SENIORIMATKAILUA OSLOSSA
Psykologiyhdistyksen eläkeläisjäsenillä on tapana tehdä kerran vuodessa seuramatka. Tänä vuonna se suuntautui Osloon. Neljän päivän aikana meillä oli varattu tutustuminen Norjan psykologiliiton toimintaan, kaupunkikierros ja viimeisen illan yhteinen illallinen. Muuten kuljimme itsenäisesti.
Valmistelu
edellytti joltisia IT-taitoja, mutta oli kätevää printtailla kotikoneelta
pääsylippuja tapahtumiin ja tutkia illallismenua. Lentokentälle mennessä
aloin tarkastella paperipinoani junassa ja edellisenä iltana tekemääni
lähtöselvitystä. Minua hämmästytti, ettei siinä ollut paikkanumeroa. Katselin
paperia tarkemmin ja siinä olikin ilmoitus liitteestä. En ollut huomannut sitä
kotona. Onneksi puhelin on pieni tietokone. Pääsin sähköpostiini ja sain
avattua liitteen puhelimen näyttöön, ja siinä oli paikkanumero ja QR-koodi. Ensimmäinen
ongelma oli tullut ratkaistuksi. Matkallahan niitä aina tulee eteen ja
varsinkin seniori-ihmiselle. Kokoonnuimme lentoaseman uusitussa aulassa. Muutama
tuttu oli mukana. Meillä oli runsaasti aikaa odotella koneen lähtöä ja siinä
vaiheessa sain uuden tutun. Kulutimme aikaa ja tutustuimme Leenan kanssa
kahvilan pöydän ääressä ja sitten koko matkan ajan kuljimme paljon yhdessä.
Matkustan aina pelkän käsimatkatavaran kanssa reppu selässä. Matkavaatteet ratkaisee käytännöllisyys. Mukaan tuli oopperailtaa varten kaksi mekkoa, jotka eivät olleet rypistyväisiä. Toinen oli maksanut Tokmannin alessa 5 euroa ja toinen lähetyskirpputorilla 4 euroa. Oli varaa valita, mutta oopperassa huomasin, että Acisin urheiluhousut olisivat hyvin käyneet sinnekin. Oopperan liput sai ostaa jo Suomessa etukäteen. Valitsin ensimmäisen parven. Siinä oli eturivissä vapaana kaksi paikkaa vierekkäin. Yritin ostaa toista paikka, jonka numero oli 42, mutta sain ilmoituksen, että sitä ei myydä yksinäiselle, koska sitten jää yksi yksinäinen paikka jäljelle. Hieman närkästyin meidän yksinäisten puolesta, mutta valitsin sitten parven neljänneltä eli viimeiseltä riviltä paikan. Kun lähdimme Leenan kanssa kävelemään kohti Oopperaa, kävi ilmi, että hän oli ostanut lipun ennen minua ja saanut paikan numero 40 ensiparvelta. Siis, jos olisin saanut toivomani paikan, olisimme istuneet melkein vierekkäin.
KULTTUURIELÄMYKSIÄ
Oopperan ohjelmana oli Parcifalin kolmannen näytöksen musiikki. Wagnerin musiikki oli valtava elämys ja uuden upean Oopperatalon akustiikka oli hyvä. Ei ollut Wagnerin syy, että hän oli Hitlerin lempisäveltäjä, loistava säveltäjä hän oli. Parcifalin libretto ei seurannut Graalin malja -tarinoineen luterilaista oppiamme. Enpä juuri lukenut englanninkielistä tekstiä edessäni olevasta tuolin selkänojaan sijoitetusta pienestä näytöstä. Nautin vain täysillä musiikista.
Oopperan jälkeen tapasimme muitakin ryhmäläisiä ja menimme kaltevalle katolle kävelemään. Elämys sekin. Sieltä näimme seuraavan päivän kohteen: Munch museon.
Areenassa on nähtävissä video uuden museon näyttelyn rakentamisesta.
https://areena.yle.fi/1-62381976
Oslossa oli tulopäivänämme lämmin, aurinkoinen sää ja päätimme mennä Leenan kanssa Viegelandin puistoon katsomaan patsaita. Leena oli elänyt patsasmaailmassa elämänsä, koska hänen isänsä oli ollut kuvanveistäjä. Minulle puisto oli iloinen yllätys. Valtavan suuri ja kaunis puistoalue oli täynnä graniitista veistettyjä ilmeikkäitä ihmishahmoja. Puistossa vaelsi perheitä, juoksi kuntoilijoita, jumppasi fitnes-tyyppejä ja pyöräili nuorisoa. Ihmiset olivat hyväntuulisia. Seuraavana aamuna kaupunkikierroksella kävimme uudestaan puistossa ja saimme fiilistelyjen lisäksi kuulla faktatietoa Viegelandista, joka oli ollut Oslon viranomaisten suosiossa. Hän oli ollut Pariisissa Munchin kämppäkaveri. Myös hänellä oli ollut erikoinen elämä. Munchan ei mennyt koskaan naimisiin. Viegeland meni kaksikin kertaa ja sai ensimmäisen vaimonsa kanssa kaksi lasta, mutta hylkäsi heidät eikä oppaan mukaan tavannut heitä koskaan. Sen sijaan hän teki patsaslapsia sadoittain. Eniten pysäytti kuolleiden vauvojen kasat. Opas kertoi, että sanottiin, että Viegelandin poika olisi ollut natsi. Norjallakin on haavansa ja natsimiehitys oli sitä. Olikohan isänsä hylkäämä poika valinnut maanpetturin roolin. - Tuli vain mieleen.
Puistosta saa hyvän käsityksen oheisen videon avulla https://www.youtube.com/watch?v=LCW-N-wcvbM Patsaita voi lähemmin ihailla muiden netistä löytyvien videoiden avulla.
Olin matkaa edeltävän viikon hekumoinut netissä Munchin teosten kuvien äärellä ja kirjoitin Munchia käsittelevässä blogissani, että elämys museossa ei ehkä olisi yhtä hieno, kun ihmismassat häiritsisivät. Mutta olin erehtynyt. Ensinnäkin museoon sai varata ajan ja pääsin ensimmäiseen ryhmään ja aluksi melkein autioon museoon. Myöhemminkään eivät muut ihmiset häirinneet. Monet ryhmäläisistämme olivat varanneet lipun samaan ajankohtaan ja heidän kanssaan kohtasimme milloin minkin taulun ääressä ja vaihdoimme ajatuksia ja kävimme yhdessä kahvilla. Vietin museossa 3,5 tuntia. Olin kiitollinen elämän tarjoamasta tilaisuudesta.
KULINAARISIA NAUTINTOJA
Matkaan kuuluvat aina makuelämykset. Aamupala oli runsas ja sillä pärjäsin iltaan asti vain välipalan turvin. Olin käynyt Norjassa edellisen kerran nelisenkymmentä vuotta sitten ja ihastunut siellä ruskeaan vuohenjuustoon. Olen yrittänyt etsiä sitä Suomesta, mutta en ole löytänyt. Nyt sain taas herkutella juustolla aamupalalla.
Muuten en norjalaisesta keittiöstä pysty sanomaan mitään - iatalialaisesta kylläkin jotain ja hyväähän sen ruoat ovat. Hotellimme lähellä oli italialainen ravintola ja sinne menimme tulopäivänä syömään spagettia. Seuraavana päivänä lähdimme oopperan jälkeen etsimään iltapalaa ja 1,5 km matkalla hotellille kaikki ruokapaikat oli suljettuja tai sulkeutumassa. Niinpä päädyimme taas hotellin viereiseen ravintolaan, jonka piti olla vielä 20 minuuttia auki. Saimme tilata taas italialaista ruokaa ja ravintola jäi auki vielä poistumisemme jälkeenkin. Lauantai-illaksi oli tilattu keskustan suositusta ravintolasta yhteinen illallinen koko porukalle. Meidän piti etukäteen valita pääruoka neljästä eri vaihtoehdosta. Minä valitsin meren antimet. Kun tulimme isoon ravintolaan, tajusin, että ollaan tulossa syömään italialaista ruokaa - taas kerran. Meren antimet oli katkarapuja spagetin seassa.
VANHA NAINEN MOKAILEE
Kun vanhat matkustavat, niin helposti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pientä. Joku oli varannut Museokäynnin vääräksi päiväksi, joltakin hävisi puhelin (mutta löytyi museon löytötavarahuoneesta), pieniä eksymisiä sattui ja unohtamisia. Joku ei saanut huoneen ovea auki, jotkut nukkuivat lukitsemattomassa huoneessa tai ainakin luulivat nukkuneensa. Liikkumisongelmia oli muutamalla ja enemmän tai vähemmän terveysongelmia itse kullakin. Jotkut olivat tuntia liian aikaisin aamupalaa kärkkymässä. - Kukaan ei ollut humalassa eikä kukaan myöhästynyt mistään.
Olen matkustanut paljon yksin ja yksin ryhmämatkalla ja minulle on tuttu tilanne kulkea vieraassa kaupungissa ilman suuntavaistoa eksyksissä ja kysellä ihmisiltä tietä. Oslossa kuljin sunnuntaina yksin, mutta siellä on helppo löytää tiensä ja kirkon jälkeen ajattelin kiiruhtaa kansallismuseoon ennen lähtöä, kun olin kuullut, että siellä on yksi huone täynnä Munchin teoksia ja vielä käytävän seinällä lisää. Päätin mennä pikaisesti käymään ja huoneen numerokin oli muistissa. Upea, moderni kansallismuseorakennus löytyi kerran kyselemällä ja kiiruhdin sisään. Olkalaukkuni oli vahtimestarin mielestä liian iso ja hän käski minua viemään se säilytyslokeroon. Mutta säilytyssyvennyksien kaapit olivat varattuja. Punainen valo vain välähti, kun nyin lokeron ovea. Sitten ajattelin, että oli Jumalan johdatusta, kun suomalaispari tuli tyhjentämään yhtä lokeroa ja sain sen itselleni. Kysyin vielä ohjeet, miten pitää toimia. Helpottuneena syöksyin yläkerrokseen huoneeseen numero 60 ja siellä todella oli iso huone täynnä Munchin töitä ja mielestäni paras tai kauhein hänen neljästä "Huuto" teoksestaan. Harmitti vähän, että olin jättänyt puhelimeni lokeroon, koska tauluja olisi saanut täälläkin vapaasti valokuvata.
Kun palasin lokerolle tajusin että nyt oli tapahtunut vanhusmoka. Olin laittanut huolellisesti muistiin keksimäni koodin, mutta en sitä, mikä oli lokeron numero. En ollut edes varma, missä syvennyksessä se sijaitsi. Huomasin nyt, että lokerikkojen ohjeissa käskettiin ottamaan valokuva lokeron numerosta tai kirjoittamaan se paperille muistiin. No, opastajani oli ohittanut sen ohjeen, enkä sitä ollut itse kiireessä huomannut. Pikarukoukseen tuli nopea vastaus. Syvennykseen tuli vahtimestarin selvittämään jotain sotkua. Sitten tuli minun vuoroni. Vahtimestari selitti ystävällisesti, että saan tavarani sieltä, kun museo suljetaan illalla. En varmasti ollut ensimmäinen, jolle oli käynyt niin. Mutta ohje ei auttanut minua, koska kone lähtisi Suomeen paljon ennen sitä. Toisaalta enhän koneeseen pääsisikään ilman matkalippua. Samaistuin "Huuto"-teoksen kauhuun. Verenpaineeni nousi. Taas pikarukous umpikujassa kehiin. "Auta Herra!"
Olin jo kokeillut koodia muutamaan lokeroon ja ehdotin, että jatkaisin sitä, mutta vahtimestari kertoi, että monen yrittämisen jälkeen koodi ei enää toimi, lokero lukkiutuu. Hän kyseli, mitä minulla oli laukussa. Siellä minulla oli passi ja lentolippu jne. Kun luettelin tavaroitani. Hän ilahtui puhelimesta ja kysyi oliko siinä ääni päällä. No eihän siinä ollut, mutta tärinä kylläkin. Vahtimestari oli sitä mieltä, ettei se kuuluisi, mutta kokemuksesta tiesin, että saattaapi kuitenkin kuulua. Ja sitten vahtimestarin näpyteltyä puhelinnumeroni, alkoi kuulua suloinen vaimea tärinän ääni, jota sitten yritimme paikantaa korvat lokeroiden ovissa kiinni. - Ja lopulta oikea ovi löytyi. Olin harmitellut puhelimen jäämistä lokeroon, mutta SE olikin nyt ollut siinä katastrofissa johdatusta. En uskaltanut edes ajatella, sitä vaihtoehtoa, miten ongelma olisi ratkaistu muuten.
UKRAINAN SOTA
Neljä päivää ilman televisiota ja iltapäivälehtien otsikoita antoi myös lomaa sodan murehtimisesta. Viimeisenä päivänä sitä en enää välttänyt. Sunnuntaina pääkadulla marssi Ukrainaa tukeva mielenosoitus. Osallistujat huusivat Venäjänvastaisia iskulauseita marssiessaan. Kulkueen johdossa oleva huusi ensin äänenvahvistimeen iskulauseen ja sitten muu kulkue toisteli sitä. Sitten johtaja vaihtoi lausetta ja muut perässä. Täytyy sanoa, että melkein tukka nousi pystyyn, kun kuulin, miten Venäjää haukuttiin. Helppoahan heidän on huudella, kun ovat Naton jäseniä ja tässä kaksi maa-poloista on puskurina heidän ja Venäjän välissä.
HENGELLISIÄ KOKEMUKSIA
Tapanani on ollut käydä matkoilla sunnuntaijumalanpalveluksissa, jos se vain on mahdollista. Oslossa oli ollut Tuomiokirkossa musiikkiviikko ja sunnuntaiaamun messussa oli kirkko täynnä laulavaa väkeä ja lisäksi ruotsalainen tyttökuoro esiintyi. Kun ensimmäinen virsi alkoi, tunsin olevani hengellisesti kotona. Tuttu virsi (329), jota piti videoida minuutti:
Miten hienot sanat onkaan tuossa saksalaislähtöisessä psalmin 103 pohjalta tehdyssä virressä
Kiitos nyt Herran
Hän korkein on kuninkahamme
Pyhänä soikohon
Nimensä veisatessamme
Oi kristityt,
Hartaalla mielellä nyt
Soikohon hallelujamme
Kiitos nyt Herran
Hän kaiken on alku ja luoja
Siipeinsä varjossa
Meillä on turva ja suoja
Huomaatko sen,
Kuinka on uskollinen
Armon ja autuuden tuoja?
Kiitos nyt Herran
Hän elämän meille on luonut
Hän terveen ruumiin ja
Mielen on lahjaksi suonut,
Myös sairaille,
Kaikille särkyneille
Turvan on sanassaan tuonut
Kiitos nyt Herran
Hän siunaten töitämme johtaa
Antaen armonsa
Auringon päällemme hohtaa
Muistakaa vaan
Nyt hänen rakkauttaan
Meitäkin, lapsiaan, kohtaan
Kiitos nyt Herran
Kun nimeensä luottaa me saamme
Eläissä, kuollessa
Turvata Vapahtajaamme
Jeesus hän on
Hänelle kaikukohon
Kiitos ja kunnia! Aamen.
Psalmi 103
Herran armo on suuri
1 Daavidin psalmi.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
2 Ylistä Herraa, minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
3 Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
4 Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
5 Hän ravitsee minut aina hyvyydellään,
ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
6 Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
7 Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
8 Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
9 Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
10 Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,
ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
11 Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
13 Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra
niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
14 Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,
muistaa, että olemme maan tomua.
15 Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
16 ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Polvesta polveen
ulottuu hänen uskollisuutensa
18 kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan,
muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
19 Herralla on istuimensa taivaissa,
ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
20 Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette
ja hänen käskynsä täytätte.
21 Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot,
kaikki hänen palvelijansa,
jotka hänen tahtonsa täytätte.
22 Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa
kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Virsi 329 laukaalaisten miesten laulamana: