SEITSEMÄS SERKKUNI VENÄJÄLLÄ JA MIELIPITEITÄ DIKTAATTOREISTA

21.05.2022

Tänään on järjestämäni sukutapaaminen Forssassa. Olen sen valmisteluissa alkanut taas penkoa isäni sukujuuria ja löytyi seitsemäs serkkuni Venäjältä. Hänen isoäitinsä Alma oli suomalainen. 

Olen Helsingissä kasvanut pieksämäkeläisen äitini ja satakuntalasi-varsinaissuomalaisen, mutta itseään hämäläisenä pitävän isäni kasvattamana. Heimoerot tulivat ruokapöydässämme selviksi muutenkin kuin vihta-vasta tai neuloa - ommella keskusteluissa. Olen alkanut miletyä ajatukseen  satakuntalaisista sukujuuristani, joista kerroin blogissani  https://www.anjalaurilankotisivu.com/l/tarinaa-isovanhemmistani-forssassa-ja-kaukaisemmista-sukulaisista-kauempanalaisi/ 

Olen todennut, että minulle on hyötyä Savo-Satakunta geeniperinnöstä. Teen sukututkimusta savolaisella uteliaisuudella ja savolaisella sitkeydellä.

Huomasin pari päivää sitten, että Geni-ohjelmaan joku oli lisännyt esiäidin nimeltä Kaisa, jonka isä oli ruotsalainen rakuuna. Hänet oli siirretty monen muun ruotsalaisen rakuunan kanssa 1721 Suomeen, kun ruotuväkiarmeijaa koottiin.

Rakuuna avioitui seuraavana vuonna suomalaisen Marian kanssa. He saivat kuusi lasta, joista yksi oli esiäitini Kaisa. Kaisa lähti kotoaan nuorena. Ainakin hän sai aviottoman lapsen 19-vuotiaana asuessaan poissa kotoa. Luultavasti hän oli piikana. Tyttären isä oli Matti Mikonpoika. Sen aikainen kirkkolaki sanoi: "Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."

"Kirkon tilit" nimiseen kirjaan on koottu kaikkien kirkon rangaistuksen saaneiden nimet. Niinpä sieltä löytyy Kaisan ja Matin nimet ja sakkosumma joka on hieman korkeampi kuin, lakia säädettäessä.

Koska sukututkijana olen viime viikkoina perehtynyt entiseen kuninkaaseemme Juhana kolmanteen, ilahduin kun löysin FB:stä seuraavan postauksen. Juhana ei kuulu meidän sukuun, mutta esi-isäni Knut Hordeelin veli Lars Hordeel avioitui Juhanan entisen avovaimon Kaarina Hannuntyttären kanssa ja Lars Hordeelista tuli Juhanan lasten isäpuoli. Siitä hyvästä Juhana myös aateloi hänet. Näin kuninkaamme uskalsi sanailla naapurivaltion diktaattorille.

(Teksti lainattu Jukka Lauri Pasaselta ryhmästä Kristityt historian harrastajat.)

Iivana Julma "Kirjoitit viime kirjeessäsi, että haluat pitää rauhan kanssamme. Jos olisit järkevä, ymmärtäisit että maasta on pitkä matka taivaaseen".

Juhana Kustaanpoika Vaasa vastasi tsaarin diplomaattisiin sanakäänteisiin 18.4.1573 päivätyssä kirjeessään seuraavasti. "Mitä järjetöntä ja moukkamaista ylimielisyyttä, valheita ja vähättelyä kohdistatkaan meihin. Varmaan on isäsi ollut joku munkki tai maamoukka, koska kirjoitat niin taitamattomasti, aivan kuin olisit kasvanut talonpoikien ja irtolaisten parissa, jotka eivät ymmärrä kunniasta yhtään mitään."

Edelleen Juhana jatkoi: "kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaat ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu, paitsi tietenkin Sinä, jolla on vain sian järki."

Lopuksi Juhana tyhjensi sanallisen pajatsonsa lausuen: "Tulkoon sinusta itsestäsi stratnikki ja kunniaton orja ja epäkristillinen päävalehtelija ja tyranni, joka jo todella oletkin, koska et pidä arvossa lupausta, kunniaa, sinettiä, kirjettä etkä totuutta, mikä on hyvinkin todistettu".

RUKOUKSEN MAHDOLLISUUS

Ukrainan sodan alettua puhutaan paljon rukouksesta ja myös rukoillaan. Alkuun rukoustani sävytti viha ja pelko. Vähitellen se on muuttunut. Pelko karsiutui ensin pois ja sitten viha. Jeesus käskee siunaamaan vihollisiamme. Se on todella vaikea tehtävä. Eräs ystäväni käyttää vihamiehensä siunaamiseen Herran siunausta. Hän vaihtaa vihamiehen nimen sanan "teitä" tilalle. Ja pian hänen oma vihansa laantuu. Jos haluamme siunata Putinia, emme toivo hänen elämäänsä sitä, mitä hän itse haluaa, vaan sitä, mitä Jumala näkee parhaaksi. Siten rukoillessamme luotamme Jumalan voimaan ja Jumalaan turvanamme. Siinä vaiheessa, kun Jumala kirkastaa kasvonsa Putinille, myös hänen raakalaismaiset tekonsa lakkaavat.

En tiedä serkkuni Venäjällä, mitä ajattelet sodasta ja mitä ajattelet Putinista ja rukoiletko hänen puolestaan.

Tämän hetken ihminen ei voi tajuta, miten suuri skandaali oli aikoinaan aviottoman lapsen saaminen ja miten yleistä oli raskaana olleiden nuorten naisten itsemurhat vielä 1950-luvulla. Onneksi Kaisa piti lapsen, sillä olen hänen jälkeläisensä. Kaisa meni muutaman vuoden kuluttua naimisiin toisen sotamiehen kanssa. He saivat yhdeksän yhteistä lasta. Ellei Kaisa olisi tehnyt rikkomusta, ei minua olisi.

Sukututkija löytää aina uusia kysymyksiä ja alkaa etsiä vatauksia. Kun tutkin Kaisan tietoja, huomiota kiinnitti se, että ne oli laittanut Geni-ohjelmaan venäläinen mies. Geni kertoi nopeasti, että hän on seitsemäs serkkuni. Taas uteliaisuuteni heräsi. Mikä on hänen taustallaan oleva tarina? Hänen isoäitinsä oli suomalainen ulvilalainen Alma, joka oli avioitunut venäläisen miehen kanssa. Nopeasti sain selville, että hän oli lähtenyt nuorena Ulvilasta Helsinkiin.

Koska nykyään on trendinä yhdistää faktaa ja fiktiota, otan oikeudekseni kertoa biofiktio-tarinan Almasta, koska hänestä on saatavissa niin vähän faktoja. Kerron silti ns. tavallisen tarinan. Sen, mikä tuntuu todennäköisimmältä.

Alma lähti kotiapulaiseksi Helsinkiin, jossa oli paljon venäläisiä sotilaita. Siellä hän tapasi tulevan miehensä. Kun Suomi itsenäistyi ja venäläiset sotilaat joutuivat palaamaan Neuvostoliittoon, Alma päätti lähteä mukaan. He asettuivat asumaan Leningradiin ja saivat kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Sitten puhkesi toinen maailmansota. Alman mies ei joutunut rintamalle, mutta vanhin poika luultavasti joutui. Molemmat tyttäret olivat luultavasti muuttaneet pois Leningradista ja kotona oli vain 16-vuotias kuopus.

Seuraava on taas faktaa: Serkun isoäidin Alman kuolinajaksi on ilmoitettu toukokuu 1942, myös hänen miehensä oli kuollut keväällä 42, samoin heidän nuorin poikansa. On helppoa päätellä, että he kuolivat nälkään, koska Leningrad oli saksalaisten ja suomalaisten joukkojen piirittämä. Wikipedia kertoo: " Leningradin maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin. Piiritys alkoi 8. syyskuuta 1941. Saksalaisten saartorengas murtui 18. tammikuuta 1943. Talvella 1941-1942 kaupungissa ei ollut juoksevaa vettä, lämmitystä eikä julkista liikennettä, ja sähköä sai vain ajoittain. Pienimmillään henkilöä kohti määrätty ruoka-annos oli 125 grammaa leipää päivässä. Satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungista Elämän tietä pitkin. Kaupungin kaksi miljoonaa asukasta pysyi hädin tuskin hengissä ensimmäisen saarrostustalven yli. Seuraavana vuonna elintarviketilannetta helpotti kaupungissa viljelty ruoka."

Olin lukenut aikoinaan järkyttyneenä Paavo Rintalan kirjoittaman kirjan Leningradin piirityksestä. Kirja ilmestyi vuonna 1968 ja hänestä on jäljellä vielä YLE Areenassa haastattelu kirjan tiimoilta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/paavo-rintala-ja-leningradin-kohtalonsinfonia

Vaikka sota päättyi, molemmin puolin traumat jatkuivat. Me sodan aikana kasvaneet olemme saaneet sen perintönä pelontunteita, jotka voivat aktivoitua erilaisten uhkakuvien johdosta. Meillä on omat tarinamme sodan aiheuttamista kärsimyksistä ja traumoista. Miten hirveitä kärsimyskertomuksia onkaan kerrottu Venäjällä. Varmaan serkkuni on kuullut vaikka kuinka monta kertaa tarinaa siitä, miten isovanhemmat riutuivat nälkään. Ja miltä tuntui nuorelle serkulleni tieto siitä, että hänen setänsä oli kuollut 16-vuotiaana nälkään.

En ole juuri tullut ajatelleeksi, että myös Venäjän puolella kerrotaan kärsimyksistä, myös siellä kannetaan traumoja. Olen paljon ajatellut viime aikoina Putinia. Serkkuni perheen ajatteleminen sai minut perehtymään Putinin perheeseen. Iltasanomista löytyi Putinin kertomaa tarinaa oman perheen kohtalosta:

"Vanhempani kertoivat minulle, että lapsia vietiin perheiltään vuonna 1941. Äidiltäni vietiin lapsi, tarkoituksena pelastaa hänet. He kertoivat, että hän kuoli, mutta eivät koskaan kertoneet, mihin hänet on haudattu."

Veli kuoli sitten sinä samana nälän vuonna 1942 ja lopulta kymmenisen vuotta sitten löytyi myös se joukkohauta, johon hänet oli haudattu.

Putinin on kerrottu olevan lapsena hankala ja huono oppilas koulussa, vaikka olikin älykäs. Putinin lapsuudentraumoista voi löytää selityksiä hänen käyttäytymiseensä. Luultavasti häntä oli myös hemmoteltu, mutta usein kuolleen sisaruksen varjossa kasvava voi tuntea jäävänsä toiseksi vanhempien sydämessä. Ei ole yllättävää, että hän on osoittanut ihailua diktaattori Stalinia kohtaan, joka puolestaan ihaili Iivana Julmaa. Heille kaikille kolmelle on yhteistä lapsuuden traumat, vallanhalu ja vainoharhaisuus. Diktaattorina ei ole helppo olla!

SANAN SÄILÄ

Myös sanoin voi taistella sodan aikana. Isä suorastaan pilkkasi Stalinia, koska uskoi vuonna 1941 Venäjän häviävän sodan. Isäni toimi sodassa propagandatehtävissä. Myös hän on aina harrastanut "blogin" kirjoittamista. Seuraava hänen bloginsa (kolumninsa / pakinansa) on julkaistu "Vapaa Karjala" -lehdessä, jonka päätoimittaja hän oli.


Koska sukututkijana olen viime viikkoina perehtynyt entiseen kuninkaaseemme Juhana kolmanteen, ilahduin kun löysin FB:stä seuraavan postauksen. Juhana ei kuulu meidän sukuun, mutta esi-isäni Knut Hordeelin veli Lars Hordeel avioitui Juhanan entisen avovaimon Kaarina Hannuntyttären kanssa ja Lars Hordeelista tuli Juhanan lasten isäpuoli. Siitä hyvästä Juhana myös aateloi hänet. Näin kuninkaamme uskalsi sanailla naapurivaltion diktaattorille.

(Teksti lainattu Jukka Lauri Pasaselta ryhmästä Kristityt historian harrastajat.)

Iivana Julma "Kirjoitit viime kirjeessäsi, että haluat pitää rauhan kanssamme. Jos olisit järkevä, ymmärtäisit että maasta on pitkä matka taivaaseen".

Juhana Kustaanpoika Vaasa vastasi tsaarin diplomaattisiin sanakäänteisiin 18.4.1573 päivätyssä kirjeessään seuraavasti. "Mitä järjetöntä ja moukkamaista ylimielisyyttä, valheita ja vähättelyä kohdistatkaan meihin. Varmaan on isäsi ollut joku munkki tai maamoukka, koska kirjoitat niin taitamattomasti, aivan kuin olisit kasvanut talonpoikien ja irtolaisten parissa, jotka eivät ymmärrä kunniasta yhtään mitään."

Edelleen Juhana jatkoi: "kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaat ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu, paitsi tietenkin Sinä, jolla on vain sian järki."

Lopuksi Juhana tyhjensi sanallisen pajatsonsa lausuen: "Tulkoon sinusta itsestäsi stratnikki ja kunniaton orja ja epäkristillinen päävalehtelija ja tyranni, joka jo todella oletkin, koska et pidä arvossa lupausta, kunniaa, sinettiä, kirjettä etkä totuutta, mikä on hyvinkin todistettu".

RUKOUKSEN MAHDOLLISUUS

Ukrainan sodan alettua on puhuttu paljon rukouksesta ja myös on rukoiltu paljon. Alkuun rukoustani sävytti viha ja pelko. Vähitellen se on muuttunut. Pelko karsiutui ensin pois ja sitten viha. 

Jeesus käskee siunaamaan vihollisiamme. Se on todella vaikea tehtävä. Eräs ystäväni käyttää vihamiehensä siunaamiseen "Herran siunausta". Hän vaihtaa vihamiehen nimen sanan "teitä" tilalle. Ja pian hänen oma vihansa laantuu. Jos haluamme siunata Putinia, emme toivo hänen elämäänsä sitä, mitä hän itse haluaa, vaan sitä, mitä Jumala näkee parhaaksi antaa. Siten rukoillessamme luotamme Jumalan voimaan ja Jumalaan turvanamme. Siinä vaiheessa, kun Jumala kirkastaa kasvonsa Putinille, myös hänen raakalaismaiset tekonsa lakkaavat.

En tiedä serkkuni Venäjällä, mitä ajattelet sodasta ja mitä ajattelet Putinista ja rukoiletko hänen puolestaan. Et koskaan nähnyt suomalaista babuskaasi ja sait isoisäsi nimen hänen muistokseen. Niin paljon on vihaa ollut molemmin puolin rajaamme ja vihasta ei koskaan seuraa mitään hyvää. Koska me ihmiset opimme?