100-VUOTIAS FORSSA JA MYÖTÄ- JA VASTOINKÄYMISEMME

Kuva: Ikkunanäkyminäni vanhaa Forssaa

Kun muutin Forssaan vuonna 1971, olin helsinkiläisenä haaveillut valmistuttuani työstä pikkukaupungissa. Luultavasti siihen oli vaikuttaneet hiihtolomat sukulaisten luona Pieksämäellä ja suomalainen kirjallisuus, jossa kirjailijat kuvaavat mielenkiintoisella tavalla pikkukaupungin elämää. Toivoin myös, että kaupunki sijaitsisi niin kaukana Helsingistä, että sillä olisi oma kulttuurinsa ja se sijaitsisi niin lähellä jotain yliopistokaupunkia, että jatko-opinnot siellä olisivat mahdollisia. Forssa täytti kriteerini. Tosin olisin muuttanut siinä vaiheessa työn takia ihan minne vaan, koska meillä psykologeilla oli kova työttömyys. Kolmestakymmenestäneljästä hakijasta minut sitten valittiin mielenterveystoimistoon psykologiksi. 

Kun toin papereitani kirkkoherran virastoon, vanha rovasti Matti Jousimaa istui viraston tiskin takana. Kun hän luki papereitani, hän riemastui ja kertoi, että isäni oli hänen hyvä kaverinsa. Hän toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi Forssaan ja seurakuntaan. – No, seurakunta sai odottaa, kristinusko ei kiinnostanut minua.

Siihen aikaan Forssa tuntui olevan maailman napa. Nousukiito oli kova. 1957 tehty mainosfilmi. KATSO>>>  kertoo kotiseutuylpeydestä ja toiveikkuudesta. Forssa eli vielä vuosia sen jälkeen myötäkäymisen aikaa ja myös minä saatuani täältä töitä. Aikaa jatkui niin kauan, kunnes Suomella alkoi mennä huonosti ja Forssalla tekstiiliteollisuuden ja rakennusteollisuuden alamäen takia erityisen huonosti. Myös minulla meni huonosti, kun tulin saneeratuksi työpaikastani.

Forssa oli aikoinaan syntynyt 1847 perustetun tekstiilitehtaan ympärille ja irtautunut Tammelasta sata vuotta sitten. Kuvat vasemmalta Kutomo, Kehräämö, Tehtaan koulu, Forssan lyseo

Forssa on nimetty puistokaupungiksi ja alla todisteita: Vasemmalta Englantilaistyylinen Puisto, Tehtaan virkailijoiden asuntoja puiston reunassa, Loimijoki virtaa halki kaupungin, Linikkalan lampi lähellä keskustaa

YHTEISÖLLISYYTTÄ

Olemme nyt juhlineet tämän vuoden ajan satavuotiasta Forssaamme mitä moninaisimmin tavoin. Olen kokenut olevani vahvasti osa yhteisöä, koska olen vuosien varrella monin sitein kiinnittynyt tähän kaupunkiin. Suhteeni siihen on ollut viime vuosikymmeninä myötäkäymisten sävyttämää.

Kun muutin Forssaan, muutin samalla yhteisöön. Oli hieman epäilyttävää, että olin tullut Helsingistä, mutta lieventävä asianhaara oli, että isovanhempani olivat asuneet täällä joskus – tosin vain kymmenen vuotta. Pikkupaikkakunnilla on yleensä vilkasta yhdistystoimintaa. Päätin liittyä Mannerheimin lastensuojeluyhdistykseen, mutta ei se niin vain käynyt. Kaksi kertaa yritin ja toisella kerralla sain jäsenmaksulaskunkin, jonka maksoin, mutta mitään ei kuulunut sen jälkeen. Joku seula oli seulonut minut ulkopuolelle. Syytä en tiedä. Kuulin kyllä, että erään lääkärin rouvaa ei ollut otettu mukaan siihen yhdistykseen, koska hän oli liian itsevarma.

Aikoinaan Finlaysonin tehtaalla oli diplomi-insinöörejä melkoinen joukko ja heillä oli oma biljardikerho. Vaimot päättivät perustaa oman naistenkerhon. Historia kertoo, että sitten tehtaalle tuli opistoinsinööri, jonka vaimo olisi ollut halukas liittymään joukkoon. Eräs jäsen suhtautui asiaan varsin kielteisesti ja totesi: "Mitä yhteistä minulla voisi olla jonkun opistoinsinöörin rouvan kanssa?" Tehdasta ei enää ole, mutta naistenkerho jatkaa elämäänsä ja paljon näyttää yhteistä löytyvän varsin kirjavalla naisjoukolla. Jäsenmäärä on rajattu ja kun vapaita paikkoja tulee, sinne voi hakea kirjallisella hakemuksella jäseneksi, vaikka olisi kenenkä rouva tai ei rouva ollenkaan. Eläkkeellä ollessa yhdistykset alkoivat kiinnostaa minua uudelleen. Martat toimivat aktiivisesti ja olin käynyt pitämässä heille luentoja, mutta en liittynyt heihin. Luennon merkeissä tutustuin myös Soroptimisti-toimintaan ja liityin heihin. Me teemme erilaisia projekteja ja myös yhdessä Marttojen ja UNwomen yhdistyksen kanssa.

Kun tulin Forssaan tekstiilitehtaassa oli 2000 työntekijää, joista suunnilleen puolet oli miehiä ja puolet naisia. - Muunsukuisista ei silloin vielä ollut puhetta. Vähitellen tehdas kuihtui ja väkeä vähennettiin, kunnes konkurssi lopetti sen kokonaan.

RAATAJANAISIA

Tehdas on enää tarina

samoin naiset, jotka raatoivat.

Aamupimeästä iltapimeään.

Kodit oli hoidettava ja koneet.

Kaukaa tulivat pumpulit,

hiellä ja vaivalla poimitut,

tummin käsin.

Kangas kutoutui koneissa.

Koneet kolisivat, pauhasivat, jylisivät.

Ihmisen ääni hukkui,

ja ihmisyys koneistoon.

Kankaat leikattiin loimista,

kun oli aika.

Ihmiset irrotettiin koneista,

kun oli aika:

eläkkeen aika ja hyvästien,

kultakellon ja kuulolaitteen.

Kankaat olivat kauniita,

mutta hinta kallis.

Nyt maksavat kaukana muut naiset.

Eikä maailma vieläkään ymmärrä,

miten raskasta voi olla ihmisen työ.

• ja naisen elämä.

Olin 90-luvun laman aikoihin työssä perhepäivähoidonohjaajana kaupungilla ja tulin irtisanotuksi yhdessä 70 muun työntekijän kanssa. Olin aloittanut jatko-opinnot Tampereen yliopistossa ja me keskustelimme lisensiaattiseminaarissa irtisanomiskäytännöistä. Joku tutki Onnisen tapaa toimia irtisanottaessa. Ihmiset joutuivat lähtemään saman päivänä. Kaikki osallistujat professoria myöten olivat kauhuissaan. Tiesin, miten kamalaa on olla työpaikalla irtisanottuna. Ajattelin, että minun pitää kokemusasiantuntijana levittää tietoa siitä, miltä irtisanotuista tuntuu olla töissä. Siihen aikaan Iltasanomissa oli palsta, jonne saattoi kirjoittaa, mutta julkisuus työttömänä ei minua houkutellut, vaikka velvollisuus kutsui. Sitten kerran, kun olin lähdössä kaupungintalolta päivällä, vastaani tuli ruokailuun tuleva ulkotyömies. Kysyin häneltä, miltä tuntuu olla töissä irtisanottuna ja hän vastasi: "Kamalalta". Se ratkaisi tilanteen. Kirjoitin samana iltana juttuni ja astuin julkisuuteen työttömänä psykologina.

Forssan vastoinkäymiset jatkuivat ja vuonna 2011 Forssa oli Iltasanomien julkaiseman tutkimuksen  mukaan Suomen toiseksi onnettomin kunta (Kemi oli onnettomin). Olin silloin itse silloin eläkkeelle sopeutunut onnellinen vanha nainen, ja halusin vapaaehtoisesti jäädä viettämään loppuelämääni Forssaan, koska viihdyn täällä niin hyvin, eikä Forssa minun perspektiivistäni arvioiden ollut mitenkään onneton.

Vastaava tutkimus julkaistiin nyt tänä vuonna jouluaattona netissä. Mittarit olivat osittain samoja kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Ilta-Sanomat käytti kuntien onnellisuuden määrittelyyn seuraavia muuttujia:

Terveys: Sairauspäivärahaa saaneet 16–64-vuotiaat asukaslukuun suhteutettuna. Köyhyys: Lasten pienituloisuusaste ja gini-kerroin (käytettävissä olevista rahatuloista). Aktiivisuus: Äänestysprosentti eduskuntavaaleissaduskuntavaaleissa. Työllisyys: 18–64-vuotiaiden työttömyysaste. Elinvoimaisuus: Työpaikkaomavaraisuusaste. Turvallisuus: Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset asukaslukuun suhteutettuina. Koulutus: Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä. 

Lähteet: Tilastokeskus ja THL, tilastot ovat vuosilta 2021–23

Forssa on kirinyt huimasti runsaassa kymmenessä vuodessa, kun on ohittanut lähes parisataa kuntaa onnellisuudessa eikä vain yhtä. Kemi rämpii edelleen häntäpäässä. Nyt sen taakse jäi sentään 16 onnettomampaa kuntaa. Saamme olla kiitollisia kuntamme päättäjistä ja työntekijöistä, jotka ovat luotsanneet kuntaamme pohjamudista kohti parempia päiviä.

Olen nähnyt Forssan aallonpohjan ja toisaalta olen perehtynyt siihen, miten monet tahot ovat halunneet ja pystyneet tekemään täällä hyvää muiden parhaaksi.

31 vuotta sitten syvän laman aikana me Lounais-Hämeen psykologit päätimme nostaa esiin alueen positiivisia asioita ja perustimme Mielenterveysteko -palkinnon. Se jaetaan vuosittain taholle, joka on vuoden aikana toiminut paikkakunnalla mielenterveyttä tavalla tai toisella edistäen. Kokoonnumme vuosittain marraskuussa yhteiselle lounaalle ja keskustelemme niistä tahoista, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti ihmisten mielialoihin ja mielenterveyteen. Usein on äänestetty, joskus on päästy keskustelemalla konsensukseen.

Palkintona on kunniakirja, jonka luovutus on julkinen ja paikallinen lehti huomioi tapahtuman. Tänä vuonna palkinnon saivat vanhojen autojen pikniktapahtumat Forssassa ja Tammelassa, koska ne ovat vapaaehtoisvoimin toimivia, ilmaisia ja perheitä yhdistäviä tapahtumia. Viime vuonna palkitsimme kehitysvammaisten ja vapaaehtoisten tukipelaajien yhteisen koripallojoukkueen apuvoimineen. Edellisenä vuonna palkittiin työhyvinvointiin panostava yritys ja sitä edellisenä vaunujengi, joka oli syntynyt korona-aikana yhdistämään vauvojen ja taaperoiden äitejä kerran viikossa tapahtuvan yhteiskävelyn myötä. Alla on "Positiivisesti Vorssasta" FB-sivulta löytynyt kuva kolmen vuoden takaa.

Suoraan asian ytimeen osui valintamme 2018, jolloin halusimme palkita somevaikuttajan, joka oli perustanut "Positiivisesti Vorssasta" FB-tilin ja jonka ryhmä toi esiin Facebookissa ja Instagrammissa positiivisia asioita Forssasta. Silloin elettiin aikaa, jolloin Forssa ei enää ollut kovinkaan onneton kaupunki, mutta Forssasta eli erilaisilla netin keskustelupalstoilla, lehdissä ja television hupiohjelmissa vinoutunut kuva. Voipa jopa sanoa, että Forssa oli mediakiusattu kaupunki. Kaupunkien maineesta tohtoriksi väitellyt Timo Halonen toteaa, että kaupunki on peili, johon kaikki sen asukkaat tuovat oman kuvansa. Seudun sisäinen maine ja paikan henki, on hänen mukaansa keskeisin menestystekijä. Juuri sisäisen maineen parantamiseen "Positiivisesti Vorssasta" -sivuston ylläpitäjät olivat tuoneet hienon panoksensa ja sen vuoksi ansaitsivat vuoden Mielenterveysteko-palkinnon. Kaupunkihan olemme me ja meihin asukkaisiin vaikuttaa se, mitä meistä puhutaan ja mitä me itse puhumme itsestämme. 

"Positiivisesti Vorssasta" -joukko halusi toimia kasvottomana ja nimettömänä, jotta huomio kiinnittyisi nimenomaan Forssaan ja sen positiivisiin uutisiin. Ei siihen, kuka päivityksen tekee. Sain monien kyselyjen jälkeen tietää naisen nimen, joka tietäisi perustajan. Saimme naisen kautta sanan perustajalle ja kutsun tulla Perheneuvolaan kakkukahveille noutamaan kunniakirjaa. Oli jännittävää odotella julkistamistilaisuuden alkamista ja sitä, tuleeko joku ja jos tulee, niin kuka palkintoa noutamaan. Olin miettinyt mahdollisia ehdokkaita, mutta ei hän kukaan heistä ollut. Hän oli minulle tuntematon nuori mies, joka kuvassa varjelee tuntemattomuuttaan kunniakirjan takana.

Sekä myötä- että vastoinkäymisissä minulle on merkinnyt paljon Forssan kauneus ja puistomaisuus. Tavallisin juoksulenkkini kulkee kuvien näyttämissä maisemissa ja yhä jaksan ilahtua näkemästäni:

Kuvat: lähtö pihasta, kohti Kehräämän aluetta, Sortohaan metsäinen alue ja näkymä kohti kotitaloa.

POHDINTAA

Olen koko työurani ajan tavalla tai toisella saanut palkkani forssalaisilta veronmaksajilta. Ensin työnantajani oli Etelä -Hämeen mielisairaanhuoltopiiri, sitten Forssan kaupunki ja viimeisenä Forssan Ammatti-Instituutti. Kerroin alussa, että suunnitelmissa olivat jatko-opinnot. Minulla oli ongelmana se, ettei minulla ollut tarpeeksi kiinnostavaa tutkimusaihetta. Sitten minulle tuli kolme forssalaista sijaiskotilasta.

Samalla minulle tuli tutkimusaihe, mutta aikaa tutkimiseen tuli vasta, kun kaikki lapset olivat aikuistuneet. Ensin minusta tuli tietokirjailija, sitten tutkija ja väitöskirjan tein sijaiskodeissa kasvaneista 20-vuotiaista tytöistä. Lisäksi olen tehnyt viisi sijaiskotihoitoa käsittelevää kirjaa ja kouluttanut sijaisperheitä ympäri Suomea. Vuosi sitten päättyi viimeinen tehtäväni. Olin toiminut vastaajana Perhehoitoliiton sijaisvanhemmille tarkoitettuun tukipuhelimeen.

Ilman kolmea sijaiskotilasta, minusta ei olisi tullut alan asiantuntijaa. Tunsin sisarukset ennestään ja halusin tarjota heille kodin aikaisemmin sijoitetun tytön lisäksi. Sinä päivänä, kun illalla oli sosiaalitautakunnan kokous, esihenkilöni sanoi, ettei hän usko, että sosiaalilautakunta suostuu sijoittamaan heitä kotiini. Ja siihen oli hänen mielestään kaksi syytä: Olin yksinhuoltaja ja olin uskovainen! Illalla kokouksen jälkeen hän soitti. Lautakunta oli päättänyt toisin kuin hän oli olettanut. Olin onnellinen.

Olen kokenut viime aikoina elämääni pohtiessani voimakkaasti sen, että Jumala on johdattanut minut Forssaan ja antanut elämäntehtävän Forssassa ja ympärilleni kaikki ne ihmiset, joiden on kuulunutkin elämääni tulla. Tämä päättyvä vuosi on ollut erityisesti menneisyyden muistelemisen ja arvioimisen vuosi. Olen käynyt läpi papereitani ja lukenut vanhoja kirjeitä ja tuntenut voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Samalla on vahvistunut tunne siitä, että Jumala todella johdattaa meitä. Joskus hän voi johdattaa myös vaikeisiin aikoihin, mutta hän ei hylkää meitä missään tilanteessa.

Kun tulin uskoon Forssassa vuonna 1974 alkoi psalmi 23 elää minulle. Minulta ei ole puuttunut mitään, ei myöskään vaikeita vaiheita, jotka ovat olleet minun parhaakseni. Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun jakeen 28 rinnakkainen käännös Raamatun alaviitteessä on: "Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat".

Uskoon tuloni oli itselleni hämmentävää ja yllättävää. En olisi ikinä uskonut, että minusta tulisi uskovainen. Muistan elävästi sen varhaisen aamun, jolloin Raamatun äärellä huokasin: Miten on mahdollista, että minusta tuli uskovainen. Silloin koin Jumalan vastaavan minulle: "Uusi kirkkoherra on rukoillut Forssaan herätystä ja sinun uskoontulosi on osa vastausta hänen rukouksiinsa." Aika näytti, että herätys tuli. Siitä kirjoitin vuosi sitten.  LISÄÄ>>> Uuden vuoden alkaessa psalmi 23 voi tuoda elämäämme turvallisuudentunnetta, jota näinä aikoina tarvitsemme. Loppuvirtenä on siksi psalmista tehty virsi 375

1.
Kun Herra hoitaa, paimentaa,
ei silloin mitään puutu.
Hän kaitsemasta minua
ei väsy, ei hän suutu.
Hän ruokkii taivaan leivällä
ja elävällä vedellä
virvoittaa sieluani.

2.
Minua tiellä autuuden
hän ohjaa Hengellänsä.
Luo tuoreen, vehmaan laitumen
hän kutsuu äänellänsä.
Hän tuntee kaikki tarpeeni,
hän täyttää köyhän sieluni
armollaan avaralla.

3.
Ja pimeässä laaksossa
jos yksin vaeltaisin
ja tuhansissa vaaroissa
jos tuskaa maistaa saisin,
niin pelkäisi en kuitenkaan,
kun vitsallaan ja sauvallaan
minua Herra johtaa.

4.
Hän sielulleni valmistaa
runsaimman armopöydän.
Hän Hengellänsä vahvistaa,
niin että riemun löydän.
Minua seuraa laupeus
ja Herran hyvyys, rakkaus
päivien loppuun asti.

Virsi on kuunneltavissa laulettuna hieman eri sanoin: KUUNTELE>>> 

.