GEENIEN KERTOMAA
Joulu on vietetty ja koti riisuttu koristeista. Lapsuuskodissa kuusi vietiin pois ja joulukoristelu purettiin aina loppiaisen jälkeisenä päivänä. Siitä minulle jäi uskomus, että niin kuuluu tehdä. Tänä vuonna se onnistui minulta, mutta monina vuosina olen vitkutellut ja antanut itselleni luvan siirtää toimenpidettä Nuutinpäivään saakka, vaikka joulukaman katseleminen ei tuottanutkaan enää iloa, vaan oli muistutus tekemättömästä työstä.
Syy siihen, etten ole monena vuonna saanut aikaiseksi kodin riisumista joulusta silloin, kun itse koen sen oikeaksi, johtuu geeneistäni. Minä olen DNA:ssa perinyt taipumuksen vitkutella. Mistä tiedän sen? Minähän pyrin nykyään tekemään tarvittavat asiat ennemmin tänään kuin huomenna. Tiedän, miten tekemättömät työt stressaavat ja siltä turhalta stressiltä haluan säästää itseäni.
Minä sain tietää synnynnäisestä vitkuttelutaipumuksestani, koska sukututkimusohjelma MyHeritage on analysoinut DNA-näytteestäni 41 mitattua arvoa, jotka liittyvät vitkuttelutaipumukseen. Kun sain tilaamani analyysin, ajattelin, että kyse on virheestä. Sitten ensinärkästyksen jälkeen rupesin pohtimaan asiaa. Ehkä analyysi on sittenkin oikeassa. Vaikka luontaisesti olisin vitkuttelija, elämä on opettanut, että se ei kannata.
Mieleeni muistuivat lapsuuden tiskivuorot kotona. Meillä oli sääntö, että keittiöön oli mentävä heti ruokailun päätyttyä ja tiskivuorossa oleva ei saanut tulla sieltä pois ennen kuin tiskit oli tiskattu. Joskus minulta meni koko ilta vitkutellessa, istuin ja katselin ikkunasta ulos ja haaveilin. Ennen nukkuma-aikaa eli kello kymmentä, tiskit oli kuitenkin tiskattava. Muistin myös tilanteen, jolloin äiti uhkasi viedä minut psykiatrin vastaanotolle, koska vitkuttelin jatkuvasti lukioaikana ennen kokeita. Istuin silloin olohuoneen ikkunalaudalla ja kerroin, että kokeet on huomenna, mutta ei huvita lukea.
Tiskien kanssa vitkuttelu oli tyypillistä minulle siihen asti, kunnes minusta tuli sijaisäiti. Pelkkä biologinen äitiys ei saanut minua muuttumaan, mutta sijaisvanhemmuudessa vaikuttivat vaativammat ympäristötekijät. Uusi rooli vaati ryhdistäytymistä. Vaikka kodissa oli lopulta neljä nuorta, en velvoittanut ketään tiskaamaan, jos olin itse kotosalla. Sanoinkin silloin, että tunnen itseni kolmannen luokan täysihoitolan pitäjäksi. Yksi joulumuisto siltä ajalta: Menin jouluaamuna kirkkoon ja sieltä palattuani totesin, että joulukuusi makaisi pitkin pituuttaan olohuoneen lattialla. Nuoriso oli siis herännyt. En muista, miksi kuusi oli kaatunut, mutta sen muistan, miltä tuntui, kun kukaan ei ollut vaivautunut nostamaan sitä pystyyn. Lattialle oli kuusenjalasta virrannut iso vesilätäkkö. Siihen jäivät jäljet siitä joulusta muistuttamaan. Onneksi kyseessä oli kaupungin vuokra-asunnon alunperinkin huonossa kunnossa ollut lattia ja seuraava vuokralainen sai uuden ja ehomman sen tilalle.
Jouluumme on aina kuulunut tapaninpäivän sukutapaaminen. On mukava nähdä sukua ja suvun nuorisokin osallistuu varsin aktiivisesti kokoontumiseen. Tapaamista keventää äidinpuoleisten savolaisten geenien mukanaan tuoma huumori – oli keskustelunaihe mikä tahansa. Nyt siellä keskusteltiin minun – joka olen suvun vanhin – tulevasta kuolemasta. Joku seuraavasta tai sitä seuraavasta polvesta oli laskenut, että sekä minun vanhempani että isoveljeni olivat kuolleet 83:n vuoden ja seitsemänkuukauden ikäisinä ja minä olisin ensi jouluna juuri sen ikäinen.
Kotiin palattuani tarkistin papereistani, että itse asiassa isän kuolinikä oli ollut 82-vuotta ja seitsemän kuukautta. Mikä ei sinänsä tehnyt ennustetta kohdallani sen paremmaksi.
Päätin kysäistä tekoäly-ystävältäni (Mikrosoftin ilmainen Copilot) vähän tieteellisempää näkökulmaa elinajan odotteeseeni:
AI-yhteenveto. "Naisten elinajanodote Suomessa oli vuonna 2024 ennätykselliset 84,8 vuotta.
Mitä vanhemmaksi nainen elää, sitä korkeammaksi muodostuu hänen keskimääräinen eliniänodotteensa.
Eliniän ennuste 82‑vuotiaalle naiselle voidaan arvioida väestötilastojen perusteella, mutta sitä ei voi soveltaa yksilöön tarkasti, koska terveys, elämäntavat ja sairaudet vaikuttavat paljon.
Yleinen tilastollinen arvio (Suomi)
Tilastollisesti Suomessa:
- 82‑vuotias nainen elää keskimäärin vielä 8–10 vuotta.
- Tämä tarkoittaa, että odotettavissa oleva elinikä olisi noin 90–92 vuoden tienoilla.
Nämä ovat väestötason keskiarvoja, eivät ennusteita yksittäiselle ihmiselle.
Mikä vaikuttaa yksilön elinikään?
- Yleinen terveydentila ja toimintakyky
- Sairaudet ja niiden hoito
- Liikunta, ravinto ja sosiaalinen aktiivisuus
- Tupakointi, alkoholi ja muut riskitekijät
- Perinnölliset tekijät"
Copilotin löytämät tiedot rauhoittivat. Sitten sain lisää tietoa, kun MyHeritagen analyysi perinnöllisistä tekijöistä tuli sähköpostiini 2.1.:
"Elinikäarvio perustuu 7,283,077 geneettisiin variantteihin, joita tarkastelimme. Tarkastelemiemme geenimuunnosten perusteella sinulla on todennäköisemmin suurempi pitkäikäisyys. Elämäntapavalinnoilla, kuten ruokavaliolla, liikunnalla, stressinhallinnalla, sosiaalisilla suhteilla, terveydenhuoltoon pääsyllä ja haitallisten tapojen välttämisellä on kuitenkin merkittäviä vaikutuksia elinikään."
MyHeritagen tietokoneet olivat kaivaneet esiin yli kymmenen vuotta vanhan sylkinäytteeni tulokset ja käytti aikaa useamman tunnin laskeakseen ominaisuuksiani ja niiden riippuvuutta geeneistäni. Tutkittavia ominaisuuksia oli 40, joista 12 oli persoonallisuudenpiirteitä, seitsemän tiedonkäsittelyyn liittyvää ominaisuutta ja yhdeksän elämäntapoihin liittyvää. Ravinnon alueeseen liittyi viisi ominaisuutta, jotka olivat lähinnä makujen kokemista. Esimerkiksi sain tietää, että todennäköisesti en inhoa korianteria. Tuloksissa kerrottiin mahdollisen inhon syy: "Suhteellisen yleinen herkkyys, joka vaikuttaa makuun ja saa korianterin maistumaan saippuaiselta tietyille henkilöille.
TUTKIMUSTA 60-LUVULLA
Kuva: Tekoäly
Kun opiskelin psykologiaa 60-luvulla, oli kolme menetelmää, joilla saatettiin tutkia perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutusta persoonallisuuteen: identtisten ja epäidenttisen kaksosten tutkiminen, adoptiolasten tutkiminen ja pitkittäistutkimukset, jossa etsittiin piirteitä, jotka pysyivät samoina. En tosin ollut edes kuullut USA:ssa kolmen psykologin (Thomas, Chess ja Birch) suorittamasta uraa uurtavasta pitkittäistutkimuksesta. USA:ssa olivat ensimmäiset tulokset ilmestyneet kirjana jo vuonna 1965 ja Suomessa 1968. Sain kirjan käsiini 70-luvun alussa. Siinä julkaisuista tutkimustuloksista riemastuin ja aloin levittää tietoa päivähoidon henkilöstölle pitämissä koulutuksissa ja myös lastenneuvolan kautta vanhemmille. Suomessa psykologipiireissä alettiin temperamenttipiirteistä puhua enemmän vasta 2000-luvulla. Teoriaa on tehnyt tunnetuksi lähinnä professori Liisa Keltikangas-Järvinen
Thomas, Chess ja Birch keskittyivät tutkimuksessaan etsimään synnynnäisiä käyttäytymistaipumuksia, jotka pysyivät samoina, vaikka lapsi aikuistui. Tutkimusjoukon muodosti 141 New Yorkilaista lasta, joiden käyttäytymistä seurattiin synnytyslaitokselta aikuisuuteen asti. Tulokseksi saatiin yhdeksän eri piirrettä, jotka olivat pysyviä:
1. liikunnallisen, fyysisen aktiivisuuden nopeuden aste
2. fyysisten toimintojen luontainen säännöllisyys tai epäsäännöllisyys
3. suhtautuminen uusiin tilanteisiin sosiaalisuus, jonka toinen ääripää merkitsee harkitsevuuden ja jännittyneisyyden korkeata määrä uusissa tilanteissa ja toinen niiden puuttumista
4. mukautuminen uusiin tapoihin, resilienssi
5. tunneilmaisujen voimakkuus
6. taipumus kielteisiin tai myönteisiin mielialoihin
7. keskittymiskyky, tapa keskittyä asioihin
8. sisukkuuden ja periksiantamattomuuden määrä
9. aistimusten ärsytyskynnys, erittäin matalan ärsytyskynnyksen omaavia nimitetään nykyään erityisherkiksi
VIISI SUURTA
Antiikin aikana ihmiset jaettiin neljään eri persoonallisuustyyppiin: sangviininen, koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen. Tyypittelyä on yritetty sen jälkeenkin huonolla menestyksellä. Nykypsykologia on ihmisten persoonallisuuksien erilaisuuden kuvaamiseksi löytänyt viisi keskeistä piirrettä, jotka nimettiin piirreulottuvuuden toisen ääripään mukaan. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä sijoittuu piirreulottuvuudella keskialueelle. Tunnetuin piirreulottuvuus viidestä suuresta on ekstroversio – introversio. puhtaasti introverttejä tai ekstroverttejä ihmisiä on vähän. LISÄÄ>>>
Viisi piirrettä on löydetty tilastomatemaattisen faktorianalyysin pohjalta. Ne esiintyvät eri kulttuureissa suunnilleen samanlaisina. Niiden yhteys geeneihin oli aluksi epäselvä, niitä pidettiin joko synnynnäisinä tai varhain kehittyneinä, mutta joka tapauksessa erittäin pysyvinä. Malli vakiintui 1980-luvulla yleisesti käytetyksi malliksi, kun piirteiden mittaamiseksi julkaistiin testi. Suomessa teoriaa käytettiin aluksi Jyväskylän yliopistossa ja siellä oli käännetty testi suomeksi. Kyseessä ei ole viisi persoonallisuustyyppiä, koska piirteet voivat yhdistyä lukemattomilla eri tavoilla. Halusin käyttää testiä väitöskirjatutkimuksessani ja ajoin yhtenä räntäsateisena päivänä tapaamaan professori Lea Pulkkista Jyväskylään. Sain häneltä luvan käyttää heidän suomentamaansa testiä ja olin siihen tyytyväinen.
Mielenkiintoista oli se, miten minunkin 20-vuotiaiden tyttöjen aineistossa, viisi piirrettä -jaottelu näytti olevan totta. Testin lisäksi pyysin tyttöjä kuvaamaan vapaasti, millaisia he ovat. Ja tuloksen oli, että valtaosa piirteistä oli sellaisia, jotka sisältyivät viiteen suureen. Piirteet ovat:
- EKSTROVERSIO ( – INTROVERSIO)
- TUNNOLLISUUS, JÄRJESTELMÄLLISYYS ( – HUOLIMATTOMUUS)
- SOPUISUUS ( – YHTEISTYÖKYVYTTÖMYYS)
- ÄLYLLISYYS, LUOVUUS ( – PINNALLISUUS)
- EPÄVAKAA TUNNE-ELÄMÄ, NEUROOTTISUUS ( – VAKAA TUNNE-ELÄMÄ)
Saamani DNA-analyysi kertoi saman, mihin itsekin olen päätynyt. Eli minussa on molempia piirteitä, mutta enemmän kuitenkin olen introvertti.
2000-LUKU JA MULLISTAVA GEENITUTKIMUS
Alussa on kuva siitä, kun pidän Pieksämäellä Collanien sukutapaamisessa tartuntasuojuksessani korona-aikana 2021 luentoa Geenitutkimuksesta. Ihmiskunta jakautuu eri Haploryhmiin, joiden yhteyttä yksilön piirteisiin ei ole löydetty, vaikka sitäkin on etsitty. Ryhmä kertoo ihmisryhmien asuinpaikkojen historiasta. Minun haploryhmääni on löydetty Mikkelin Tuukkalan muinaishaudoista, mikä kertoo siitä, että joku esiäitini eleli Savossa jo 1200-luvulla – heidän esiäitinsä olivat sinne tulleet lännestä. Kuvassa on takanani puukaavio (ns. Dunkelin puu) yleisimmästä suomalaisten miesten haploryhmästä (N-M231). Puu rakennetaan Y-kromosomissa eli isälinjassa tapahtuneiden mutaatioketjujen tunnistamisen avulla ja se kertoo mm., että Suomeen ovat tuohon haploryhmään kuuluvat miehet tulleet Kaakkois-Aasian kautta.
Kun DNA-testit yleistyivät, saatiin paljon dataa, joka on mahdollistanut tarkemmat tulokset siitä, miten jokin piirre on yhteydessä DNA:han ja miten paljon ympäristö on vaikuttanut sen syntyyn. Ihmisen ominaisuuksien ja DNA:n yhteyttä tutkitaan yhdistämällä laajoja DNA-aineistoja ja periytyvyystutkimuksia, huomioidaan ympäristötekijät ja tuloksia analysoidaan tilastollisten menetelmien avulla.
AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET JA NYKYTUTKIMUS
Pyysin tekoälyä vertaamaan yhdeksän temperamenttipiirteen mallia DNA:lla saatuihin tuloksiin ja vastaus tuli kahdessa sekunnissa. Lisäsin taulukkoon piirteen nimen yhteyteen aiemmin käyttämäni määrittelyn. Taulukosta ilmenee, että kaikissa yhdeksässä piirteessä löydettiin yhteys geeneihin. Vähäisin se oli sopeutuvuudessa ja sisukkuudessa.
Kysyin tekoälyltä myös viiden suuren yhteyttä geeneihin. Pitkä vastaus tuli taas kahdessa sekunnissa. Se sisälsi seuraavan taulukon. Lisäsin siihen taas omat määrittelyni, joissa on myös piirteen vastakohta:
Päätin antaa tekoälylle hieman vaikeamman tehtävän ja kysyin miten kolme valitsemaani piirrettä ovat yhteydessä geeneihin. Valitsin piirteiksi sellaiset, jotka Eriksonin kehitysteorian mukaan ovat nimenomaan kotiympäristön vaikuttamia (taulukko alla). Tekoälyltä meni peräti viisi sekuntia asian selvittämiseen.
ikä lapsen tarve vanhemman tehtävä kehitystulos
Taulukossa on vasemmassa sarakkeessa se, mitkä ovat lapsen tarpeet siinä vaiheessa, seuraavassa sarakkeessa on vanhempien toivottu vastaaminen tarpeisiin ja oikeassa sarakkeessa on hyvän ympäristön vaikutus lapsen tunne-elämään. Olen merkinnyt normaali syyllisyys, enkä ei syyllisyydentunteita. Eriksonin mukaan syyllisyysulottuvuuden toinen pää, jossa lapsi ei koe lainkaan syyllisyyttä on epätoivottava. Ihanne on lähellä sitä päätä, mutta normaalin rajoissa. LISÄÄ EERIKSONIN TEORIASTA>>>
Tekoäly:
"1. Taipumus turvattomuuteen ja geenit
Turvattomuus liittyy usein temperamenttiin, erityisesti piirteisiin kuten:
- korkea neuroottisuus
- taipumus ahdistuneisuuteen
- herkkyys stressille
Tutkimusten mukaan:
- Temperamenttipiirteiden periytyvyys on yleensä 30–50 %.
- Geenit vaikuttavat esimerkiksi stressijärjestelmän (HPA-akseli) toimintaan ja serotoniinin sekä dopamiinin säätelyyn.
- Tietyt geneettiset variantit voivat tehdä ihmisestä herkemmän reagoimaan uhkiin tai epävarmuuteen.
Mutta: ympäristö – erityisesti lapsuuden hoiva, turvattomat kiintymyssuhteet ja stressikokemukset – vaikuttaa yhtä paljon tai enemmän.
2. Taipumus kokea usein häpeää ja geenit
Häpeä on tunne, joka liittyy siihen, miten ihminen arvioi itseään suhteessa muihin. Se ei ole "synnynnäinen tunne" samalla tavalla kuin pelko, mutta geneettiset tekijät vaikuttavat häpeäherkkyyden taustalla oleviin mekanismeihin:
- Häpeäherkkyys liittyy usein sosiaaliseen herkkyyteen ja uhka-arvioihin, jotka ovat osittain periytyviä.
- Geenit voivat vaikuttaa siihen, kuinka herkästi ihminen tulkitsee muiden reaktiot kielteisiksi.
- Myös temperamentti (esim. varautuneisuus, ujous, korkea neuroottisuus) lisää taipumusta häpeään, ja nämä temperamenttipiirteet ovat osittain geneettisiä.
Häpeä kuitenkin kehittyy erityisesti sosiaalisessa ympäristössä: kasvatuksessa, kulttuurissa ja vuorovaikutuksessa.
3. Taipumus kokea usein syyllisyyttä ja geenit
Syyllisyys on hieman eri asia kuin häpeä: se liittyy tekoihin, ei omaan minuuteen. Syyllisyyden kokemisessa geneettinen vaikutus on yleensä heikompi kuin häpeässä, mutta sitäkin on.
Geneettiset vaikutukset näkyvät esimerkiksi:
- empatiakyvyssä (osittain periytyvä)
- tunnollisuudessa (periytyvyys noin 40 %)
- stressiherkkyydessä
Ihmiset, joilla on geneettisesti taipumusta korkeaan tunnollisuuteen ja empatiaan, voivat olla alttiimpia kokemaan syyllisyyttä.
Mutta syyllisyys on voimakkaasti opittua: se muotoutuu kasvatuksen, normien ja varhaisten ihmissuhteiden kautta.
Kaikissa kolmessa piirteessä geenit vaikuttavat epäsuorasti temperamentin ja hermoston säätelyn kautta, mutta ympäristö muokkaa lopputulosta voimakkaasti."
Pyysin yllä olevan taulukon lähteitä ja sain kuusi englanninkielistä lähdettä. Sitten pyysin suomenkielisiä lähteitä. Jos joku on kiinnostunut asiasta, ne olivat: Keltikangas-Järvinen, L. (2004). Temperamentti ja kehitys. WSOY Keltikangas-Järvinen, L. (2006). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY. Keltikangas-Järvinen, L. (2015). Hyvä itsetunto. WSOY Keltikangas-Järvinen, L. (2018). Sosiaalinen älykkyys. Otava Pulkkinen, L. (2017). Sosioemotionaalinen kehitys ja hyvinvointi. Gaudeamus. Hietanen, J. K., & Nummenmaa, L. (2011). Tunteiden neuropsykologia. Teoksessa K. Revonsuo & M. Vartiainen (toim.), Mielen tiede (s. 203–226). Gaudeamus. Niemelä, P. (2019). Persoonallisuus ja sen kehitys. Duodecim-
Täytyy todeta, että noiden taulukon lähdekirjojen tutkiminen ja tietojen kerääminen olisi vienyt aikaa vähintään viikon. Kiitos tekoälylle säästyneestä ajasta.
RAAMATUN NÄKÖKULMA
Pyysin tekoälyä kertomaan, mikä on Raamatun mukaan perinnöllisyyden ja ympäristön osuus ihmisen käyttäytymisessä. Sen tutkimiseen eivät todellakaan omat resurssini olisi riittäneet. Tekoäly kysyi, minkä tulkintatradition mukaan haluaisin vastauksen. Ehdotin luterilaista tulkintaa. Tekoäly kysyi, halusinko esseen, ja ehdotti myös muita tyylejä. Toivoin esseetä ja sain kaksi sivuisen, josta toivoin lyhennelmää:
"Perinnöllisyys ja ympäristö luterilaisessa tulkinnassa
Luterilainen teologia tarjoaa tasapainoisen näkemyksen siitä, miten perinnöllisyys ja ympäristö vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Vaikka Raamattu ei käsittele aihetta modernin tieteen käsitteillä, sen opetuksista voidaan johtaa kokonaiskuva, jossa peritty syntiturmelus, kasvatus ja Jumalan armo muodostavat ihmisen elämän perusrakenteet.
Perinnöllisyys: perisynnin vaikutus
Luterilaisuudessa perinnöllisyyden keskeinen ulottuvuus on perisynti. Ihminen syntyy taipumuksineen, jotka suuntaavat häntä pois Jumalasta. Psalmissa todetaan: 'Minä olen synnissä syntynyt' (Ps. 51:7), ja Paavali kirjoittaa: 'Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan' (Room. 5:12). Nämä kohdat kuvaavat perittyä hengellistä tilaa, joka vaikuttaa ihmisen tahtoon ja käyttäytymiseen. Perisynti selittää ihmisen sisäisen vinoutumisen, mutta ei poista hänen moraalista vastuuta.
Ympäristö: kasvatuksen ja yhteisön muokkaava voima
Luterilainen perinne korostaa, että ympäristö vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten perityt taipumukset ilmenevät. Sananlaskut opettavat: 'Ohjaa lapsi oikealle tielle' (Sananl. 22:6), ja Paavali muistuttaa: 'Huono seura turmelee hyvät tavat' (1. Kor. 15:33). Kasvatus, esimerkit ja yhteisö muokkaavat ihmisen luonnetta ja toimintaa. Siksi luterilaisuudessa painotetaan kristillistä opetusta ja perheen vastuuta.
Ihmisen vastuu ja Jumalan armo
Vaikka perimä ja ympäristö vaikuttavat ihmiseen, Raamattu korostaa yksilön vastuuta: 'Poika ei kanna isän syyllisyyttä' Hes. 18:20). Luterilaisuudessa tämä tarkoittaa, että ihminen ei voi vedota taustaansa vapautuakseen vastuusta. Samalla teologian ydin on Jumalan armo: 'Armosta te olette pelastetut' (Ef. 2:8). Ihmisen syvin muutos ei synny kasvatuksesta tai perimästä, vaan Jumalan työstä hänen sydämessään.
Yhteenveto
Luterilainen tulkinta näkee ihmisen kokonaisuutena, jossa perinnöllisyys ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa. Perisynti selittää ihmisen sisäisen taipumuksen pahaan, ympäristö muokkaa hänen käyttäytymistään, ja Jumalan armo antaa mahdollisuuden todelliseen muutokseen. Näin luterilaisuus yhdistää realistisen ihmiskuvan ja toivon mahdollisuudesta uuteen alkuun."
IHMISEN PERSOONALLISUUS JA ELINPÄIVÄT
Psalmissa 139 kerrotaan vanhan käännöksen mukaan (jakeet 13, 14): "Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää."
Mitä enemmän olen perehtynyt ihmisen persoonallisuuden rakenteisiin ja DNA:han, sitä ihmeellisemmältä ja monimutkaisemmalta ja selvittämättömältä "tapaus ihminen" vaikuttaa. Psykologia on edelleen lapsen kengissä selvittäessään käyttäytymisen taustoja. Eteenpäin kuitenkin mennään.
Ihmisen elinajan pituudesta voidaan esittää erilaisia keskiarvoihin perustuvia lukuja, mutta yksityisen ihmisen elinpäivät ovat yksin Jumalan tiedossa. Inhimillisesti ajatellen isälläni oli pitkäikäisyyden geenejä, mutta hän kuoli kaatumisen seurauksena oltuaan kuukauden tajuttomuuden ja valveen rajoilla. Hän kuoli jouluyönä. Yhdistän hänen kuolemaansa aina laulun: "Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaik' on työ," Kun sain kuolinviestin yöllä kahdelta, pyhä rauha täytti mieleni. Lähdin aamulla Helsinkiin ja menin äidin kanssa ruumishuoneelle. Isällä oli kasvoillaan ihmeellinen kirkastunut ilme.
Psalmissa 139 sanotaan myös: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Isälle luotujen päivien määrä tuli täyteen silloin jouluyönä. Minunkin päivieni määrä on Jumalan tiedossa ja se tuntuu turvalliselta.
Mielessäni on soinut virsi 547, joka sopii hyvin laulettavaksi uutta vuotta aloiteltaessa. Opin virren aikoinaan rippikoululeirillä. Tuntuu hyvältä ajatella, että tulevaisuudessa, joskus taivaassa "moni arvoitus ratkeaa"
1.
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.
2.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.
3.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!