Isäni oli puhelias mies, mutta meille lapsille hän ei puhunut sanaakaan sodasta, eikä siitä mitä hän teki sodan aikana. En tosin koskaan häneltä siitä kysynytkään. Mielenkiintoni asiaan heräsi liian myöhään, kun hän oli jo poissa. Kuusi vuotta sitten sain yllättäen Helsingin kirjamessuilla kuulla isän jatkosodanaikaisesta toiminnasta. Istuin...
Joulunalusaikana on kalenterissa jatkuvasti merkintöjä kokoontumisesta ruoan ympärille - ainakin aktiivisella eläkeläisellä. Kun olin työssä, ylimääräisiä jouluaterioita oli vuosittain kaksi: työpaikan ja seurakunnan vapaaehtoisten pikkujoulussa. Kummassakin oli hauskaa ohjelmaa ja seurakunnassa hauskuuden lisäksi myös harrasta.
Olen siinä iässä, jolloin menetykset ja luopumiset lisääntyvät – myös ihmisistä luopumiset. Luen aina Helsingin Sanomien ja Forssan lehden kuolinilmoitukset. Lisäksi luen aina myös ihan tuntemattomien ihmisten muistokirjoitukset.
Kokoonnuimme tällä viikolla soroptimistien kanssa (LISÄÄ SOROPTIMISTEISTA) klubikokoukseemme, jossa käsittelimme lähisuhde-väkivaltaa. Mukaan oli kutsuttu YK:n naisjärjestön UN Women -paikallisyhdistyksen naisia ja luennoitsijaksi psykologi. Olemme tehneet vuosittain yhteistyötä järjestämällä paikkakunnallamme ns. "Oranssit päivät". Niiden aikana...
"Mä vihaan mun isää", totesin neljätoistavuotiaana parhaimmalle ystävälleni. Uskalsin sanoa sen ääneen ja se helpotti. Isälle päin naamaa en olisi ikinä uskaltanut niin sanoa. Sitten sanoin sen puhelimessa toiselle ystävälleni ja äiti kuuli. Hän otti minut puhutteluun. Minä en saisi vihata isää, tunne on väärä ja minussa on vika ja missään...
Pimeän lokakuun lopulla vietän joka vuosi ainakin kaksi päivää Helsingin Kirjamessuilla. Sen jälkeen sitten varailen kirjastosta kirjoja ja nykyään pääsen heti käsiksi isoon osaan kirjoista BookBeatin kautta. Kiinostavin teos oli Kristillisen kirjan yleisöäänestyksen voittanut, Antero Laukkasesta kertova Iina Mattilan kirjoittama kirja:...
Määritelmä "Ihmiskunnan historian vaarallisimmasta päivä" 27.10.1962 sattui silmiini Helsingin sanomista puolitoista vuotta sitten. Sattuneesta syystä muistin aika tarkkaan, mitä silloin tapahtui omassa elämässäni, mutta en muistanut, mitä tapahtui ihmiskunnan historiassa. Miksi päivälle oli jälkeenpäin annettu sellainen määrittely?
Olin tällä viikolla vetämässä seurakunnan keskustelupiiriä, josta en tiennyt etukäteen mitään. Mietin mistä puhuisin ja mistä keskustelisimme. Halusin puhua sellaisesta, joka olisi kaikille tuttua. Päätin puhua rukouksesta ja aloitin kertomalla tarinan, jonka olin aikoinani kuullut:
Tällä viikolla en muista, minne olen laittanut toisen juoksulenkkarini. Luulisi että sinne, minne toisenkin, mutta ei se näköjään niin mene minun huushollissani. Onneksi olen kadottanut oikean jalan lenkkarin enkä vasemman. Vasemmassa jalassa minulla on Mortonin neurooma, jonka takia tunnen usein normaaleissa kengissä tai tossuissa kulkiessani...
Osallistuin viime sunnuntaina Tammelan 600-vuotisjuhlan juhlamessuun ja ehtoolliselle. Siellä kehotettiin muistamaan kiitollisena aikaisempia sukupolvia ja sitä, kuinka he olivat rakentaneet yhteiskuntaa. Minä muistelin kiitollisena kirkon penkissä mammaani ja olen muistellut koko viikon. Eniten olen kiitollinen hänen esirukouksistaan. Vaikka olin...