Kokoonnuimme entisten koulutovereiden tutulla joukolla muutama päivä sitten niin kuin olemme kokoontuneet kolme kertaa vuodessa yli kymmenen vuoden ajan. Koronakausi oli poikkeus, vaikka tapasimme siltikin jonkun kerran ja pahimpana aikana matkustin Helsinkiin tapaamaan omaishoitajana toimivaa ystävääni ulkoilmassa. Nyt joku tuli tapaamiseen...
Psykologiyhdistyksen eläkeläisjäsenillä on tapana tehdä kerran vuodessa seuramatka. Tänä vuonna se suuntautui Osloon. Neljän päivän aikana meillä oli varattu tutustuminen Norjan psykologiliiton toimintaan, kaupunkikierros ja viimeisen illan yhteinen illallinen. Muuten kuljimme itsenäisesti.
Olen tänään lähdössä Osloon. Odotan, että pääsen tutustumaan Edvard Munchin taiteeseen. Netti on jo mahdollistanut hänen siveltimensä jäljen ihailun, koska kuvat ovat nyt vapaasti nähtävissä verkossa ja sieltä kopioitavissa ei-kaupalliseen käyttöön. Varsinainen aarreaitta on
Yllä oleva kuva muistuttaa minua ensimmäisestä taideteoksesta, johon minulla oli henkilökohtainen suhde. Suhde oli Itse asiassa Kotilieden tilaajille lahjana tai ostettavaksi tarjottuun painokuvaan Ester Heleniuksen maalauksesta "Omenankukkia". Silloin tällöin kehystettyyn kuvaan törmää edelleen kirpputoreilla ja mieleeni tulvahtaa lämmin ailahdus...
Istumme yhdessä lehväin alla,
kansat ei pelkää toisiaan.
Auroiksi miekat taotaan,
rauha ei pääty milloinkaan.
Oho! Tyttäreni on neljästoista serkkuni ja poikani 3. - kaukainen serkkuni. Me sukututkijat nimitämme kaukaisempia serkkuja etäserkuiksi. Ulkopuoliset eivät voi käsittää, mitä ihmettä nyt on siinä, että on jonkun tunnetun henkilön seitsemäs serkku, mutta sukututkijoille sen toteaminen on harrastuksen sivutuote ja kivaa viihdettä. Sen selvittäminen...
Välttelin nuorena kaikkea mahdollista hikiliikuntaa. Olin melkein kolmekymppinen, kun ensimmäisen kerran otin vapaaehtoisia juoksuaskeleita - ja jäin kerrasta koukkuun. Siihen aikaan harrastin joogaa ja kansalaisopiston jumppasalin lattialla muun muassa tervehdin aurinkoa ja hyrisin hindulaista pyhää om-tavua. Se oli ainoa liikuntamuotoni. Minulla...
Olin kesäteatterissa Nastolassa katsomassa Nummisuutareita. Edellisen kerran olin sitä katsomassa muutama vuosikymmen sitten Nurmijärven maisemissa. Harmikseni rankkasade keskeytti näytöksen, eikä minulla ollut mahdollisuutta lunastaa tarjottua lippua johonkin tulevaan näytökseen. Nyt Nastolan Taarastissa oli katettu sekä lava että suurin osa...
Kirkonkirjoissa hänen nimensä oli Catharina, mutta varmaankin häntä sanottiin savolaisittain Kaesaksi. Olen kirjoittanut hänestä netissä julkaistun tarinan https://www.naistenaani.fi/kaisa-janhunen-esiaiti-parinsadan-vuoden-takaa/ ja sitten tyttärentyttärille pienoisromaanin kotisivulleni: "Katariina torpantyttö"
Olen joskus lukenut freudilaisen väitteen, että lapset ohjelmoidaan kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana ja sitten loppuelämän he toimivat sen ohjelmoinnin mukaisesti. Muistelen mitä minuun ohjelmoitiin kesällä 1948.