ELÄKKEELLÄ ON KIVAA!
ELÄKKEELLÄ ON KIVAA!
Kun jäin eläkkeelle, se ei tuntunut lainkaan kivalta ja ilomielin otin vastaan sijaisuuksia ja luentopyyntöjä. Työpäivä voitti aina eläkepäivän. Sitten kun vähitellen sain suoritettua loppuun surutyön virkauran päättymisen johdosta, alkoi tuntua kivalta, ja eläkepäivä voitti työpäivän.
Jotta eläkkeellä oleminen tuntuisi kivalta, voi tehdä itsekin jotain asian hyväksi.
Syksy on ajankohta, jolloin voi hankkia elämäänsä uuden harrastuksen. Kansalaisopistot ja työväenopistot sekä monet yksityistahot, järjestöt ja seurat tarjoavat mahdollisuuksia. Ennen eläkkeelle jäämistä pelkäsin yksinäisyyttä, koska toimiessani psykologian lehtorina viimeiset vuodet ammatillisessa instituutissa, minulle riittivät työpaikan ihmissuhteet ja toimiminen seurakunnassa. Pelkäsin, että työyhteisön menettäminen tulisi jättämään ison aukon. Mutta eläkkeelle jäätyäni, elämääni alkoi tulla uusia yhteisöjä ja tällä hetkellä ihmissuhteita ja yhteisöjä on ihan sopiva määrä.
Jäätyäni eläkkeelle en tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta jossain määrin ulkopuoliseksi ja yllättävää kyllä tyhmäksi (ensimmäisen kerran elämässäni!). Lainaan puolitoista vuotta sitten kirjoittamastani blogista "Luulin olevani tyhmä" pätkän:
"On aika yleistä, että työttömyys tai eläkkeelle jääminen laukaisee masennuksen. Vältin masennuksen, kun tein entisessä työpaikasani jatkuvasti sijaisuuksia 68-vuotiaaksi asti. Kun päätin lopettaa ne työt ja jatkoin vain silloin tällöin muualla ja muissa töissä, masennus iski. Tunsin itseni tyhmäksi ja häpesin, kun jouduin ilmoittamaan ammatikseni eläkeläinen. Ensimmäisen kerran se tapahtui marketin aulassa, jonkun pikkukyselyn yhteydessä. Nyt sen teen ongelmitta.
Muistan, kuinka lähin ystäväni yritti vakuutella minulle, etten ollut suinkaan tyhmä. Olin kirjoittanut masentuneen epäloogisesta päättelystä ja katastrofiajattelusta, mutta en tunnistanut sitä itsessäni. Ajattelin olevani niin tyhmä, etten enää kirjoitakaan mitään, vaikka aikaahan olisi nyt ollut. Kun ihmiset kyselivät, vieläkö kirjoitan kirjoja, vastasin, että olen lopettanut tietokirjojen kirjoittamisen, kun nuppikaan ei ole yhtä terävä kuin ennen.
Sitten minua pyydettiin lyhyellä varotusajalla pitämään puolentoista tunnin luento. Se yleisö sytytti minut ja sanoin jälkeenpäin, että olin saanut kouluttajaterapiaa."
SURUTYÖ TYÖN MENETTÄMISEN JÄLKEEN
Jos eläkkeelle jääminen on kriisi ja koetaan menetyksenä, kriisistä pääsee elämässä eteenpäin surutyötä tekemällä. Kriisityöskentelyssä on yleensä samantapaisia vaiheita. Ihminen joutuu elämänsä aikana vuosien varrella yleensä suremaan useita menetettyjä ihmissuhteita ja kokemukset selviytymisistä aikaisemmista menetyksistä auttaa selviytymään uusista menetyksistä. Eläkkeelle jääminen on kuitenkin erilainen psykologinen haaste, koska siitä ei ole ihmisellä aikaisempia kokemuksia. Oma kriisi ja sen tunteet voivat yllättää. Myös sekin voi yllättää, ettei mitään kriisiä tulekaan. Jos kriisi tulee, siitäkin selviytyy ja pääsee viettämään eläkeläisen kivaa elämää.
Kriisityöskentelyn vaiheita:
· 1. Shokkivaihe, tilannetta ei pystytä uskomaan todeksi. Identiteetti on edelleen työssä käyvän identiteetti ja tunne siitä, että kuuluu työpaikalle on voimakas – varsinkin vieraillessa entisellä työpaikalla.
· 2. Tunteiden käsittelyvaihe: alakuloa, vihaa, syyllisyyttä, alemmuudentunteita, ulkopuolisuuden tunteita, ulkopuolisten syyttelyä, kateutta, katkeruutta. Alussa alkaa myös monenlaiset jossittelut. miten esimerkiksi onnettomuus tai sairastuminen olisi voitu välttää. Työelämän menetyksen kohdalla jossittelu voisi koskea työpaikkavalintoja jne.
· 3. Kaupankäyntivaihe: Toive menetyksen peruuntumisesta. Joskus ihmisen on mahdollista jatkaa töitä omalla alallaan tai hankkia itselleen uusi työ ja monet ovat niin tehneetkin, jotkut taloudellisista syistä, jotkut välttääkseen "eläkeläisen elämää".
· 4.Tunteiden varsinainen käsittelyvaihe: Menetyksen tajuaminen lopulliseksi ja siitä seuraa monenlaisia hankalia tunteita ja mahdollisesti itsetuhoisia ajatuksia ja lopulta toimivia selviytymiskeinoja.
· 5. Menetyksen hyväksyminen osaksi elämänkulkua: tunnemaailma latistunut ei masennusta, mutta ei juuri iloakaan.
· 6. Valoa tunnelin päässä: Vähitellen onnellisten tunteiden hetket lisääntyvät ja menetyksen kokenut palaa itselleen tyypilliseen tunnemaailmaan.
Jokaisen surutyön polku on yksilöllinen. Eräs tuttavani makasi sohvalla puoli vuotta tekemättä mitään ja sitten nousi siitä ja alkoi elää normaalia eläkeläisen elämää. Toinen alkoi matkustella niin, että aina oli uusi halpamatka tilattuna heti paluun jälkeen. Se vaikutti niin, ettei hän voinut sitoutua mihinkään harrastuksiin tai eläkeläisten yhteisöihin ja menetti siten parhaimman selviytymiskeinon. Eläköitymisen kriisissä parhain selviytymiskeino on nimittäin vertaistuki ja sitähän löytyy juuri eläkeläisten järjestöistä. Seuraavana kuvaan tuttavapiirini vaikeinta eläkkeelle siirtymistä kriisin käsittelyn kehyksessä.
Eläköityminen vakavana kriisinä
· 1. Eräs jo edesmennyt tuttavani pelkäsi voimakkaasti eläkkeelle jäämistä ja jäi eläkkeelle 68-vuotiaana huolimatta siitä, että hänen työkykynsä oli selvästi madaltunut jo aikaisemmin. Hän vietti sen jälkeenkin vapaa-aikaansa lähinnä entisten työtovereiden kanssa ja puhui heistä kuin he olisivat olleet edelleen työtovereita. Hänellä oli myös taipumus kieltää oma ikääntyminen ja sama kieltämisen suojamekanismi sai hänen shokkivaiheensa venymään tavallista pitemmäksi.
· 2. Varsinaisena tunteena hänellä oli alakulo ja alemmuudentunteet, joita hän ei kuitenkaan käsitellyt.
· 3. Hän yritti ratkaista hankalat tunteet pyrkimällä osa-aikaiseen tehtävään entiselle työpaikalle. Tätä surutyön vaihetta nimitetään "kaupankäyntivaiheeksi", mikä johtuu siitä, että teoria surutyöstä luotiin 50-luvulla tutkimalla ihmisiä, jotka olivat sairastuneet kuolemaan johtavaan sairauteen. He kävivät usein kauppaa Jumalan tai "universumin" kanssa lupaamalla "maksaa" teoillaan tai elämänmuutoksillaan takaisin, jos kuolemantuomio peruuntuisi. Tuttavaani ei kuitenkaan ylempänä organisaatiossa hyväksytty hänen haluamaansa tehtävään.
·4. Tunteiden toinen käsittelyvaihe oli rankka. Mutta hän selviytyi vähitellen, kun lopulta suostui hakeutumaan muiden eläkeläisten joukkoon ja sai vertaistukea. Koskaan hän ei kuitenkaan oppinut iloitsemaan eläkkeellä olemisestaan.
Eläköityminen ilman kriisiä
Nyt jo edesmennyt entinen luokkatoveri kommentoi aikoinaan blogiani seuraavasti:
Minä jäin 60-vuotiaana eläkkeelle. Olin ollut töissä kouluni ja opiskeluni ohella. Tein hyvin erilaisia töitä. Minun oli tienattava käyttörahani. Opin paljon noista erilaisista töistä, joita tein 14- vuoden aikana. Valmistuttuani sain vakituisen viran, jossa olin 33 vuotta. Eläkkeelle lähtö oli minulle helppoa. Tunsin täyttäneeni työni kykyjeni mukaan. En kaivannut töihin. Työyhteisössäni oli suuri vaihtuvuus, joten kiinteää yhteisöäkään ei ollut. Muutama työtoverini muuttui ystäväksi ja hyvä niin.
Hän eli avomiehensä kanssa ja nautti lisääntyneestä ajasta, jolloin saattoi harrastaa yhdessä hänen kanssaan. Hänellä ei ollut omia lapsenlapsia, mutta ympärillä oli kuitenkin nuorta polvea, joka rikastutti elämää. Hän sai viettää melkein 20 eläkevuotta ja hän arvosti niiden tuomaa vapautta ja mahdollisuutta harrastaa. Eräs harrastus oli savityöt, jonka tuloksista lähipiiri sai nauttia. Kuvan lahjaksi saamani "parvekeperhonen" muistuttaa minua hänestä.
Toinen ex-luokkatoveri ihmetteli jo ensimmäisestä
eläkepäivästä lähtien ja jatkuvasti sen jälkeen sitä, että ei tarvitse tehdä
mitään ja saa rahaa. Hän kävi kaupassa kerran viikossa ja osti hyvin varustetun
marketin ruokaosastolta valmiit ruuat. Hän
harrasti yhdessä miehensä kanssa golfia ja matkustamista ja lastenlasten
hoitaminen toi iloa elämään. Elämä ei ole ollut hänelläkään pelkkää nautintoa,
vaan vakava sairaus toi tummia pilviä elämän taivaalle useiksi vuosiksi, mutta
sen voittaminen sai hänet arvostamaan elämää vielä enemmän.
Hankala alku ja selviytyminen
Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa uuteen eläkeläisten jumpparyhmään. Aloitin keskustelun erään mukavanoloisen naisen kanssa kysymällä, missä olen hänet nähnyt. Sevisi, että hän oli palveluammatissa ja tullut sitä kautta tutunnäköiseksi. Kysäisin naiselta, onko hänestä kivaa olla eläkkeellä.
"Aluksi se oli vaikeaa, mutta se johtui siitä, kun mun mies oli vähän sitä ennen kuollut. Mä olisin halunnut vielä sen takia jatkaa töissä. Mä olin ollut siellä 30 vuotta, niin olis ollut helpompaa, jos olis saanut olla siellä. Mutta kun meillä muutenkin vähennettiin väkeä taloudellisista ja tuotannollisista syistä, niin enhän mä sinne voinu jäädä. Sitten mä jäin kotiin. Se oli vaikeata. Mä vain olin yksin kotona enkä halunnut lähteä sieltä minnekään. Sitten mun sisar pakotti mua lähtemään kotoa ja liityin Eläkkeen saajiin ja erilaisiin jumpparyhmiin ja menin tansseihin. Ohjasinkin jumppaa, mutta sitten mun piti vähentää, kun alkoi olla liikaa menemistä."
Yleensä me eläkeläiset emme puhu eläkkeidemme suuruudesta. Tiedän vain kahden ystäväni eläkkeen suuruuden. Tiesin hänen ammattinsa perusteella, että luultavasti eläke on aika pieni ja päätin kysyä, aiheuttaako se ongelmia.
No ei oikeastaan. En mä niin paljoa tarvi. En mä valita. Kyllä elkkeellä oleminen on mukavaa!
Siihen, onko eläkkeellä mukavaa, vaikuttavat monet eri tekijät: työn merkitys elämässä, oma terveystilanne ja perheenjäsenten terveystilanne, läheisten menettäminen kuoleman takia jne - Elämä voi heittää eteen monenlaisia muutoksia, jotka vaikuttavat siihen, onko eläkkeellä kivaa..
ELÄKELÄISEN PSYYKKISET HAASTEET
Tarkastelen seuraavaksi kolmea eri eläkeiän psyykkistä haastetta.
HUS on tuottanut vuosien ajan hyvää omahoitomateriaalia, jota seniorien osalta uudistetaan parhaillaan. Seuraavasta linkistä löytää ohjeita mitä erilaisempien psyykkisten haasteiden omahoitoon. Sillä eläkeläisillähän voi olla muitakin ongelmia kuin eläköityminen.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito
Alkukuvan tyytyväisellä ja kiitollisella eläkeläisellä on takana eletty elämä ja sisällä sielussa tunne-eväitä kaikista kehityksellisistä vaiheista. Se miten omat tarpeet on tyydytetty kussakin ikävaiheessa, vaikuttaa siihen, miltä ihmisestä elämä tuntuu eläkeläisenä.
1.· Itsetunto-ongelmat
Erik Erikson jakaa elämänkulun kahdeksaan eri kehitysvaiheeseen. Me olemme oppineet eri kehitysvaiheissa itsestämme sen, miten OK-tyyppeinä meille tärkeimmät ihmiset pitävät meitä. Me kysymme mielessämme, miten OK olemme muiden mielestä ja se vaikuttaa osaltaan siihen, minkälaiseksi oma itsetuntomme rakentuu. Vältymme suuremmilta vanhuuden itsetunto-ongelmilta, jos jokaisessa elämämme seitsemässä aikaisemmassa kehitysvaiheessa olemme kokeneet olevamme OK-Voit miettiä seuraavan taulukon avulla, miten OK tunsit mahdollisesti olevasi eri ikävaiheissa ja ymmärtää itseäsi paremmin. Kahden ensimmäisen kehitysvaiheen vuorovaikutuksesta et luultavasti muista mitään, mutta voit päätellä jotain tarinoista, joita sinulle on niistä ajoista kerrottu.
Erilaisia itsetunnon parantamisen avuksi tarkoitettuja omahoito-ohjelmia on kehitetty runsaasti, koska ongelma on niin yleinen. Alla olevan linkin päästä voit tutustua yhteen:
https://www.psykotieto.com/itsetunnon-tukipilarit sivulla olen Brandenin kehittämästä itsetunnon omahoitomenetelmästä lyhentänyt ja tehnyt suomenkielisen sovelluksen.
·2. Ulkopuolisuuden tunnelukon aktivoituminen.
Ulkopuolisuuden tunnelukkoa käsitellään kahdessa aikaisemmassa blogissani
KATSO >>> millainen on ulkopuolisuuden tunnelukko
KATSO >>> avaimia ulkopuolisuuden tunnelukon avaamiseen
3. · Yksinäisyyden tunne
Parisuhteessa oleva eläkeläinen voi tuntea olonsa yksinäiseksi, mutta suurempi riski on sellaisella eläkeläisellä, jolla ei ole parisuhdetta ja joka asuu yksin. Yksinäisyydentunnetta vastaan voi taistella kiitollisuuden aseella, joka lisää yksinelävän onnellisuutta - niin kuin myös parisuhteessa elävien . Ensinnäkin voi kiittää siitä, että yksinelämisessä on asioita, joita itse arvostaa. Niitä voi luetteloida paperille ja lueskella luetteloa "pahana päivänä". Yksinelämisen vaikutusta onnellisuuteen on vaikea tutkia, koska ihmisten yksineläminen johtuu niin monesta eri syystä.
Johtava sinkkuelämän tutkija psykologi Bella DePaulo toteaa äskettäin "Psychology Today" julkaisussa, että vuosina 2000 – 2015 julkaistiin 501 tieteellistä artikkelia tutkimuksista sinkkuuden yhteydestä ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Samaan aikaan julkaistiin melkein nelikymmenkertainen määrä artikkeleita tutkimuksista avioliiton vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin.
Eläkeläiset yksineläjät ovat varsin heterogeeninen joukko, jossa kaikilla on omat haasteensa ja mahdolliset selviytymiskeinonsa ja kiitollisuudenaiheensa, mikä vaikeuttaa tutkimista. Tuttavapiiriini kuuluu jokaiseen seuraavan luettelon ryhmään sijoittuvia eläkeläisiä ja kaikki ovat mielestäni pystyneet ajan myötä luomaan riittävän hyvän elämän. Luettelon termi "suhteellisen tuore" tarkoittaa eri ihmisillä eri pituista ajanjaksoa. Ihminen itse määrittelee sen kokeeko hän eron olevan suhteellisen tuore vai kaukana menneisyydessä.
· Ei koskaan avioliittoa tai avoliittoa
· Leskeys kestänyt kauan / lapsenlapsia
· Leskeys kestänyt kauan / ei lapsenlapsia
· Leskeys suhteellisen tuore / lapsenlapsia
· Leskeys suhteellisen tuore / ei lapsenlapsia
· Ero kaukana menneisyydessä / lapsenlapsia
· Ero kaukana menneisyydessä / ei lapsenlapsia
· Ero suhteellisen tuore / lapsenlapsia
· Ero suhteellisen tuore ei lapsenlapsia
Bella DePaulo teki itse kyselyn siitä, mitä yksin elävät arvostavat yksinelämisessä ja vastauksissa mainittiin seuraavanlaisia asioita:
Vapaus ja riippumattomuus. Vapaus ja riippumattomuus antavat äärimmäisen mahdollisuuden tuntea itsensä ja kehittää itseään haluamallaan tavalla, ja olla täysin omistautunut itsensä kehittämiselle
Yksinelävät ihmiset hallitsevat useammin rahaa, aikaa, tilaa, sosiaalista vuorovaikutusta, suhteita muihin. He voivat tehdä itsenäisesti omien toiveidensa mukaisia suuria päätöksiä, kuten muuttaakko vai ei ja minne, millaisen asunnon haluaa valita jne.
Yksineläminen tarkoittaa myös mahdollisuutta ottaa haluamansa lemmikkieläin.
Aikoinaan vetämässäni yksineläjien ryhmässä arvostettiin myös edellä lueteltuja asioita ja lisäksi sitä: että ei ollut riitoja tai pahaa mieltä kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta tai epätasaisesta rahankäytöstä. Häiriötön yöuni mainittiin joskus ja se, että kaukosäädin oli omassa vapaassa käytössä ja että ruokavalinnat voi tehdä omien mieltymysten mukaan.
ON KIVAA KUN ELÄKELÄINEN VOI VALITA
haluaako olla kiireinen eläkeläinen vai elämän hitaudesta nauttiva
haluaako viettää aikaa passiivisesti vai aktiivisesti
haluaako tehdä vapaaehtoistyötä vai olla tekemättä
haluaako asua entisessä kodissaan vai muuttaa toiseen
haluaako asua samalla paikkakunnalla vai muuttaa muualle
mitä haluaa harrastaa ja kenen kanssa
minkälaisen vuorokausirytmin haluaa
minkälaisen viikkorytmin haluaa
keiden kanssa viettää lisääntynyttä vapaa-aikaa
jne
KIITOLLISUUDEN AIHE
Vanhuusvaiheeseen kuuluu Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan elämän eheyden saavuttaminen. Silloin ihminen kokee, että oma elämä on ollut juuri itselle sopiva elämä. Monissa vanhojen ihmisten syntymäpäivähaastatteluissa tulee esiin ajatus, että sittenkin elämä on ollut hyvää, vaikka se on sisältänyt monia vaikeita vaiheita. Jos tätä elämän viimeistä kehitystehtävää ei suoriteta onnistuneesti, seurauksena on katkeruus. Tarinassa ei ole onnellista loppua. Professori Antti Eskola on kiteyttänyt ajatuksen toteamalla: Eheys merkitsee, "että yksilö hyväksyy yhden ja ainoan elämänsä jonakin, minkä täytyy olla ja mille pakosta ei ollut mitään vaihtoehtoa"
KUN HAAVEET TOTEUTUVAT
Taivaasta satoi avaimia nuoruuden vihreille niityille.
He juoksivat niitä poimimaan kaksin yksin ja joukolla.
Luulivat, että kaikki ovet saisi auki.
Sitten vaan elämänkeväistä tietä pitkin valitsemaan ja sovittelemaan.
Toteuta haaveesi, he huutelivat toisilleen.
Vain parasta meille ja suunnitelma A.
Hän lähti oman suunnitelmansa kanssa:
Väärä avain, väärä ovi, eikö koskaan löydy oikeaa.
Viimeisestä talosta avattiin ikkuna, heitettiin avain:
Olisi tarjolla tällainen elämä: Vaihtoehto: B.
Hän totesi: · En minä tällaisesta haaveillut.
Alkoi työllä ja vaivalla muovailla B-vaihtoehdosta
itselleen sopivampaa A-elämää.
Kauan se kesti, sai valmiiksi vasta vanhana,
kun oivalsi viimein:
Koko ajanhan se oli sittenkin ollut
ainoa oikea itselle sopiva: A-elämä.
Uskova ihminen on etuoikeutettu vanhuudessa sen takia, että ajatusmaailma taipuu luontaisesti Raamatun pohjalta siihen suuntaan, että elämä on ollut Jumalan antama ja johdattama kaikkine käänteineen. On helppo yhtyä Jobin sanoihin jo menneitä menetyksiä muistellessa: "Herra antoi, Herra otti, Kiitetty olkoon Herran nimi." Vanhan ihmisen on myös helppo yhtyä virren 341 sanoihin: "Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. / Kiitos päivän paistehesta / niin kuin pimeydestä.
Corrie ten Boom on verrannut elämää ristipistotyöhön, jonka näemme elämämme aikana vain nurjalta puolelta, jossa langat menevät sikin sokin ja kuviot ovat epämääräisiä. Taivaassa saamme nähdä oikean puolen, joka on selkeä, ymmärrettävä kokonaisuus. Sitä ymmärrystä lähemmäksi pääsemme jo vanhuudessa, kun muistelemme menneitä ja rakennamme tarinaa.
Psykologiassa on kehitetty erilaisia kiitollisuusharjoituksia.
Yksinkertaisin on se, että alkaa pohtia millaiset asiat ovat olleet juuri sen päivän kiitoksen aiheita.
Tänä aamuna ajankohtainen kiitollisuuden aihe on, että jaksan vielä matkustaa ja ajaa autoa pitkiä matkoja ja tuntea eläkeläisen vapautta, vaikka viikonloppu venyy pitkäksi. Suuri kiitollisuuden aihe on se rikkaus, minkä eläkeajan sukututkimusharrastus on tuonut elämääni. Viime viikonloppuna osallistuin Janhusten sukukokoukseen Kuopiossa. Suku on lähtöisin Etelä-Savosta, isomummuni Esteri Janhunen eleli Haukivuoren Pohjanlahdella torpassa. Samalla matkalla kävin myös Pieksämäellä äitini synnyinseudulla, joka on alkanut elää minulle sukututkimuksen myötä ihan eri tavoin kuin ennen. Halusin sunnuntaina käydä jumalanpalveluksessa vanhassa kirkossa, jossa äiti on konfirmoitu ja vanhempani on vihitty ja jossa ukkini toimi kuusitoista vuotta suntiona maanviljelijän töiden ohella ja jossa enoni oli saarnannut kirkkoherrana. https://www.anjalaurilankotisivu.com/hotit-tarinaa-pieksamaelta/
Jumalanpalveluksessa laulettiin virsikirjan lisäosan virsi numero 903, jonka sanoihin saatoin yhtyä sydämeni pojasta. Olen etsinyt aina teemaani sopivat virret Youtubesta. Tällä kertaa tilanne on erilainen. Nyt laulan virttä seurakunnan mukana. Videoin striimatun pätkän Pieksämäen seurakunnan mahtavasta laulusta. KUUNTELE >>>
1.
Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän on hyvä, armollinen,
on kätensä laupias, voimallinen.
Ken armoonsa turvasi kerran,
on riemuiten muistava sen.
2.
Hän, Herramme, kuoleman alta
on noussut ja voittanut sen.
Työn täytti hän puolesta syntisien.
On hänellä voima ja valta
ja kirkkaus ihmeellinen.
3.
Hän vaikka on näin pyhä, suuri,
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.
4.
En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.
5.
Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.
6.
Soi, virteni, kiitosta Herran!
Hän aivan on ihmeellinen,
kun suurinta syntistä armahtaen
hän, laupias, lahjana kerran
suo rauhansa taivaallisen.