PRESIDENTTEJÄ JA PRESIDENTINTEKIJÖITÄ

Kahden miehen takana häärää iso koneisto. Mitä tasaväkisempi on kilpailu, sitä suurempi haaste se on taustajoukoille ja sitä taitavammin täytyy sekä ehdokkaiden että PR-koneiston toimia. Jaossa on ennennäkemättömän suuri määrä oman ehdokkaansa menettäneiden ääniä.

Vastapuolen mustaamisessa täytyy olla varovainen ja syöttää mieluummin viestejä, jotka ovat luettavissa rivien välistä. Oman ehdokkaan kehumisessakin kannattaa olla huolellinen, joskus  ylisanat voivat kääntyä kohdettaan vastaan. Osittain vaalin ratkaisee se, kummalla on parempi PR-henkilöstö, joka syöttää yleisölle positiiviseksi koettavia juttuja ja rakentaa vastapuolesta sopivan likaisia juttuja, jotka tehoavat paremmin suureen yleisöön.

Toinen presidenttiehdokkaista kiitteli ensimmäisessä tulosillassa sitä, että kampanja oli ollut siisti. Ajattelin silloin, että katsotaan vaan, nyt se likaisten temppujen aika vasta alkaa. Niinhän siinä on käynyt. Tänne pikkukaupungin rauhaankin on kiirinyt kummastakin ehdokkaasta uusi, varsin negatiivinen tieto, jota en ollut aikaisemmin kuullut. Vaikka paljon olen kuullut vuosien mittaan. Toinen oli Facebookissa, toinen tuli aktiivipuolueihmisen kertomanana – siis ei omasta vaan siitä vastapuolen ehdokkaasta.

Käsittelin blogissani kaksi viikkoa sitten lapsuuteni järkytystä, kun Kekkonen voitti vaalit 1956. Kekkosesta oli levitetty likaisia juttuja, mutta hänen tukijansa olivat levittäneet innoissaan "varmaa tietoa", että jos Kekkonen valitaan, Karjala saadaan takaisin. Silloin sen luovuttamisesta oli runsaat kymmenen vuottaa ja haavat olivat vielä tuoreita. Sekin huhu saattoi olla valinnassa ratkaiseva tekijä, kuten se Ahtisaaren "Tuttu jutussa" melkein unohtama Karjalanpaisti 90-luvulla.

"Tuttu juttu" oli suosittu viihdeohjelma, jossa tentattiin avioparien tietämystä puolisoistaan. Kummankaan ehdokkaan taustajoukot eivät voineet hallita tilannetta eivätkä syöttää etukäteen tarkkoja ohjeita. Sitä "Tuttu-juttua" muistellaan edelleen kilpailun ratkaisijana. Itse ajattelen että siihen myötävaikutti merkittävästi myös Elisabet Rehnin kertoma mielipide Jeesuksen olemassaolosta. Muistan itse, että vaalikampanjan aikana Rehnin taustajoukot puhuivat "Jeesus-viikosta". Rehn oli ilmoittanut, ettei hän usko Jeesuksen olleen historiallinen henkilö eikä monet papitkaan usko. Siitähän nousi melkoinen kohu. Taustajoukoilla teetti kovasti työtä yrittäessään kumota presidenttiehdokkaan mielipiteen vaikutuksia. – Tuskin siinä täysin onnistuttiin.

KEKKONEN, KEKKONEN – TAAS KERRAN

Tällä viikolla olen törmännyt positiiviseen propagandaan, jota Kekkosen lähipiiristä levitettiin. Löysin isäni perintönä kirjahyllyyni päätyneen kirjan, jonka nimenä oli "Presidenttikaskut".

Kun selailin kirjaa, siellä seikkaili Kekkonen varsin positiivisessa valossa. Ensimmäisenä pisti silmiin Matti Kekkosen kertoma kasku. Kirjalla on näköjään Kekkosen siunaus ja varmasti hän on tarkistanut vähintäänkin jokaisen hänestä itsestään kerrotun kaskun.

Seurasi kysymys: Koska kirja on julkaistu?

Vastaus: Vuonna 1961. Siis vuosi ennen presidentin vaaleja, jolloin Kekkonen oli uudelleen  ehdokkaana. 

Kustantaja?

Vastaus: "Kustannus OY Lehmus".

Minkäslainen kustantamo tämä tällainen on?

Vastaus: Perustettu vuotta ennen kirjan ilmestymistä 1960.

Kuka on kirjan tekijä?

Kirjan esipuhe oli Kustaa Vilkunan eli Kekkosen hyvän ystävän. Presidenttiesittelyt ja Kekkosen ylistyksen oli kirjoittanut Kekkosen sisäpiiriin kuulunut  Matti Kurjensaari. Kaskut oli koonnut Esko Lehmus ja Harri Kaasalainen. Muutaman kaskun oli kertonut demari Kalle Lehmus, joka osoittautui myös Kekkosen tuttavaksi, kun aloin penkoa nettiä.

Uteliaisuuteni eli kauniimmin sanottuna tiedonhaluni johti minut sivupoluille Suomen historian äärelle. Lopulta luin Kalle Lehmuksen pojanpojanpojan Jussi Lehmuksen  yhdessä Lasse Lehtisen kanssa kirjoittaman kirjan "Salaista sotaa", josta myös selvisi, mitä todella tapahtui 1956 presidentinvaalipäivänä.

Ensimmäinen päätelmäni presidenttikaskukirjan äärellä oli ollut se, että Kalle Lehmus teki Kekkoselle vaalityötä. Mutta luettuani kirjan "Salaista sotaa", tajusin, että Suomen politiikan ja Kekkosen kuviot ovat olleet muinoin niin monimutkaisia, että ihmisten motiiveja ja hyötysuhteita ei olekaan helppoa arvioida. Jäin pohtiman: kuka on hyötynyt / yrittänyt hyötyä kenestäkin kaskukirjan avulla. Wikipedia kertoi, että Kalle Lehmus oli tuomittu veropetoksesta vuonna 1959 ja hänet oli irtisanottu Puolustusministeriön kansliapäällikön paikalta. - Siis onko totta, että julkirikollinen tekee vaalityötä Kekkoselle ja Kekkosen hyväksynnän saaneena!? Kirjan lukeminen oli järisyttävä kokemus.

Kalle Lehmus oli ollut jatkosodan aikana päämajan alaisessa tiedotuskomppaniassa päällikkönä ja teki paljon yhteistyötä Mannerheimin kanssa ja myös muiden valistusupseerien kanssa. Olen kirjoittanut blogin isän propagandatoimista hänen ollessaan "Vapaa Karjala" -lehden päätoimittajana sodan aikana. Lehmuksen kirjaa lukiessani tajusin, että Kalle Lehmus oli ollut isän esimies ja tajusin myös, miten tarkkaan propagandamiesten kirjoitusten sisältöä ja sävyjä ohjailtiin päämajasta. Isäni  tavoitteena oli saada valloitetun alueen väestö näkemään kommunistinen järjestelmä, bolsevikit ja Stalin kielteisessä valossa sekä asiakirjoituksin että pakinoiden avulla. (Isäni salatut sotatoimet)

VAARAN VUODET

Lehmuksen&Lehtisen kirjasta käy selville, että Kalle Lehmus oli kääntynyt veropetossyytösten aikoihin  myös Kekkosen puoleen, mutta tämä ei ollut ojentanut hänelle auttavaa kättään. Kalle Lehmuksen tuomio oli potkut Puolustusvoimista ja eläkkeen menetys. Kaverit käänsivät selkänsä ja hän yritti ansaita leipänsä kirjoittamalla artikkeleita ja tietokirjoja. Mitään kansaneläkettä ei silloin vielä ollut. Myöhemmin Kekkosen kaveri Kustaa Vilkuna ja kaksi muuta henkilöä anoivat Lehmukselle valtion varoista ylimääräistä eläkettä ja se myönnettiin hänelle vuoden 1972 alusta (nykyrahassa n. 22000 euroa vuodessa). Kekkonen ei voinut auttaa 50-luvulla, mutta nyt Lehmukselle uskallettiin myöntää eläke ja varmasti sillä oli Kekkosen siunaus. 

Oliko Kalle Lehmus rikollinen? 

Lehmuksen&Lehtisen kirjan mukaan oli samantapainen "rikollinen" kuin asekätkijät, joita Suomessa pidettiin sankareina. Lyhyesti: Pariisin rauhansopimuksen mukaan Suomen aseistuksella oli tiukat rajat. Sodan jälkeen Vaaran vuosina pelättiin Neuvostoliiton miehitystä ja uutta sotaa. Puolustusvoimat saivat salaisilta lahjottajilta suuria summia rahaa modernia lisäaseistusta varten. Tuloja ei voitu merkitä Puolustusvoimien kirjanpitoon. Rahoilla mm. ostettiin kiinteistöjä, jotka merkittiin puolustusvoimissa palvelevien henkilöiden nimiin. Kalle Lehmus oli sijoittanut suuria summia obligaatioihin, jotka olisivat olleet nopeasti muutettavissa tarvittaessa rahaksi ajanmukaisen aseistuksen hankkimiseksi. Ne olivat hänen nimissään, mutta hän ei ollut ilmoittanut niistä  verottajalle, koska ne olivat suuri salaisuus.

KIRJASSA ON UUTTA TIETOA VAALEISTA

Taustaksi kerrottakoon: Tammikuussa suoritetuissa valitsijamiesvaaleissa Maalaisliiton Kekkonen sai 88 valitsijamiestä, Kokoomuksen Tuomioja 57, SDP:n Fagerholm 72, SKDL:n Kilpi 56, RKP:n Törngren 20 ja Kansanpuolueen Rydman 7. Kirjoitin kaksi viikkoa sitten blogissani omia muistojani vaalipäivästä helmikuussa 1956 ja neljän tunnin neuvottelutauosta. https://www.anjalaurilankotisivu.com/l/jatkuuko-suomen-herraonni/

Kirjassa paljastetaan, mitä todella tapahtui neuvottelutauon aikana. Neuvotteluja käytiin ja laskelmia tehtiin paitsi vaalipaikalla eduskuntatalossa, myös Tehtaankadulla Neuvostoliiton suurlähetystössä. Ensin Tehtaankadun miehet hylkäsivät vaalipäivänä mukaan tulleen Paasikiven (mustan hevosen, joka ei ollut ollut ehdokkaana). Äänikaupassa valitsijamiehiä vaihtui kirjan mukaan puolelta toiselle. Lopulta Kekkosen ystävä Kustaa Vilkuna oli yhteydessä Tehtaankadulle Vladimiroviin ja Kotoviin ja kertoi, että tarvittavat äänet on saatu. Tosiasiassa sekin oli vielä epävarmaa, mutta Vilkuna otti riskin. Nyt puuttui enää vahvistus Moskovasta. Sekin saatiin. Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen vastaussähkettä näyttämällä Suomen kommunistit taivutettiin Kekkosen taakse ja KGB:n tavoite Suomen presidentin vaalissa oli saavutettu. Ei ihme, että isäni, joka oli yleensä selvillä poliitikkojen kulissien takaisista juonitteluista ja joka ei koskaan kironnut sanoi tuloksen selvittyä: "Niks".

Kirjan mukaan ei vain yksi ääni siirtynyt Kekkoselle vaan useampia siirtyi puolelta toiselle. Tampereella ollaan myös sitä mieltä, että oli vain yksi siirtynyt ääni ja sen antoi tamperelainen SDP:n kansanedustaja Anni Flinck, joka oli Kekkosen hyvän ystävän Kalle Kaiharin sisar.

Loppujen lopuksi Kekkosta ylistävä kaskukirja tuskin vaikutti tulokseen, vaan järeämmät aseet. Lehmuksen&Lehtisen kirjan mukaan Noottikriisi ja sen ratkeaminen vaikuttivat, että taas KGB:n tavoite Suomen presidentin vaalissa oli saavutettu.

Kun äitini silloin vaali-iltana totesi, että Kekkosen valinnalla saattoi olla tarkoitus. Niin voi todella olla. Uskon edelleen, että Suomella on ollut hyvä Herraonni ja sitä toivon myös edelleen tuleviksi vuosiksi valittiinpa toinen tai toinen ehdokkaista.

Kirjassa kerrotaan juttu, jonka paikka olisi voinut olla Presidenttikaskuissa, mutta ymmärrettävästi se ei siellä ollut:

"Olisi luullut, että riemu oisi ollut ylimmillään ainakin voittajan majassa, mutta ei. Ilmari Turja muisteli myöhemmin vuoden 1956 jälkeistä tunnelmaa Kampinkadulla. Kun Salli ja Ilmari Turja tulivat onnittelemaan voittajaa, muita vieraita ei ollut, vain "saatanan vihainen Kekkonen" ja vaimonsa Sylvi "vesissä silmin". Kekkosen suuttumuksen syy selvisi saman tien: kokoomus ei ollut äänestänyt häntä, tuplatohtoria ja porvaria, vaan kirkosta eronnutta, ruotsalaista sosialistiparturia."

KEKKOSEN JÄLKEEN

Seuraavaa presidentinvaalia odotettiin vuodeksi 1984. Yleisesti puhuttiin, että Karjalainen oli Neuvostoliiton suosikki. Muistan sen masentavan tunteen, kun ajateltiin, että Suomella ei ole vapautta valita itse omaa presidenttiä. Siihen suomettumisen kuoppaan toi yllätyksen Kekkosen sairastumisen jälkeen 1981 julkaistu Tamminiemen pesänjakajat. Se oli kirjoitettu salanimellä. Luin sen innostuneena aikoinaan. Sen tarinasta ja kirjoittajista on netissä Helsingin Sanomien artikkeli vuodelta 2017 ja artikkelin yhteydessä on Tamminiemessä tehdyt haastatteluvideot kirjoittajista. Sivulle on ainakin Helsingin Sanomien tilaajilla pääsy seuraavan linkin kautta. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005398756.html

Totuus Karjalaisen alkoholismista paljastettiin kirjassa, mutta muistan, miten pelkäsin vielä vaalipäivänä, että kisaan tulee mukaan Karjalainen mustana hevosena. Mutta ei hän tullut. 

PRESIDENTINTEKIJÄT DOKUMENTTI

Kun Niinistö oli pyrkimässä 2012 ensimmäistä kertaa presidentiksi, kotikuntansa valtuustossa kokoomuksen ääniharavana istunut Tuukka Temonen ehdotti Niinistölle ja puolueelle, että hän tekisi dokumenttiprojektin vaalityöstä. Hän sai siihen luvan. Iltasanomien jutussa Temonen kertoo:

Käytännössä se tarkoitti sitten sitä, että elin kampanjan aikataulua seuraavat neljä ja puoli kuukautta. Eihän työ vaaleihin loppunut vaan jatkui seuraavat 2,5 vuotta, ohjaaja muistelee. Temonen kertoo, ettei vastaavaa materiaalia ole ennen Suomessa nähty. Sauli Niinistö taustavaikuttajineen päästivät kameran kampanjan ytimeen ja jälki on erittäin kiinnostavaa, yli puoluerajojen, Temonen kirjoittaa.

Kutsuvierasnäytöksen jälkeen  Helsingin Sanomat  haastatteli Temosta, joka kertoi, että filmin julkaisu oli puoluetoimiston taholta yritetty estää KATSO>>>. - Kävin katsomassa aikoinaan filmin. Kiinnostava se oli, mutta ei sellainen, jonka näyttämistä olisi pitänyt kenenkään estää. Se esitettiin siinä vaiheessa, kun Niinistö oli jo toiminut yli kaksi vuotta presidenttinä ja kannatusluvut olivat korkeita.

KASKUJEN KERTOMAA

Presidenttikaskukirjassa oli yllättävän monta sellaista kaskua, joita en halunnut lainata. Osa oli selvästi keksittyjä tarinoita, osa tosijuttuja, jotka eivät kiinnosta tämän hetken lukijaa, osa kaskuista oli mauttomia. Olen lainannut kirjasta vain muutamaa presidenttiä koskevia kaskuja.

Svinhufvudit

Ukko-Pekka Svinhufvud oli ollut ennen presidenttikauttaan karkotettuna Siperiassa kolme vuotta. Vaimo Ellen saattoi häntä sinne menomatkan ajan ja kävi myöhemmin muutaman kerran katsomassa. Olin kuullut presidentti Svinhufvudista kaskun, joka esiintyy kirjassa huomattavasti laveammin kerrottuna. Tässä on äitini kertoma versio:

"Joku oli ihmetellyt vanhalle Ukko-Pekalle, että miten hän voi olla niin hyvä ampuja, kun nuo kädet tärisevät jatkuvasti. Ukko-Pekka oli vastannut, että se johtuu siitä, että hän osaa laukaista oikealla kohdalla."

Presidenttikaskut kirjassa kerrotaan Ukko-Pekasta mielenkiintoinen kasku, joka voi hyvinkin olla totta sen ajan maailmassa:

Ellen Svinhufvudin nimi liitetään usein täytekakkuun. Kysymyksessä on leipomo Stellan valmistama kakku, jota Ellen Svinhufvudilla oli tapana tarjoilla kutsuilla. Olin itse liittänyt jo lapsesta asti hänen nimensä ihan toiseen täytekakkuun. Äitini kertoi juttua ajalta, jolloin hän oli nuorena sijaisopettajana Porvoon naisopistossa. Sinä aikana opistossa oli luvassa arvokas tapahtuma. Presidentin rouva Ellen Svinhufvud oli tulossa vierailulle ja ohjelmassa oli kahvitus. Sitä varten naisopistossa suunniteltiin runsas kahvitarjoilu täytekakkuineen. Lapsen mieleeni oli jäänyt kuva siitä, että äiti olisi istunut presidentin rouvan vieressä, mutta tuskin asia oli niin. Joka tapauksessa hän otti kakkua presidentin rouvan jälkeen. Ja kun Ellen Svinhufvud lusikoi tyytyväisenä omaa siivuaan, niin äitini huomasi, että hänen omassa annoksessaan oli hakaneula! Sitten me päivittelimme äidin kanssa tilannetta, mutta tarinan jatkoa en muista. Eli kuka oi syyllinen ja mistä se olisi voinut tulla ja oliko niitä ollut enemmänkin jne.

Sauli Niinistö

On minulla toinenkin perhetarina, joka liittyy presidenttiin. Kyseessä on väistyvä presidenttimme Niinistö. Juttu liittyy aikaan, jolloin hän oli vielä puolivallaton poikamies ja viiletteli Taka-Töölön kaduilla rullaluistimilla. Niinistöä ei juuri pidetä henkilönä, jota komennellaan. Kolmevuotias lapsenlapseni ei ollut tietoinen hänen maineestaan ja komensi Niinistöä ja Niinistö totteli. 

Tapaus eteni näin: Lapsi äiteineen oli ollut Alepan kassajonossa Niinistön takana ja nyt he marssivat tämän jäljessä kohti kotia. Edessä oli Mannerheimintien ylitys ja liikennevalot näyttivät jalankulkijoille punaista, mutta autoja ei näkynyt. Niinistö oli astumassa suojatielle, kun kolmevuotias kielsi häntä menemästä. - Ja Niinistö totteli.

Kyösti Kallio

Vuonna 1937 oli tiukkaakin tiukemman presidentinvaalit. Ensimmäisellä kierroksella entinen presidentti K.J. Ståhlberg jäi vain äänen päähän voitosta. Toisella kierroksella vastakkain olivat pääministeri Kallio ja istuva presidentti P.E. Svinhufvud ja Kallio voitti. Tapaus on Suomen historiassa ainutkertainen. Koskaan muulloin ei ole ehdokkaana ollutta istuvaa presidenttiä voitettu.

Kyösti Kallion kohdalla kerrotaan seuraavaa kaskua:

Oletan, että kansanvalistusmies oli onnitellessaan ihan vilpitön. Oikeassa hän ainakin minun mielestäni oli. Kyösti Kallio oli avoimesti uskoaan esiin tuova presidentti, joka kehotti talvisodan alettua Suomen armeijalle osoitetuissa sanoissa: 

"Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset.

"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä" (San. 14:34).

Carl Gustaf Mannerheim

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja ongelmat itärajalla ovat saaneet meidät rukoilemaan tosissamme. Myös tasaväkiset vaalit ovat lisänneet rukousta. Vuonna 1981 olin rukoillut todella paljon vaalien puolesta ja myös Koiviston valitsemisen puolesta. Kiitollisuuteni Jumalaa kohtaan tuloksen selvittyä oli valtava. Ennen kaikkea olin kiitollinen siitä, että Suomi viimeinkin oli ollut vapaa valitsemaan oman presidenttinsä. 

Paljastin edellä vaalisalaisuuteni menneiltä vuosilta ja tasapainon vuoksi paljastan lisäksi, että äänestin aikoinaan Niinistöä jo ensimmäisellä kerralla ja ensimmäisellä kierroksella. Nyt kuulun oman ehdokkaansa menettäneihin ja epävarmoihin, mutta huomenna menen äänestämään – periaatteesta!  

Tällaisena aikana isänmaallisia virsiä on hieno laulaa. Runebergin sanoittama virsi 577 on aina ajankohtainen rukous. Sen viidennessä säkeistössä pyydetään:

Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen. 

Seuraava virsi 173 ei ole alkuaan ollut ns. isänmaallinen virsi. Se on peräisin 1700-luvulta, mutta siihen on lisätty 30-luvulla isänmaallista sisältöä. 

Kun talvisota alkoi, rintamalla veisattiin uudistettua virsikirjaa: 

"Kun vihamiehemme raivo on suurin, / maahan sen polkea voit perinjuurin." 

"Rynnätä saavat nyt helvetin joukot, / on Herra kanssamme voimallinen."

1.
Ilmoita, Herramme, voimasi meille
ja valtakuntasi tulla jo suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon
ja pyhä pelkosi mieliimme luo.
Herra, me pyydämme siunaustasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi.

2.
Tee, Herra, työsi ja täytä se itse
vaivatut sielumme virvoittaen.
Henkesi kautta tuo kaikille julki
taas valtakuntasi voimallinen.
Muista, oi Jeesus, ja armahda meitä,
syntistä ethän nyt luotasi heitä,
syntistä ethän nyt luotasi heitä.

3.
Uskossa heikkoja vahvista, Jeesus,
turvassa turvaton luonasi on.
Taas olet antanut autuuden päivän,
vielä on sanasi muuttumaton.
Hengelläs vyötä ja rohkaise meitä,
armosi vaatteella riisutut peitä,
armosi vaatteella riisutut peitä.

4.
Kun meitä polttavi vaivojen helle,
murhe ja kiusat kun ahdistavat,
Herramme, kaikessa tuskamme tunnet,
ristisi, haavasi lohduttavat.
Kun vihamiehemme raivo on suurin,
maahan sen polkea voit perinjuurin,
maahan sen polkea voit perinjuurin.

5.
Siionin muuri ei sortua saata,
kun peruskallio Jeesus on sen.
Rynnätä saavat nyt helvetin joukot,
on Herra kanssamme voimallinen.
Vahvista, Herra, nyt taistelijoita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita.

Virren voi kuunnella Martti Talvelan laulamana KUUNTELE>>>