"AIKUINEN NAINEN MÄ OON"

26.03.2022

Forssassa vietetään tänään seurakunnan naisten aamukahvitoiminnan kolmekymmenvuotisjuhlaa, johon on pyydetty minulta puhe. Puhuessani aamukahvitilaisuuksissa vuosien varrella olen saanut valita aiheen, mutta nyt minulle kerrottiin aihe, joka on tämän tekstini otsikkona. Juhlaan tulee paikallinen tähti laulamaan mainitun laulun. Itse ajattelisin, että minulle sopisi paremmin aiheeksi: "Vanha nainen mä oon". Aloin kuitenkin pohtia laulun sanoja ja pohdinnat muuttuivat blogitekstiksi

Kaisu Liuhalan sanoittamassa laulussa sanotaan mm. "En enää eksy maailman tuuliin. Kun aika vaikeudet tiellemme tuo, onnesta me teemme suojaavan muurin. Paljosta luovun jos saan luonain pitää sun. En vapauttas tahdo riistää. Tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää. Kaiken me jaamme. Toisiamme tukekaamme. Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden. Selkääni käännä mä en. Onnestani taistelen enkä pelkää. Toisista huolehtien kestämme paineet. Meitä eivät kaada laineet. Tuulilta suojaan sinut vien, jos viedä saan."

Laulun sanat ovat hyvät ja jos laulajan lupaukset toteutuisivat, seurauksena olisi hyvin toimiva liitto. Oletan, että parisuhteen alkumetreillä laulun voisi sydämestään laulaa lähes jokainen nainen ja se on kuulemma karaokelistojen kärjessä. Mutta mikä on tilanne ja todellisuus vuosien vieriessä. Tuskin kukaan pystyy kaikkeen siihen, mitä laulussa onnenhuumassa lupaa. Meillä kullakin on omia haavojamme menneisyydestä, jotka estävät meitä toimimassa vuorovaikutussuhteissa laulun aikuisen naisen tavoin. Myös elämä voi tuoda ulkopuolelta kriisejä ja katastrofeja ja sellaisia myrskytuulia, että laineet kaatavat.

Laulua voi laulaa kaikenikäisenä. Naisen elämässä rakkaus voi yllättää ja parisuhde alkaa vaikka kahdeksankymppisenä. Vielä palvelukodin karaokeillassa vanha nainen voi sen avulla ilmaista tunteitaan ja toiveitaan hänelle, jonka kanssa haluaisi kulkea yhdessä tai jonka kanssa matka on jo alkanut.

MATKA AIKUISEKSI NAISEKSI

Se, millainen aikuinen nainen meistä on tullut, on yhteydessä siihen, millaiset geenit olemme saaneet ja millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet. Erik Erikson jakoi ihmisen elämänkaaren kahdeksaan eri vaiheeseen ja kuvailee kunkin vaiheen keskeisiä kehityshaasteita ja niiden saavuttamista.

Lapsuus ja nuoruus jakautuvat viiteen eri vaiheeseen, joissa herkistyvät eri tarpeet. Jos ympäristö vastaa riittävän hyvin tarpeisiin, lapsi saavuttaa kyseisen vaiheen kehitystavoitteen, mikä on pohjana seuraavan kehitysvaiheen onnistumiselle.

Seuraavan taulukon vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on lueteltu keskeisiä tarpeita, joita lapsella on eri ikävaiheissa. Toisessa sarakkeessa on lueteltu vanhempien toimintaa, jolla heidän tulisi vastata lapsen tarpeisiin. Kun vanhemmat ja muu ympäristö vastaavat juuri kunkin ikäkauden keskeisiin tarpeisiin riittävän hyvin, lapsella on mahdollisuus saavuttaa ikäkauden kehityshaaste, joka on taulukossa oikealla olevan tornin solujen yläkulmassa keltaisella pohjalla. Kehityssaavutuksen tulos kulkee myös koko elämämme ajan mukanamme ja vaikuttaa siihen, millaisia aikuisia naisia me olemme. Miten meistä itse kustakin on rakentunut juuri omanlaisemme aikuinen nainen. DNA:n saamme aikaisemmilta polvilta ja siinä on ohjelmoitu osa siitä, millaisia meistä tulee aikuisena. Tarkkaa tietoa siitä, mitkä ominaisuudet ovat perinnöllisiä ja mitkä ovat kasvatuksen ja ympäristötekijöiden aikaansaamia ei vielä ole.


Seuraavassa taulukossa on avattu vasemmanpuoleisessa sarakkeessa enemmän sitä, millaisia asioita kunkin ikävaiheen suotuisaan lopputulokseen kuuluu.

Taulukossa on kuvattu elämän eväitä, jotka on meille annettu eri ikävaiheissa. Voit arvioida omia eväitä miettimällä, mihin kohtaan sijoitat itseäsi kuvaavan rastin piirreulottuvuudella. Ihan vasemmalla tai oikealla oleva rasti kertoo, että kuvaus on kohdallasi täysin oikea. Keskellä oleva kertoo, että kumpikaan kuvaus ei ole toista lähempänä. Eriksonkaan ei tarkoittanut, että positiivinen ääripää olisi paras mahdollinen tulos. Hänen mukaansa optimaalinen tulos olisi kuitenkin lähellä positiivista päätä. Jos perusturvallisuus olisi täydellinen, elämässä voi käydä huonosti, jos luottaa kaikkiin ihmisiin. Samoin me ihmiset tarvitsemme kykyä häpeään ja syyllisyyteen sopivan määrän. Taaperoiässä rakentunut jonkin asteinen häpeätaipumus ohjaa käyttäytymistä myönteisellä tavalla sosiaalisissa tilanteissa samoin syyllisyyden kokeminen sopivassa määrin. Erikson on määritellyt myös voimavaroja, jotka kultakin kehityskaudelta jää evääksi elämään, jos kehitys on ollut suotuisaa. Rosoista elämäntaivalta tässä maailmassa kulkiessamme on hyvä, jos arviomme ulottuvuuksilla on kuitenkin lähempänä positiivista päätä kuin negatiivista vaihtoehtoa. Jos arvioit sijoittuvasi lähemmäksi negatiivista päätä, voit siirtyä aikaisempaan taulukkoon ja miettiä, tulivatko omat tarpeesi tyydytettyä siinä vaiheessa ja jos ei, mitä se on mahtanut vaikuttaa elämässäsi.

AIKUISEN NAISEN ITSETUNTO

Eri ikävaiheissa on saatu erilaisia eväitä ja kaikissa ikävaiheissa on rakentunut itsetunto, joka myös on pääasiassa ympäristön tuote. Koko kehityksemme ajan kysymme muilta olemmeko OK. Meille rakentuu sisäinen mitta, joka kertoo meille itsellemme oman arvomme. Tulkitsemme muiden vastauksia ja rakennamme niistä sen itsetunnon. Lopulta itsetunto on oma rakennelmamme ja voimme sitä myös itse muokata. Joskus tarvitsemme muokkaamiseen avuksi terapiaa tai korjaavia ihmissuhteita.

Aluksi vauvaiässä sanattomaan kysymykseen omasta arvostamme vastaavat katseellaan ja äänensävyllään lähimmät hoivaajat, taaperoiässä ja leikki-iässä vanhemmat ja myöhemmin koulutoverit ja opettajat, nuoruusvaiheessa uudestaan omat vanhemmat ja myös ikätoverit, nuorena aikuisena tärkein vastaus tulee parisuhteen toiselta osapuolelta ja keski-iässä työympäristössä ja lapsiltamme. Vanhana vastaamme siihen itse ja vastaus pitäisi olla "Olen OK".

Kun lähdemme kotoa aikuisena naisena, meillä on eväät kustakin kehitysvaiheesta ja meillä on se tärkeä mittakin, josta olen kirjoittanut runon:

En ole hoidattanut itsetuntoani terapiassa, korjaavia kokemuksia on kyllä ollut. Runossa oli alkuperäisessä muodossa kerrottu, miten minä itse löysin uuden mitan, mutta päätin jättää sen pois, kun julkaisin runon kotisivullani. Halusin tarjota runoa psykologina myös niille, jotka vierastavat uskonasioita. Runo eli hiljaiseloa sivullani kymmenen vuotta, kunnes joku sen sieltä keksi ja se alkoi levitä somessa ja nyt jo usean kirjan sivuilla.


AIKUISUUDEN KEHITYSVAIHEITA

Erikson on jakanut aikuisiän kolmeen eri kehitysvaiheeseen.

Nuori aikuisuus (18 - 24)

Nainen on kehitysvaiheen päätyttyä parhaassa tapauksessa

  • irtautunut vanhemmistaan ja vanhempiensa mielipiteistä
  • pitää parisuhdetta itselleen parhaana tapana elää
  • on ratkaissut uravalintansa
  • on valinnut arvomaailmansa ja yhteiskunnallisen näkemyksensä ja ratkaissut suhteensa uskontoon ja/tai "elämänselitykseen"

Aikuisuus (25 - 60)

Elämän keskiössä on työ ja perhe ja toimiminen seuraavien sukupolvien hyväksi (generatiivisuus)

Vanhuus (60 >)

Vanhuusvaiheessa ihmisen kehiityshaasteena on rakentaa sopu oman elämäntarinansa kanssa ja samalla hän kokee yhä selkeämmin, että eletty elämä väärine valintoineen ja kriiseineen on ollut hänelle itselle se kaikkein sopivin ja ainoa mahdollinen elämä.

KUN EVÄÄT EIVÄT OLLEET RIITTÄVÄN HYVIÄ

Viime viikon blogissani käsittelin onnellisuutta ja elämänkulkua (linkki) Siellä on piirrettynä onnellisuuskäyräni. Se käyrä kertoo myös sen, miten elämä ja ympäristö on vastannut kunkin ikäkauden tarpeisiin. Nuorena aikuisena putosin seitsemän vuoden kuoppaan, mutta korjaava ihmissuhde nosti minut takaisin tavallisentasoiseen elämään iloineen, suruineen ja huolineen.

Nuoruusvaihetta Erikson nimittää toiseksi mahdollisuudeksi. Se on luontaisesti se vaihe, jolloin lapsuuden haavat aukeavat ja ovat hoidettavissa. Hyväksyvä ympäristö korjaa häpeän ja syyllisyyden haavoja ja joskus myös aikaisemmin tapahtuneen koulukiusaamisen jättämiä jälkiä.

Kognitiivisen terapian itsehoitomenetelmien avulla olen käsitellyt toisen kehitysvaiheen jälkeensä jättämää häpeätaipumusta ja kolmannen kehitysvaiheen jälkeensä jättämää syyllistymistaipumusta. Monella aikuisella on neljännestä kehitysvaiheesta jäänyt taakaksi koulukiusaamisen kokemukset. Aikaisemmin niistä ei jaettu mediassa tietoa. Koulukiusaaminen on ollut monelle lapsena ja nuorena vaiettu salaisuus ja suuri häpeän aihe. Onneksi sitä on nykyään avattu ja monet julkisuuden henkilöt kertovat avoimesti koulukiusaamiskokemuksista. Järvenpään kristillisessä koulussa on kuvattu video koulukiusaamisesta ja siinä on fiktion lisäksi haastateltu kahta muualla koulua käynyttä nuorta, jotka kertovat järkyttävistä koulukiusaamiskokemuksistaan. Omia torjuttuja koulukiusaamismuistoja voi aktivoida ja hoitaa myös muiden kokemuksia kuuntelemalla >. https://www.youtube.com/watch?v=Yzy3wzhbVvY Mitä raskaampia muistot ovat, sitä tärkeämpää olisi hoitaa niitä terapiasuhteessa jonkun lämpimän ja hyväksyvän ammattilaisen kanssa.

"AIKUINEN NAINEN MÄ OON"

Laulajaa lupaa ja toivoo hienoja asioita. Kuitenkin me ihmiset kuulumme langenneeseen sukukuntaan. Vaikka toivomme ja lupaamme toiselle rakastuneena monta hyvää ja kaunista, kohtelemme toisiamme usein haavoittaen. Aamukahvitilaisuus päättyy lauluun "Takana taaimman tähden". Se on Petri Kokon sanoittama ja siinä sanotaan: "Siellä takana taaimman tähden kukaan ei tee toisilleen pahaa."

Olisin voinut aikoinaan laulaa Hänelle sydämestäni kappaleen "Aikuinen nainen", kun olin mennyt kihloihin kaksikymppisenä. Mutta laulussa olisin luvannut Hänelle asioita, joita en pystynyt toteuttamaan, vaikeudet olivat liian suuria, oli käännettävä selkää, meidät kaatoi laineet - oikein hyökyaallot! (LISÄÄ>) https://www.anjalaurilankotisivu.com/a17-12/

Mutta kuitenkin tarinallamme on uskoakseni onnellinen loppu ja se on jälleennäkeminen siellä "takana taaimman tähden".  Kun Hänen hautajaisissaan yli 30 vuotta sitten kanttori lauloi Händelin Largoa: "On alhoissa maan vaellus vaikeaa" , koin syvältä, miten vaikeaa se oli hänelle ollut lähes puolet hänen elämästään. Ja hänen taakkansa oli ollut myös minun taakkani. Mutta lohduttavaa oli kuulla: "Nosta silmäsi puoleen Herrasi, kun raskaan taakkasi hän ottavi, hän kantaa sen puolestas ... Hän lastaan vie, kirkkaille vuorille vie."

https://www.youtube.com/watch?v=zvx1HlMPLEc