Tärkein on tarina, jonka kerromme itsellemme itsestämme, koska sen kanssa me elämme. Sitä voidaan sanoa identiteettitarinaksi. Se sisältää jälkiä tunnekokemuksista, jotka eivät ole sanallisessa muistissa, mutta jotka värittävät elämäämme ja tarinaamme. Se, mitä kerromme itsellemme, ei ole koko totuus. Jotkut asiat voivat olla niin vaikeita, että ne...
Varsinainen syntymä päiväni 80 vuotta sitten oli sunnuntai. Oli sota, isä oli rintamalla ja Helsinkiä pommitettiin tiheästi. Minut kastettiin kahden viikon ikäisenä ja sen jälkeen lähdimme pommituksia pakoon nykyisen asuinkuntani naapuriin Tammelaan Mustialan sianhoitokoululle, jossa äidin hyvän ystävän sisar oli opettajana ja majoitti meidät...
ILON, SURUN, KAIPAUKSEN, KIITOLLISUUDEN PETTYMYKSEN JA SYYLLISYYDEN PÄIVÄ
Kuvassa äiti on 37-vuotias, eikä voinut aavistaa, että tyttärestä tulee psykologi, joka pohtii häntä ja heidän vuorovaikutuksensa kiemuroita vuosikymmenet. - Siis vielä vanhanakin. Nyt mukana on kolme muuta tarinaa, joiden teemana on äidin puuttuminen, äidinkaipuu.
Suurin osa muistoistamme ovat ihan tavallisia ei ihania eikä kamalia ja suurin osa vielä on oikeitakin. Ihmisen muisti on kuitenkin merkillinen mekanismi. Olemme tottuneet luottamaan siihen, mutta aina siihen ei ole luottamista. Nyt käsittelen tavallisen ihmisen muistia, jolla ei ole muistisairautta, mutta silti muistaa väärin tai ei muista, vaikka...
"Jos olet valmis avaamaan kotisi erilaisille yhteiskunnan ongelmille, olet sopiva sijaisvanhemmaksi", sanoi joku viisas, jonka nimeä en enää muista. Yllä olevassa kuvassa (valok. Olli Koikkalainen) on suurin osa meitä, jotka olemme luulleet olevamme valmiita ja sinnitelleet eteenpäin, vaikka myöhemmin olemme tajunneet, että tehtävä onkin vaikeampi...
Ikä karttuu vuosi vuodelta ja ilmiöön liittyy erilaisia haasteita ja niitä kuvaavia uudissanoja, joita omien vanhempieni ikääntyessä ei vielä käytetty. Otsikossa on niistä kaksi ja opin hiljattain uuden termin: Menetetty elinvuosi, josta enemmän seuraavaksi.
Osallistuin toissapäivänä Kanta-Hämeen tietokirjailijoiden järjestämään tapahtumaan, jossa Laura Friman kertoi kirjastaan: "TAUKO jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin". Hämeenlinnan kirjastossa oli iso kuulijakunta ja Lauran tapa kertoa elämästään oli sydämeenkäypä ja sama tyyli oli kirjassakin, jonka luin...
Ensimmäisestä pääsiäisestäni en luonnollisestikaan muista mitään. Oli vuosi 1944. Isä oli rintamalla ja Suomen tilanne näytti melkein toivottomalta. Helsingin Sanomat oli vain kuusisivuinen ja sotauutisia täynnä. Pääsiäispäivän pääkirjoituksen aiheena oli pelko tulevasta maihinnoususta. Siihen maailman aikaan liittoutuneet olivat vihollisia - siis...
Käyn aika usein elokuvissa, sillä Suomen vanhin elokuvateatteri sijaitsee naapurissa joen vastarannalla, kodikkaassa puutalossa (kuva). Jännityselokuvista en pidä. Sen jälkeen kun lapsena katsoin "Bambi" elokuvan, jossa joko äiti-bambi tai lapsi-bambi joutui tulen saartamaksi olen yrittänyt välttää kauhukokemuksia.