimisen kuvaamisesta pulpahti kuitenkin silloin tällöin mieleeni. Muistin tehneeni vuosia sitten taulun, jota maalatessa olin etsinyt kokemani kärsimyksen juuria. Löysin ne maalatessani surua, jota tunsin. Maalasin tällä viikolla...
Olin vielä työelämässä, kun aloin kiinnostua äitini suvusta niin paljon, että päätin kutsua syntymäpäivilleni myös äidinpuoleisia serkkuja. Tilasin juhliani varten virkatodistuksen äitini perheestä. Äiti ei ollut koskaan kertonut, että hänen isänsä Aapeli oli ollut juopotteleva tukkijätkä, kun hän alkoi seurustella äidinäitini kanssa. Juopottelu...
Sukututkimus on elämää rikastuttava harrastus, kukkaroa se tosin köyhdyttää ja vie aikaa. Onneksi eläkeläisillä on aikaa. Sukututkimuksessa asetetaan tavoitteita ja etsitään vastauksia kysymyksiin ja koetaan jatkuvasti onnistumisia, kun löydetään vastauksia. Siihenkin täytyy sopeutua, että aina ei vastausta löydy, mutta sitten voi paneutua...
Kuvassa on yli satavuotias Margot Friedländer, joka on saksalainen holokaustista selviytynyt vanhus. Hän kiersi vielä satavuotiaana puhumassa holokausti-kokemuksistaan lähinnä Berliinissä, joka oli hänen kotikaupunkinsa lapsena ja nuorena ja nyt vanhuudessa. Hän joutui nuorena piiloutumaan, kun Gestapo pidätti hänen äitinsä ja veljensä vuonna 1943....
Istuin odottavin mielin bussissa 1980 matkalla Tel Avivin lentokentältä kohti Jerusalemia. Bussi ajoi loivaa ylämäkeä pimeässä. Olin ensimmäistä kertaa Israelissa. Bussi poikkesi sivutielle ja mäki jyrkkeni. Sitten bussi pysäytettiin. Oli täysin pimeää, vaikka kauempaa näkyi vaimea valo. Kuski avasi oven ja linja-auton valossa selvisi, että...
OLIN KIRJOITTANUT BLOGIN SEURAAVALLA OTSIKOLLA: KUOLEMA, SURU JA SYYLLISYYS. Jostain syystä sivu on kokonaan kadonnut. Löysin luonnoksen ilman kuvia ja teksti on seuraavana:
Kuvassa on iloinen psykologijoukkomme kesäkuussa 1970 Moision sairaalan portailla. Olimme yhteisö yhteisössä ja paljon tekemisissä myös vapaa-aikana. Kuvan otti jengiimme kuulunut psykologiharjoittelija ja olen siinä oikealla.
Olin vastavalmistuneena hakenut kesäsijaisuuksia ja yhdestä mielisairaalasta tuli myöntävä vastaus. Minulle tarjottiin kuukauden sijaisuutta Harjamäen sairaalasta. Sairaala sijaitsi Kuopion naapurikunnassa Siilinjärvellä kolmisen kilometriä kirkonkylän ulkopuolella. Sairaala on lakkautettu vuonna 1997, kun psykiatrista sairaanhoitoa uudistettiin.
Kuvassa on Hesperian sairaala (valokuva Volker von Bonin Helsingin kaupunginmuseo), joka edelleenkin herättää ristiriitaisia tunteita, kun kuljen sen ohi, tai katselen sen kuvaa. Kun katson Moision mielisairaalan kuvaa, minulle tulee mieleen lämpimiä tunteita ja mukavia muistoja. Olin siellä kolme vuotta myöhemmin, minä olin muuttunut ja toisaalta...
Oli maaliskuinen iltapäivä vuonna 1953. Enoni oli tullut työmatkalle Helsinkiin ja istuimme hänen ja äitini kanssa ruokasalissa kahvilla. En muista, mistä keskusteltiin. Mutta nähtävästi keskusteluun tuli tauko, koska yhtäkkiä tokaisin: "Mitä jos Stalin kuolis?" Kummatkin aikuiset tuijottivat minua hämmästyneenä. En muista, mitä minulle vastattiin....