Kahtena edellisenä viikkona olen käsitellyt tunteita ja kokemuksia siitä, kuinka vanhemmat ovat aikoinaan hylänneet tavalla tai toisella. Niiden tunteiden kanssa aikuisuuden matkalle lähtenyt voi saada ihmissuhteisiinsa ylimääräistä painolastia, kun hylkäämisen pelot ja tulkinnat värittävät ihmissuhteita. Suuri osa Suomen väestöstä elää yhden...
Lapsuuden tai nuoruuden kokemus hylänneestä isästä kulkee aikuisen ihmisen elämässä taustalla muiston mustana pilvenä, ellei kokemusta käsitellä. Pilvi on hieman erilainen tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Mutta kaikille se sataa elämään ja ihmissuhteisiin myrkyllistä vettä, kunnes aurinko saadaan kaivettua esiin. Kuuntelin pari viikkoa...
Olen tällä viikolla kuunnellut kirjan ja lukenut toisen, joissa äitiensä hylkäämät tyttäret kertovat kaipauksesta ja tuskasta, joka särkyneen vanhemmuuden ja hylkäämisen uhrilla on vielä aikuisena. Kaksi tytärtä huutaa kirjan sivuilla kysymyksen. "Miksi äiti hylkäsit?". Siihen on olemassa looginen selitys, joka löytyy kummankin äidin lapsuudesta....
Kuulun soroptimisteihin (lue lisää >) ja olemme tällä viikolla aloittaneet kirpputoripöydän pitämisen kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen hyväksi Kellarikirppiksellä Forssassa. Neljän viikon ajan myymme kodeistamme keräämiämme tekstiilejä, vaatteita ym. tavaroita. Samalla pohdimme, mistä haluamme, voimme tai emme voi luopua.
Forssan historiallisessa Elävien kuvien teatterissa, joka sijaitsee joen toisella puolella kotiani vastapäätä (kuvassa) menee täysille katsomoille (=koronarajoituksen mukaiset 10 henkeä) "70 on vain numero". Niin väittää Vuoksenmaan elokuvan roolihenkilö mainiossa elokuvassa. Hannele Lauri on varsin uskottava päähenkilö. Elokuvassa oli kepeä...
Meillä Lounais-Hämeen psykologeilla on tapana jakaa joka vuosi Mielenterveystekopalkinto sellaiselle kohteelle, joka on alueella toiminut jollain tavalla mielenterveyttä edistävästi. Tänä vuonna palkinnon sai työhyvinvointiin panostanut metallialan yritys Matimek Oy, joka on myös valittu omassa kokoluokassaan tänä vuonna Suomen viidenneksi...
Olen hymyillen tutustunut 13-vuotiaaseen itseeni törmättyäni vanhoihin kuvitettuihin päiväkirjoihin. Vuodenvaihde on perinteisesti ollut toiveiden unelmien sekä ennustusten ja parannuksenteon aikaa. Kellä painottuu mikäkin sisältö tai ei mikään niistä.
Ihmistä paleltaa jouluna, jos hän on sisäisesti viluinen. Sielulla on vilu takkatulenkin ääressä, jos elämä on tarjonnut jäisiä eväitä reppuun. Kaikkein jäisin eväs on se, että on joutunut lapsena eroon biologisista vanhemmistaan ja nimenomaan siitä ensimmäisestä lähimmästä aikuisesta, johon on ehtinyt jo syntyä kiintymyssuhde.
Äitini on savolainen ja kokemuksesta tiedän, että savolaisia sukuja ei ole helppoa tutkia, koska siellä on paljon sukulaisavioliittoja ja vähän kaikki ovat sukua kaikille enemmän tai vähemmän. Olen taas tällä hetkellä hämmentänyt savolaista sukusoppaa ja etsinyt jotain tolkkua, miten se sukulaissuhteet oikeasti menevät. Sukutukijat puhuvat...
Olen tänä syksynä lukenut monta kirjaa ja lajina on ollut mm. saneltu elämäkerta /omaelämäkerta / muistelmat / romaaniksi nimetty autofiktio / Eilen sain loppuun Leena Majander-Reenpään muistelmat nimeltä "Kirjatyttö". Se oli elämys, varsinkin koska olen kirjoittanut kirjoja, lukenut kirjoja ja jopa kustantanut kolme kirjaa. Olen kuullut...