PYHÄ HENKI - KRISTUS MEISSÄ

Kuva on Tampereen Finlaysonin kirkosta (Museovirasto, Vapriikki kuva-arkisto, kuvaaja Teuvo Mäkinen 1900-luvun alussa) Kirkossa opetti niihin aikoihin tunnettu norjalainen metodistipappi Barret Pyhästä Hengestä, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista ja sieltä alkoi Tampereen seudun helluntaiherätys.

Luterilainen Kirkkovuosikalenteri kertoo: "Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä."

Tässä blogissa käsittelen Pyhän Hengen toimintaa kolmena eri ajankohtana:

1700-1800 -luvuilla Iisalmessa oli erikoisia ilmiöitä

1900-luvun alussa helluntailaisuus levisi Suomeen 

1970-luvulla alkoi esiintyä karismaattista herätystä luterilaisessa kirkossa

• JUMALA TOIMI HEINÄNIITYLLÄ

Eino Murtorinteen Suomen kirkkohistoriassa (WSOY, 1992) kerrotaan Iisalmen pitäjässä vuonna 1796 puhjenneesta herätyksestä. 30 vuotta myöhemmin Heränneisiin kuuluva Lauri Niskanen tallensi perimätiedon, jonka mukaan kahden talon heinäväki oli joutunut ulkoniityllä omalaatuisen hurmoksen valtaan, kaatui maahan, näki näkyjä, ja alkoi puhua kielillä. Siitä alkoi kylässä herätys, joka sitten levisi laajemmallekin. Paavo Ruotsalainen on tunnetuin sen herätyksen johtohahmoista.

Kuulun Collanien sukuun ja luin kiinnostuksella, että Iisalmen kirkkoherra Pehr Collan oli kirkon sisällä keskeisessä roolissa ottamassa kantaa herätykseen. Kysymyksessä ei ollut vain yksi ilmiö takaniityllä, vaan hurmokselliset ilmiöt jatkuivat niitty-tapahtuman jälkeenkin. Hän totesi selostuksessaan, että seurakuntalaisten keskuudessa ilmeni näkyjä, ilmestyksiä, profetoimista ja kielillä puhumista. Collanin mukaan Heränneet myös käyttäytyivät muista poikkeavasti: he kieltäytyivät viattomistakin huveista ja pukeutuivat talonpoikaisiin asuihin ja varsinkin naiset halusivat karttaa turhamaisuutta pukeutumisessaan.

Korkein hallitusvalta ei suonut ymmärrystä heränneille. Collanin lausunnon mukaan heränneiden toiminta ei sisältänyt sellaisenaan mitään rikollista, mutta heidän uskonnollinen eristäytymisensä, taipumattomuutensa ja suvaitsemattomuutensa vahingoitti uskonnon asemaa seurakunnan piirissä. Piispa osoitti heränneitä kohtaan ymmärrystä, mutta maalliset viranomaiset sen sijaan puuttuivat asiaan ja heränneet saivat sakkoja, koska järjestivät kodeissaan siihen aikaan laissa kiellettyjä seuroja. Lopulta piispa järjesti niin, että sakko tuli maksetuksi Tsaarin kassasta.

Collanien pappilasta kerrotaan, että se oli alueen kulttuuriväen keskus. Pehr Collan oli sivistynyt mies. Hän puhui ruotsin ja suomen lisäksi saksaa, ranskaa ja italiaa ja selviytyi myös klassisilla latinan, kreikan ja heprean kielillä. Voin kuvitella, että kirkkoherra Collanin vaimo, Karjalan Helmeksi kutsuttu, varsin koreasti pukeutunut Elisabeth Chrons herätti närkästystä joidenkin heränneiden keskuudessa. Toisaalta hänestä pidettiin pitäjällä, koska hän kulki katsomassa köyhiä ja sairaita ympäri pitäjää. Se lopulta koitui hänen kohtalokseen, kun Iisalmella oli lavantautiepidemia, Elisabeth sai tartunnan ja kuoli vuonna 1833 ja häntä suuresti rakastanut aviomiehensä kuoli suruun muutama kuukausi vaimonsa jälkeen.

• HELLUNTAILAISUUDEN ALKU SUOMESSA (Wikipedian mukaan)

Helluntailaisuuden läpimurroksi lasketaan Los Angelesissa pidetyt kokoukset vuonna 1906. Ensimmäiset tiedot helluntailiikkeestä Suomesta ovat vuodelta 1907. Ensimmäisiin helluntaiherätyksen edustajiin luetaan ruotsalaiset "saarnaajasisaret" Greta Andersson ja Anne Blom, jotka tulivat pienen ryhmän kanssa ensin Etelä-Suomeen, ja vuoden 1908 alussa he siirtyivät ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ja toimivat pääasiassa Vaasan seudulla. Anderssonin ja Blomin toiminta tapahtui lähinnä vapaakirkollisten keskuudessa ja yli kymmenen ihmisen kerrottiin saaneen Pyhän Hengen kasteen. Blomin ja Anderssonin toiminta päättyi kuitenkin vuonna 1909 onnettomuuteen rukousviikolla, kun saarnaaja yritti kävellä vetten päällä ja hukkui.

Norjalainen metodistipappi Thomas Ball Barrat tuli Suomeen lestadiolaisryhmän kutsumana syksyllä 1911. Barratt piti kokouksia muun muassa Helsingin Rauhanyhdistyksen rukoushuoneella sekä Johanneksenkirkossa. Barratt opetti Pyhän Hengen kasteesta ja kokouksissa rukoiltiin sairaiden puolesta. Parantumisistakin kerrottiin. Viipurissa kokouksia pidettiin O. Rosénin johtamassa ruotsinkielisessä metodistikirkossa ja Tampereella kokouksia pidettiin Finlaysonin Puuvillatehtaan kirkossa, lokakuun 11. – 12 päivinä.

Helluntailainen mammani Amanda

Mammani eli isäni äiti saattoi olla kirkkokansan joukossa Tampereella Finlaysonin kirkossa. Joka tapauksessa hänestä tuli helluntailainen ja hän kävi myöhemmin ahkerasti helluntailaisten rukoushuoneella eikä enää kirkossa. Mammaa pidettiin suvussa lähes pyhimyksenä ja äitini kertoi, että mamma oli ollut ihana valoisa rukoilija ja oli hartaasti rukoillut myös minun puolestani niin kuin kaikkiensa lastenlastensa puolesta.

Amanda oli syntynyt vuonna 1861 Paimion kirkonkylässä torpparin tyttäreksi. Perheessä oli kolme tytärtä, joista Amanda oli nuorin. Amanda ei käynyt kouluja kuin korkeintaan kiertokoulua, mutta hän oli hyvä lukemaan ja hän osasi poikkeuksellisesti myös kirjoittaa.

Amanda kävi rippikoulun 1877, ja oli sen jälkeen piikana Paimiossa pari vuotta, kunnes muutti Turkuun kotiapulaiseksi. Myöhemmin hän siirtyi Taivassaloon saatuaan sieltä työpaikan puotineitsyenä. Seuraavaksi hän pääsi hoitamaan Alastarolle kauppaa ja sinne muuttoa varten tarvittiin ns. mainetodistus. Taivassalon kappalainen Gustaf Törnvall ilmoitti, että Amanda käsitti kristinuskon yksinkertaisesti, kävi ehtoollisella säännöllisesti ja oli ulkoiselta elämältään moitteeton.

Amanda avioitui Alastarolla 28-vuotiaana ja aviopari muutti pian Forssaan ja perustivat tänne kaupan. Amandan elämässä tuli olemaan paljon surua: kaivattu esikoinen syntyi yli kahden vuoden kuluttua häistä, mutta kuoli vauvana. Sen jälkeen neljä hänen synnyttämäänsä lasta jäi eloon ja seuraavat kuusi kuolivat vauvoina tai taapero-ikäisinä ja yksi poikavauva oli syntynyt kuolleena. Lopulta Amanda synnytti 46-vuotiaana isäni. Lasten kuolemat olivat yhteydessä veren Rhesus-minus -tekijään, jota silloin vielä ei tunnettu. Aviomies oli voimakastahtoinen ja häijy luonne, minkä johdosta poika Väinö lähti isäänsä ja riitoja pakoon Amerikkaan jo 17-vuotiaana.

Voin hyvin ymmärtää, että näissä elämänkäänteissä Amanda oli etsinyt syvempää yhteyttä Jumalaan ja löysi sen Helluntaiseurakunnassa. - Pappa oli lestadiolainen ja oletettavasti tilanne toi kotiin jännitteitä. - Mamman helluntailaisuus oli suvussa vaiettu asia. Hänen valoisuuttaan ja lujaa uskoaan kehuttiin. Kun kysyin mammaani paremmin tunteneelta minua yli 20 vuotta vanhemmalta serkulta, oliko mamma käynyt uskovien kasteella ja puhuiko hän kielillä. Serkku oletti, että ei kumpaakaan, mutta se oli vain hänen arvelunsa. Asioista ei oltu koskaan puhuttu. Teologiäitini ei myöskään tiennyt vastausta kysymykseeni. Hän kertoi että isä oli aikoinaan arvellut, että kun hän pääsi ripille Tampereen tuomiokirkossa, mamma ei ollut tullut kirkkoon edes silloin.

• KARISMAATTINEN HERÄTYS KIRKOSSAMME JA MUUALLAKIN

Kirkossamme jouduttiin ottamaan kantaa vastaavanlaisiin ilmiöihin kuin iisalmelaisella heinäniityllä, kun 1970-luvulla alkoi kirkon piirissä olla hurmokselliseksi luokiteltuja ilmiöitä ja helluntailaisen Yli-Vainion toiminta herätti suurta huomiota maallisessakin mediassa ja luterilaisia matkasi bussikaupalla Yli-Vainion kokouksiin.

Olen paljon ollut mukana karismaattisessa liikehdinnässä, mutta en ole koskaan ajatellut, että joku olisi hurmoksessa profetoidessaan tai puhuessaan kielillä. Pyhä Henki ei suinkaan kaappaa ihmisen tietoisuutta tai arvostelukykyä.

Kansan Raamattuseurassa opetettiin Pyhän Hengen jakamista armolahjoista ja osittain heidän aloitteestaan järjestettiin 1978 Mikkelissä viikonlopputapahtuma ilmiön ympärillä. Sen jälkeen ovat  kokoontumiset jatkuneet eri paikkakunnilla. 90-luvulla Helsingissä Johanneksen kirkossa Hengen uudistuksen kesätapahtuassa kuulin ensimmäisen kerran Torontolaisuudesta ja samalla tunsin, että tämä ei ole oikein. Kirjoitin ajatuksiani päiviä johtaneelle Nokian kirkkoherralle Markku Koivistolle, jonka olin tavannut aikaisemmin Hengen Uudistus -liikkeen tapahtumassa Nokian seurakunnan leirikeskuksessa. Hän ei vastannut kirjeeseeni. Muutamaan vuoteen sen jälkeen en osallistunut liikkeen kesätapahtumaan. Sitten julkisuuteen tuli pysäyttävä tieto, josta kerrotaan YLE:n sivulla.

30.8.2011 7:10• Päivitetty 25.3.2013 15:46

"Sivujen mukaan Koivisto on vapautettu kaikista hengellisistä ja hallinnollisista tehtävistä, koska hänen elämässään on ollut seksuaalisten rajojen rikkomista.

Markku Koivisto sanoo antavansa asiasta lausunnon palattuaan sairauslomalta.

Nokian kaupungista lähtöisin oleva Nokia Missio on luterilaisen kirkon sisällä syntynyt karismaattinen herätysliike.

Nokian entinen kirkkoherra, pastori Markku Koivisto erosi pappisvirasta ja luterilaisen kirkon jäsenyydestä vuonna 2008. Silloin herätysliike Nokia Mission rinnalle perustettiin uusi kirkkokunta.

Koiviston mukaan hän oli kamppaillut asian kanssa vuosia, joiden aikana hän oli huomannut ihmisillä olevan uskoon yhä vähemmän innokkuutta ja palavuutta.

- Uusi kirkkokunta tulee olemaan dynaaminen ja tavoittava. Se keskittyy nuoriin ja lapsiin ja siihen, että jokainen seurakunnan jäseneksi tuleva voi kokea sen kodikseen, kuvaili Koivisto vuonna 2008.

Uutinen Koiviston erottamisesta on aamun ja aamupäivän aikana kiinnostanut ihmisiä niin paljon, että Nokia Mission nettisivuille on ollut vaikea päästä."

Muutama vuosi sitten Turun Mikaelin kirkossa oli toisenlainen Markku Koivisto: hiljainen ja nöyrä. Hän kertoi puheenvuorossaan senhetkisestä elämästään Thaimaassa, jossa teki lähetystyötä.

Alla olevat kuvat ovat koronavuodelta 2021, jolloin kokoontumisille asetettiin erilaisia rajoitteita. Hengen uudistuksen Kesä Spirit pidettiin Lempäälän Ideaparkin tiloissa. Tuolit oli aluksi aseteltu harvakseen ja istujat olivat kaukana toisistaan. Mitä pitemmälle päivä eteni sitä lähemmäs toisiaan ihmiset hakeutuivat.

Hengenuudistus kirkossa järjestäytyi yhdistykseksi ja järjestää edelleen (tänä vuonna lokakuussa Lahden Ristinkirkossa) Spirit-tapahtumia. Yhdistyksen kotisivulla kehotetaan:

ANNA HENGEN UUDISTAA

Olemme kirkon sisällä vaikuttava verkosto, joka pitää esillä Pyhän Hengen voimaa, armolahjoja ja yhteisöllisyyttä. Tule mukaan!

Yhteiskristillisyys

Kerran 1980-luvulla Suomen Yhteiskristillisen Raamattukoulun (SYKR) julkaisema lehti "Hengen Yhteys" tipahti postiluukustani. Kannessa oli kuva kyyhkysestä, Pyhän Hengen symbolista. Ilahduin lehdessä kerrotusta tavoitteesta koota eri seurakunnista olevia ihmisiä yhteen - ei kiistelemään oikeasta opista tai oman seurakunnan hengellisen tason paremmuudesta, vaan ylistämään Jumalaa yhdessä. Lehdessä mainostettiin Hämeenlinnassa pidettävää viikonlopputapahtumaa, jossa  raamattutunnin piti luterilainen tuttu pappi. Siksi rohkaistuin lähtemään tapahtumaan. Väkeä oli paljon ja viihdyin siellä. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi voinut sekin viihtyminen jäädä väliin.

Seurakuntamme herätyksen hajoaminen alkoi yhteyksistä SYKRiin. Kun silmäni aukesivat, puhuin kerran kirkossa jossain iltatilaisuudessa siitä, että todellinen yhteiskristillisyys on sitä, että oma seurakunta on ensisijainen ja sitten paimenen johdolla mennään tapaamaan muita, jotka tulevat kokoontumisiin oman paimenensa johdolla. Kun sain tietää, että Sykrissa myös kastettiin jo lapsena kastettuja ihmisiä, mielestäni se oli seurakunta, eikä suinkaan yhteiskristillisyyttä harjoittava yhteisö. Sen puheen jälkeen vanha rovasti Eino Mäkinen tuli kädestä pitäen kiittämään minua.

Kokemuksia Lontoosta

Tein 90-luvulla väitöskirjaa sijaiskodeissa kasvaneista 20-vuotiaista tytöistä ja halusin päästä tutkimaan Oxfordin yliopiston sosiaalialan laajan kirjaston sisältöä aikana, jolloin Oxfordin yliopistolla ei ollut edes internetsivuja.

Ilmoittauduin Kansan Raamattuseuran järjestämälle matkalle Lontooseen. Matka ei toteutunut ja tilalle tarjottiin toista Lontoon matkaa, jolla osallistuttiin Toronton herätykseen kuuluvassa kirkossa konferenssiin. Konferenssin pääohjelmasta vastasi Kanadasta tullut ryhmä puhujia ja muusikoita. Päivät vietin kirjastoissa, ja osallistuin vain iltaohjelmiin.

Iltojen aluksi oli puheita ja ylistysmusiikkia, joka oli todella kovaäänistä. Sitten tuolit kerättiin pois ja ihmisiä kehotettiin ottamaan esiin Raamattunsa ja kävelemään ympäri kirkkosalia ja lukemaan samalla Psalmeja. Sitten alkoi tapahtua. Ihmisiä alkoi putoilla lattialle. Osa kulki rukoilemassa heidän puolestaan. Näin yhden naisen kiemurtelevan lattialla oudolla tavalla. Menin katsomaan häntä ja huolestuttavinta oli, että hänen vieressään lattialla istui pieni n. 5-vuotias tyttö. Kun puutuin asiaan, esirukoilijat sanoivat, että nainen kuuluu heidän seurakuntaansa ja tytöstä ei tarvitse olla huolissaan, hän on tottunut tähän ilmiöön.

Katselin matkan aikana kerran hotellihuoneessa televisiota. Siellä käsiteltiin parhaillaan torontolaista herätystä ja haastateltiin kahta naista, jotka ääni vapisten kertoivat kokemuksiaan ja sanoivat, että he kävivät ennen heidän tilaisuuksissaan, mutta nykyään he aina varmistavat, kun menevät tuntemattomaan seurakuntaan, että eihän se vain ole "torontolainen". Itse päätin myös karttaa moista hengellisyyttä.

Viikon lopussa osallistuimme Anglikaaniseen kirkkoon kuuluvan Hoyly Trinity Brompton -seurakunnan sunnuntaimessuun, jossa tunnelma oli vapautunut ja raitis. Näimme miten armolahjat toimivat osana seurakunnan tavallista toimintaa ja mieleen nousi Raamatusta Paavalin toteamus siitä, että "Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala." (1.Kor. 14:33). Siitä seurakunnasta lähti myös liikkeelle Alfa-kurssien järjestäminen vuonna 1977. Kursseja järjestetään edelleen Suomessakin ainakin sekä luterilaisissa että vapaissa seurakunnissa.

Menin vuonna 2007 halvalle viikonloppumatkalle Lontooseen, kaipasin pientä lomaa ja Holy Trinity Brompton -kirkon messua. Sunnuntaiaamuna lähdin epävarmoissa tunnelmissa kohti kirkkoa. Mietin: "Vieläköhän siellä saisi kokea Pyhän Hengen voimallisen läsnäolon, vieläköhän kirkossa oli paljon perheitä ja raitis tunnelma, vai olisiko karismaattinen herätys sielläkin lässähtänyt ja kirkossa jäljellä vain muutama vakiovanhus siellä täällä?". Mitä lähemmäksi kirkkoa tulin, sitä useampi kadulla kulkija näytti suuntatuvan kohti samaa määränpäätä. Vaikka olin lähtenyt ajoissa, sain huomata perillä, että yhtään paikkaa ei ollut alhaalla kirkkosalissa tyhjänä. Yleisö näytti varsin kansainväliseltä. Kiipesin parvelle ja sain vieressäni istuvalta kuulla, että kyseessä oli Alfa-kurssien 30-vuotisjuhlajumalanpalvelus ja siksi väkeä oli tullut kirkkoon ympäri maailmaa. Ihmiset kertoivat todistuspuheenvuoroissaan, miten Jumala toimi Pyhän Henkensä kautta käyttäen Alfa-kursseja.

PYHÄN HENGEN MYSTEERI

Olen käyttänyt viikolla monta tuntia vertailemalla eri kirkkokuntien oppeja Pyhästä Hengestä. Olen yrittänyt rakentaa jonkinlaista loogista vastausta kysymyksiin oikeasta opista. Lopulta muistin taas jo edesmenneen rakkaan ystäväni ja raamatunopettajani Pirkko Valkaman lausetta: Meidän logiikkamme ei ole Jumalan logiikkaa. Samalla muistan taas Raamatunkohdan, jossa Jumala itse muistuttaa: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." "Sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon minun tieni ovat teidän teitänne korkeammat ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne korkeammat." (Jes. 55: 8-9).

En ole teologi, ja ymmärrän kristinuskon yksinkertaisesti, kuten mammani Taivassalossa aikoinaan. Kerron käytännön esimerkin omasta elämästäni siitä, miten sain Pyhältä Hengeltä rohkeuden uskonelämän alkuaioina todistaa uskostani.

Ajattelin ennen uskoontuloa, että monisteita jakavat uskovaiset olivat ärsyttäviä ja typeriä. Joskus elämänmenoa pohtiessani ajattelin, että olisi kauheaa, jos tulisin uskoon ja minusta tulisi torilla monisteita jakava kiihkoilija. - Siinä minulla oli ajatusvirhe. Pyhä Henki ei anna uskoa vastoin tahtoamme eikä pakota tekemään mitään. Olin muistellut ajatuksistani rukouspiirissämme. Kerran piirin alussa "Johtaja" hymyili ovelan näköisesti ja sanoi, että nyt minulla olisi elämäni tilaisuus päästä torille jakamaan "monisteita". Vanha minä ajatteli ensin, että ei, mutta uusi minä päätti luottaa raamatun sanaan. Helatorstaina ennen kuin Jeesus otettiin ylös taivaaseen, hän oli luvannut: "te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani…" (Apt. 1:6). Rukoilin pelokkaana etukäteen itselleni voimaa mennä lauantaina ihmisiä kuhisevalle torille tekemään jotain sellaista, mitä omassa voimassani en olisi kehdannut. Mukana olisi myös Unto Vanninen Kansan Raamattuseurasta.

Minun ei tarvinnut jakaa monisteita, vaan uskosta kertovaa Sana-lehteä. Lauantai-aamuna tapasin torilla ensimmäisen kerran Unton, joka oli iso raavas mies ja kasvoista näki, että hurjempaakin elämää oli eletty. Hän oli tehtaan työntekijä Kotkassa, ja uskoontulonsa jälkeen vapaa-aikoinaan Kansan Raamattuseuran evankelista. Torille oli ajettu auto, jonka lavalta Unto kertoi karhean elämäntarinansa. Torikansa kuunteli, niin mukaansa tempaava oli Unton tapa kertoa ja selväksi tuli sekin, että hän pääsee pahoista teoistaan huolimatta Taivaaseen armosta. Siihen riittää vain usko Jeesuksen sovitustyöhön, ja senkin saa lahjaksi, kun vain pyytää.

Unton puheen jälkeen lähdimme liikkeelle, eikä minua nolottanut ollenkaan. Ojentelin Sana-lehteä ihmisille hymyillen ja todellakin koin, että Pyhän Hengen voima antoi minulle siihen rohkeutta. Ainoaksi kerraksi se kuitenkin jäi. Miksikään katuevankelistaksi minua ei ole ymmärtääkseni tarkoitettu – muunlaisia tehtäviä on riittänyt - eikä mitään ole pakko tehdä.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut blogissani Pyhästä Hengestä.

KOKEMUKSIA PYHÄSTÄ HENGESTÄ? 

PALA 100-VUOTIAAN SEURAKUNNAN HISTORIAA - MUISTIKUVIA HERÄTYKSESTÄ, JOKA TULI JA MENI

MIKSI HELLUNTAI OLI JA ON TÄRKEÄ

Kun karismaattinen herätys tuli kirkkoon, alettiin tilaisuuksissa käyttää joskus muulloinkin kuin helluntaina ikivanhaa Rooman kirkon ajoilta periytynyttä kirkkorukousta:

"Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule, köyhäin apu, tule, lahjain antaja, tule, sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on, paranna, mikä haavoitettu on, pehmitä, mikä kova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo."

Suosittu helluntai-virsi 125 on myös rukous. Sen laulaa Joel Hallikainen KUUNTELE>>>

1.
Kosketa minua, Henki,
kosketa, kirkkaus!
Anna elämälle
suunta ja tarkoitus.

2.
Kosketa, Jumalan Henki,
syvälle sydämeen.
Sinne paina hiljaa
luottamus Jeesukseen.

3.
Rohkaise minua, Henki,
murenna pelkoni.
Tässä maailmassa
osoita paikkani.

4.
Valaise, Jumalan Henki,
silmäni aukaise,
että voisin olla
ystävä toisille.

5.
Kosketa minua, Henki!
Herätä kiittämään,
sinun lähelläsi
armosta elämään.

Aamen